Kesäkurssien uittoreissu

Näitä kesäkurssien roolipelejä on sen verran paljon, että alotetaan jo hyvissä ajoin. Ensimmäinen roolipeli järjestetään siis 26.7. eli sunnuntaina päivällä klo 12 alkaen. Osallistujamäärästä riippen roolimme joko nopeatempoisesti tai sitten vähän pidemmillä kirjoitusvuoroilla hitaammassa temmossa (:

"Hoi, ollaankos me valmiita?" Aleksi kyseli, kun viimeisetkin saivat hevosensa suitsittua ja olisi aika lähteä matkaan. Itselläni oli Darli matkassa, jolla ratsastaisin myöhemmin myös estetuntini, ja vaikken neitiin ollutkaan järjettömästi tutustunut, vatsassani lepatteli levollisen innostuneita perhosia. Olin pysäyttänyt ponin muiden sekaan pihamaalle ja ponnistin selkään, mikä onnistui onneksi aika vaivatta, sillä Darli ei turhia steppaillut.

Mikä paras tapa välttyä siskojen epävireiseltä synttärilailatukselta, sekä erikoisilta kakkuluomuksilta. Estekurssi! Istuin Huhun paljaassa selässä, ja annoin katseeni kiertää muissa kurssilaisilla. Valma, Eevi, Nanna, Janelle, Salli, Emppu, Reetta, Miro.... Ja Topias. Kasvoilleni nousi hymy, huomatessani pojan katseen osuvan minuun. Muutkin näyttivät tähyilevän ympärilleen, ja suuri osa hallavalaisista oli osallistunut ainakin jompaan kumpaan kurssiin. Aleksi laski päitä, samalla kun kurssilaiset puhelivat keskenään. Huhu oli vähän närkästynyt hevosten paljoudesta, joten se umpiniskaisesti polki kaviollaan tallipihan hiekkapohjaa, ja steppaili kauemmaksi muista. Patistin sitä päättäväisesti lähemmäks muita, ja rauhoittelin sitä samalla matalalla äänellä. Kun Huhu rentoutui, keskityin kuuntelemaan, kun Aleksi laittoi ratsukot järjestykseen.
"Haluatko Sandra mennä peränpitäjänä, ja kattoo että kukaan ei jää jälkeen?", Aleksi kysyi. Nyökkäsin, vaikka olisin halunnut olla lähellä keskijonoa. "Okei, valitkaa parit!", mies ilmoitti, ja alkoi välittömästi parijen sähellys. Jäin itse vain paikoillani toljottamaan, kun muut jakaantuivat pareiksi. En oikein tiennyt kenen luokse mennä. Pian kuitenkin kauhukseni huomasin, että jäljellä oli enää Topias, Eevi ja Valma, joten lähdin nopeasti kahlaamaan Eevin ja Valman välimaastoon. Valma ehtikin ensin, ja loi minuun ilkikurisen silmäyksen. Katsoin tyttöä irvistellen happamasti, koska tajusin, että tyttö oli ajantasalla asioistani. Ratsastin kuitenkin Topiaksen vierelle, ja virnistin, kun osuin pojan näkökenttään.
"Nopeat syö hitaat", naurahdin.
"Nopeat on velkaa myös karkkipussin", Topias puolestaan naurahti, ja irvisti minulle esittäen vihaista. Nauroin vain pojan jutuille, mutta mietin kuitenkin, että yllättäisin hänet vielä joku päivä karkeilla.

//Juma, tästä tuli hirveen pitkä D:
///Ja yliripetusta täynnä. Hitsi kun en osaa ropettaa.. Huomasin just että ohjailin muitten vuorosanoja D:: Kääks, mä en muista miten ropetetaan, joten antakaa mulle anteeks tää pätkä..

Istuin rautiaan "pikkuponin" paljaassa selässä ja katsoin kun muut muodostivat ratsastuspareja Aleksin käskystä. Olin saanut ratsukseni suokkitamma Tintun, jolla olin mennyt edellisen päivän temponsäätelytunnilla, ja jolla tulisin menemään iltapäivän laukanvaihtotunnilla. Näin uusvanhana, huomasin jääväni heti alkuunsa ilman paria, mutta onnekseni huomasin edes hieman tutun kasvon jääneen myös ilman. Punatukkainen Sandra ratsastikin viereeni vuokraponinsa Huhun kanssa ja jäimme Aleksin pyynnöstä pitämään peräpäätä.

