Kesäkurssien iltanuotio

Tänään klo 18 eteenpäin! (:

//mä käyn pikasee väsää ittelleni ruokaa, mut te voitte jo alotella (;

Heti kun joku muu tulee:) - veemäinen

Istuin tuvassa pöydän ääressä juomassa mehua ja raapustelemassa päiväkirjaan. Chrisin lähdettyä minusta oli tullut päiväkirja-addikti. Muut taisivat olla pihalla.

//Saapukaa ihmiset!
///Mä tiedän että te ootte siellä!

Porukkaa oli jo kerääntynyt pihalle valmiina lähtöön, mutta oli selvää, etteivät kaikki olleet vielä siellä. Päätin käydä vilkaisemassa tupaa, jos siellä vielä joku luuhasi, ja Valmahan sieltä löyty. "Hei! Ootko sä tulossa?"

Suljin päiväkirjan huokaisten ja laitoin sen hattuhyllylle.
- Juu, vastasin ja seurasin Janellea pihalle muiden luo.

Väläytin tytölle hymyn ja pyörähdin ympäri hypähdellen takaisin tallipihalle. Ei ollut enää niin kammottavan kuumakaan, mutta ainakin aurinkoa piisasi, eikä täällä edes näyttänyt tuulevan. Helpotti iltaa huomattavasti.

Katselin pihassa pyörivää porukkaa ja huomasin Janellen tulevan Valma perässään tallituvasta. Yritin laskeskella mielessäni, olivatko kaikki jo paikalla, mutta porukka liikkui liikaa. Koskakohan aloittaisimme?

"Oliks tässä nyt viimeine eksynyt ankanpoikanen vai?" kysäisin vilkaisten ympärilleni. "Aleksia ei ainakaan näy..."

- Aleksin lisäksi en heti keksi muita puuttuvia, sanoin siirryttyäni Janellen luo.

- Mennään sinne harjanteelle mistä näkee Hallavan, me ollaan ennenkin pidetty siellä nuotiota, ehdotin.

Koska tallilla oli kesäkurssien aikaan suhteellisen hiljaista, eikä maneesi ollut kovassa huudossa, joten isä oli "pakottanut" minut menemään puomeja Faen kanssa. Viininpunaiset ratsastushousut jalassa ja tummansininen "I don't shave for Sherlock Holmes" huppari päällä tallustin kohti nuotiopaikkaa. Olin kuullut että tänään siellä olisi kesäkurssien nuotioilta, mutta päätin superrohkeana liittyä seuraan. Isä oli lähtenyt jo kymmenisen minuuttia sitten autolla, ja jättänyt Wrachin seuraani. Nyt valtava irlanninsusikoira lönkötteli vieressäni häntä heiluen.
"Hey", hymyilin ujosti nuotion luona oleileville, ja kysyin perään haittasiko ketään koirani paikalla oleminen. "Hän on tosi kiltti, but he's just big."

//damn ku oon hidas, sori ;(

"Loistavaa", henkäisin helpottuneena ja nyökkäsin Valman ehdotukselle. "Kuulostaa hyvältä mun puolesta", ennätin myöntää ennen kuin irlanninsusikoira herätti houmioni. "Iso mutta suloinen! Mikä sen nimi olikaan?"

Katselin harjanteelta alas Hallavaan ja tunsin sydämeni sykähtävän. Kaukana laidunsivat Hallavan hevoset ja ponit. Näky oli kaunis ja tuttu.
Odotin, että Aleksi saapuisi ja nuotioilta voisi alkaa.

Tultiinpas me nopeasti perille:D

Hymyilin paikalle ilmestyneelle koiralle ja sen omistajalle. Tyttöä en tuntenut laisinkaan.
- Hei, tervehdin.
- Mikä sun nimi olikaan?

Kiirehdin pikku mökkösestäni täyttä häkää tallipihaan, joka huusi tyhjyyttään, suuret ruokakassit roikkuen kummassakin kädessäni. »Missäs porukka on?« mietiskelin itsekseni. Olimme sopineet tapaavamme pihassa, mutta ketään ei näkynyt.
Päätin etten jaksaisi kasseineni lähteä etsimään porukkaa tallin syövereistä, joten kaivoin kännykän taskustani. Selasin Valman numeron esiin ja painoin vihreää luuria.

//jos Jerry ilmestyt nyt tähän tallipihaan ni voin pyytää (:
Olin muuten sikahuono kananmunan paistamisessa, siks mulla kesti D:

Huoahdin näylle, se oli kieltämättä ihastuttava. "No niin, mulla on ainakin vaahtokarkit. Onks jollakulla jotain muuta?" kysäisin heilauttaen pussukkaa.

Kännykkä tärisi taskussani, ja kaivoin sen esille. Soittaja oli Aleksi.
- Valma, vastasin. - Me ollaan kaikki jo täällä harjanteella.

Awww Aleksi, poltitko sen? XD

"Hän on Wrach, se sanotaan Ur-akh, ja minä olen Alana", hymyilin hieman hämilläni vastaukseksi kaikille. Kävelin Wrach perässäni hieman lähemmäs nuotiokohtaa ja istahdin penkin reunalle.
"Suí síos", murahdin koiralle joka istahti heti kiltisti viereeni komennon kuultuaan.
"Mulla on vain koiranruoka. Voi sitäkin grillata", hymyilin Janellelle. Hiljenin Valman vastatessa puhelimeen ja rapsutin hiljaa koirani suurta, harmaata päätä.

Naurahdi kuullessani Alanan sanat. Koiranruokaa, voi sentään...

Käännyin tallirakennukseen päin, joka huokui rauhaisaa hiljaisuuttaan. Pitkää miestä lukuunottamatta, talli oli vailla ristinsielua. Olin ensin kävelemässä ohi, mutta ajatus Aleksista nousi mieleen. Yskäisin, mutta pitkähiuksisella miehellä oli juuri puhelin korvallaan, eikä älynnyt olemassaoloani. Työnsin kädet taskuihin, ja kuuntelin puolikorvalla miehen puhelua.

En voinut olla hymähtämättä huvittuneena.
"Ehkä se ei olisi kovin maittavaa meille muille paitsi Wrachille", totesin hymyillen ja istahdin nurmikkoon, kun kerta Aleksi ei vielä tänne ennättäisi.

"Harjanteella? Aa joo selvä. Mie tulen sinne", hymyilin Valman heti arvatessa mitä asiani koski.
"Voitte alkaa laitteleen nuotiota kasaan, siinä pikku katoksessa pitäis olla puita. Mie tuon ruokaa hetken päästä. Moi."
Suljin puhelimen ja katsahdin tallipihaan saapunutta poikaa. "Moikka, mie oon Aleksi", esittäydyin ja tarjosin kättä tervehdykseksi.

Mies sulki puhelimen ja esittäytyi.
-Niin mä vähän arvelinkin. Hymyilin ja vastasin kättelyyn. Rutistin miestä kömpelösti, ja mielessäni välähti, että olisi minun aikani esittäytyä. -Niin, mä olen Jerry. Siis hain hoitajaksi Cellelle, selitin.

Tungin puhelimen takaisin taskuuni ja hain katoksesta jotain halkoja. Äkkiä minua nauratti. Osasin kokata mitä vain, mutta nuotiota en osannut tehdä oikeaoppisesti. Pitiköhän puita vain kasata päällekkäin?
- Psst, supatin lähellä olevalle Empulle. - Osaatko sä tehdä nuotion?

Rapsutin koiran päätä ja naurahdin muiden jutustelulle. Juuri tällaisesta yhdessä olosta ja jutustelusta minä pidin!

Kuullessani Valman kysymyksen käännyin katsomaan ja henkäisin:
- En todellakaan, mä pelkään jopa tulitikkujen käyttöä!

"Joo me puhuttiinkin puhelimessa", hymyilin pojalle. "Mä mielelläni näyttäisin paikkoja, mutta mun pitää rientää kesäleirin illanviettoon." Nyökksin pahoittelevasti kohi ruokakasseja.
"Mutta hei, haluaisitko sä tulla mukaan? Tutustuisit vähän porukkaan!"

- Mutta eikö siinä oo jotkut erityiset säännöt, miten se kasataan, pohdin. - Syttyykö se edes, jos noita puita vaan latoo sattumanvaraisesti?

Kohotin kulmiani Valmalle, joka oli alkanut keräämään puita, selvästi nuotiota varten. Hyppäsin kepeästi jaloilleni ja astelin lähemmäs tyttöjä.
"Ei kai se niin vaikeaa voi olla? Laitetaan vaan puita... jotenkin... ei liian yhteen, jotta tuli saa ilmaa, vai mitä?" mietiskelin ääneen.

- Tota noin... Jos tehään niin kuin piirretyissä, että kasataan ne sellaseksi kukkuraksi? keksin.

Aleksi ehdotti minulle nuotioiltaa, mutta en olisi juuri nyt halunnut kaikkien pällisteltäväksi.
-No en oikein tiedä.. Emmin ja hieraisin niskaani. -Mulla on vähän kotona hommia ja ja..

- Ja sit varmaan sytykkeitä väliin, päätin. - Aleksi nauraa meille räkäisesti.