Kun kaikki olivat turvallisesti jonossa ja kuunnelleet Aleksin ohjeet, aloitettiin matka kohti lampea.

Jono nytkähti liikkelle, ja me ratsastimme Topiaksen kanssa viimeisempinä. Alkoi tavanomainen iloinen puheen sorina, joten ajattelin itsekkin sanoa jotain, ettemme viettäisi matkaa tuppisuina.
"Miks sä muuten palasit Hallavaan?", keksin kysyä. Monet vanhat ovat palanneet, joten kaipa Hallava vain vetää puoleensa, jos siellä kerran käy, ajattelin, mutten sanonut sitä ääneen, vaan odotin Topiaksen vastausta. Veikkasin, että olin oikeassa ajatuksieni suhteen. Tai sitten Topias oli muuttanut jonnekkin vähäksi aikaa.

//Noni, johon ne kunnon ropetustavat muistu mieleen xD

Jäin hetkeksi tuijjottamaan edellä menevän Kyyhkyn leveää takapuolta kuullessani Sandran kysymyksen. En tiennyt mitä vastata. Oliko syy palaamiseeni juurikin tämän pyöreän pepun omistaja, entinen hoitoheppani Kyyhky vai jokin ihan muu asia. Käännähdin tyttöön päin ja naurahdin.
"Kai minä vain ikävöin tätä porukkaa ja tunnelmaa", sanoin haikailevasti. "Ja reilu vuosi ilman hevosia ja yhtään estettä tuntui aivan kamalalta!" Puuskahdin ja jatkoin "Kun haluaa menestyä, ei voi vain jäädä kotiin kyhjöttämään, jos ei jonakin päivänä satu vain kiinnostamaan." Virnistin ja kannustin hieman tahmeasti eteenpäin liikkuvaa Tinttua.

Topias vastasi kysymykseeni hetken mietittyään, muttei ainakaan maininnut, että olisi muuttanut minnekkään. Nyökkäsin.
"Niin, vaikka täällä onkin porukka varmaan aikalailla vaihtunu, niin onhan täällä aina hyvä ryhmähenki, ja tunnelma", sanoin. Annoin Huhulle pohkeita, ja mietin synttäreitäni. Olin hetken hiljaa, mutta myönsin kuitenkin Topiakselle täyttäväni vuosia. "Taas tänään vuoden vanhempi", Hymähdin ja virnistin Topiakselle. "Estekurssi oli hyvä syy jättäytyä juhlista", nauroin. Ja pikkusiskojen leipomuksien maistelusta, lisäsin mielessäni.

"Eikä! Onko sulla tänään synttärit?" Huudahdin ja huomasin kuinka kaikki kääntyivät katsomaan vuorotellen minua ja Sandraa. "Paljonko?" Jatkoin naurahtaen.

"Eikä! Onko sulla tänään synttärit?", Topias huudahti. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä, enkä voinut mitään punan nousemisesta kasvoille. "Paljonko?", Topias jatkoi sitten. Katsoin poikaan irvistäen.
"Seittemäntoista", mumisin. "En malta oottaa ens vuotta", lisäsin sitten ja iskin Topiakselle silmää. Se tietäisi paljon vapautuksia. Autoa ja alkoholia. Tai ei ehkä niin paljon jälkimmäistä, mutta pääsisi ainakin baariin, jonne kaverit ovat rinkuttaneet minua jo pitkään.

"Ähh, ei siinä täysi-ikäisyydessä oo oikeen mitään loistokasta", virnistin tytölle. "Pari ekaa kuukautta voi olla ihan kivoja, mutta sitten tajuaa kui paljo menee rahaa esim bensoihi ja noh.. lähinnä siihen yöelämään", naurahdin ja tutkiskelin vuoden nuorempaa punapäätä sivusilmällä.

"Toi voi kyllä olla totta", myönsin Topiakselle. "Mutta kaverit olis raahamassa mua baariin jo nyt", nauroin.

Päädyin Sandran ja Topiaksen perään Empun rinnalle (käyhän Emppu? :D) ja kuuntelin kaksikon puheita sivukorvalla. "Musta baareilu ei kuulosta kovin houkuttelevalta, siellä on vaan musiikkia, joka soi liian lujalla, ja pahoja juomia", kohautin olkapäitäni puuttuakseni puheeseen.

Nauroin Janellen toteamukselle.
"Mä oon kyllä tottunu siihen, että Iiro laittaa autossa bassot täysille, joten musiikki ei voi olla koskaan liian kovalla", Hymähdin.