"Mm.." hymisin ja rapistelin koirannamipussia, mikä sai uroskoiran pompahtamaan jaloilleen. Virnistin ja kuulin kuinka kännykkäni alkoi soimaan taskussani. Omiani muristen kaivoin sen esille ratsastushousujen taskuista ja huppariani suoristaen siirryin hieman sivummalle juttelemaan isälleni englannin ja iirin sekoituksella.
"Hey? Yea, he's with me, yeah I'll walk him 'ome, sure, ar bith, ach bhí mé chun fanacht níos faide", murisin lopun halutessani jäädä nuotiolle vielä hieman pidempään. "Ye, Aleksi's not even 'ere yet, yeah.." selittelin hupparin valkoiset viikset ja teksti erottuen kirkkaasti hämärevässä illassa. Samalla katsoin muiden pähkäillessä nuotion kanssa.

//häippäsen syömään, ei pitäis kestää kauaa, Alana saakoon olla kännykässä sen aikaa

"No hei, me sentään yritettäisiin parhaamme?" naurahdin.

- No mitäs myöhästyi, tokaisin Valmalle.
- On Aleksin oma vika, jos nuotio menee pieleen. Eiks niin? virnistin.

- Okei, nauroin. Mahtavaa. Tällä sain ajatukset hetkeksi pois Chrisistä. Asettelin halkoja keoksi nuotiokuoppaan ja sulloin väliin tuohta. - Mä en sitten ole sata prosenttia vastuussa tästä nuotiosta.
Laitoin lisää puita keon päälle. Kasa oli kaukana niistä nuotiosta, joita olin ennen nähnyt.

"Tuu nyt. Se on rentoa porukkaa", kannustin Jerryä.

"Hmm, pitäskö nää asetella jotenkin... vastakkain? Eiks se aina mee niin?" kysäisin osoittaen päällimmäisiä puita.

- Älä kysy, sanoin mietteliäänä. Nostelin muutaman päällimmäisen halon pystyyn. Tirskahdin. - Kyllä on hieno!

- Miksei tälläsiä asioita opeteta koulussa? ähkäisin ja toivoin, että koko porukka ei nauraisi aikaan saannoksellemme.

- No äläpä, mutisin. - Ekalla köksäntunnilla tehdään pirtelöä, nuotion rakentaminen olisi paljon tärkeämpi taito. Ja jos joutuu autiolle saarelle, mitä tekee matikalla jos ei osaa edes nuotiota rakentaa?

-No ehkä mä voin kävästä siellä, myönnyin sitten ja vilkaisin ympärilleni. -Mutta en viivy kauaa, jatkoin vastahakoisesti ja liityin Aleksin seuraan. Ehkä olisi parasta tutustua muutamaan.

En voinut olla naurahtamatta, mutta ehkä sen saisi silti syttymään.
"Mutta toisaalta, ainakin mun kaltaiset tohelot sytyttäisivät koko koulun tuleen - ja monta kertaa", huomautin naurua suupielessäni. "Mutta katsotaanko, jos saadaan se syttyyn. Onks tääl tulitikkui?"

- Ööö... Ehkä me odotetaan Aleksia, sanoin hyvin epäilevästi. Janelle, joka oli juuri kutsunut itseään toheloksi, ja tulitikut..?

Minuakin alkoi hiukan pelottaa ja totesin Valman ehdotuksen olevan hyvä. Emmehän kuitenkaan halunneet polttaa koko lähialuetta?

"Teistä ei ainakaan ole seikkailijoiksi, mutta ehkä se on ihan hyvä ajatus", naurahdin ja koetin parannella nuotiota, tökkien puita parempaan asentoon, mutta ei se siitä kyllä parantunut ollenkaan. Ugh.

Lähdimme Jerryn kanssa kävelemään kohti harjannetta ja pian näimmekin nuotiontekeleen ääreen kerääntyneen porukan. "Täältä tulee ruokaa!" huutelin heti kuuloetäisyydelle pääsyämme.

- No ei todellakaan, naurahdin Janellelle ja käännyin sitten iloisena katsomaan Aleksia. Vihdoinkin!

Katselin harjanteen luona pyörivää porukkaa. Vai näin paljon ihmisiä. Kävelin silti Aleksin perässä nuotion luo, jonne tytöt olivat kasanneet epämääräisen keon puista.
-Hmm.. Toi ei oo ihan oikeaoppinen nuotio, minun oli pakko naurahtaa. -Mäpä korjailen sitä. Sanoin ja aloin oitis ojenella halkoja keossa. Tunsin hämmentyneitä ja naurunsekaisia katseita selässäni. Tässä oli tyttöjen nuotio-taidot?