Hymyilin hieman edessäni jutteleville Topiakselle ja Sandralle. Klikki allani kulki yllättävän virkeästi. Se selvästi nautti maastoreissusta. Odotin innolla perille pääsyä ja varsinaista uintia. Viimeisimmästä uittokerrastani olikin jo aikaa. Samassa poni allani päätti ruveta ruokailemaan. Klikki pysähtyi kuin seinään keskellä jonoa ja alkoi kiskomaan voikukkia tienpientareelta.
- Pää ylös ja vähän äkkiä, komensin vihaisesti.
Takana tulevat vielä häiriintyisivät, ellen saisi ponia pian liikkeelle, ajattelin ja yritin pohkeita antamalla saada Klikin liikkeelle. Vihdoin poni totteli ja kiirehdin ottamaan edellä meneviä ravissa kiinni. Hymyilin vaivaantuneena Janellelle.

En voinut olla itsekin hieman naurahtamatta.
"Mäkin oon tottunut kuulokkeissa pitää kovalla, mutta jos huoneessa musa räyhää, musta tuntuu etten saa enää ees henkee."
Käännyin katsomaan Emppua ystävällisesti hymyillen.
"Meinaako Klikki herkutella?"

- Vai että meinaako... Sehän ei edes kysy multa lupaa, vastasin Janellelle muka ärsyyntyneenä, mutta naurahdin sitten. Eihän Klikin kaltaiselle ponille voi vihastua, ajattelin.

"No jaa, eiköhän se tästä kun vaan päästään vauhtiin", vakuutin.

Nyökkäsin Janellelle ja uppouduin ajatuksiini. Päätin nauttia viimeisistä kesäisistä hetkistä ennen koulun alkua.

"Ei ilman kovaa musiikkia ja basson jytinää voi elää", kommentoin väliin kuunnellessani tyttöjen puheita. "Jos joskus satutte mun kyytiin tupsahtaa, nii ette tosiaankaa kuule edes omia ajatuksiani", naurahdin ja hoputin taas matelevaa poniani. Lampi alkoi jo pikkuhiljaa häämöttää ja ilmassa oli innokkuutta niin hevosten kuin ratsastajienkin puolesta.

//Häirihtee ko tossa alussa mainittiin et Sandra ja mie pidetään perää ja yhtäkkiä kaikki onki meiä takana:DD

(Oh no! Mä ohitin sen kokonaan! Sori kamalasti! :DD)

Onnekseni Darli oli hyvällä päällä, lampi kimmelsi jo edessäpäin ja selvästi tamma oli innoissaan ajatuksesta, että kohta pääsisi huljuttelemaan jalkoja.

Klikki otti pari raviaskelta Darlin rinnalla, kun se huomasi, että ratsastimme kohti lampea. Virnistin ja pidättelin sitä hieman.

"Voin ihan hyvin kuvitella", hymyilin Topiakselle. Huhu vaikutti kyllästyneeltä, kun en antanut sille huomiota, joten se päätti vaeltaa etana vauhtia. Patistin tammaa reippaammaksi ja maiskautin kerran. Huhu hätkähti, ja alkoi kävelemään ripeämmin. "Mun veli oli muuten ihan samanlainen, sillon kun se oli vielä Suomessa", kerroin Topiakselle.

"Ai sulla on velikin?" Kysäisin Sandralta tämän mainittua jotakin veljestään. Enhän minä näitä taukoni aikana tulleita hoitajia tuntenut, jotenka oli mukavaa aina kuulla jotain uutta ja tutustua ihmisiin.

Päätin kokeilla pikkaisen tutustua enemmän Emppuun, kun en ollut hänen kanssaan aikaisemmin sen kummemin puhellut.
"Mitä sulle muuten kuuluu? Ootko tehnyt lomalla mitään kivaa?"

"Kaksi pikkusiskoa, yksi isoveli ja vanhemmat", aloin luetella virnistäen. "Joel lähti jenkkeihin, sillä on nyt siellä uudet kuviot", selitin. Minulla ei kyllä ollut ikävä veljeäni yhtään, mutten sanonut sitä Topiakselle. Joel oli ollut vähän.. Noh, niin teinimäinen kuin osasi.

Käännyin Janellen puoleen ja hymyilin.
- Noh, ihan hyvää kaiketi. Ainakin nyt, kun ollaan Suomessa, vastasin ja mietin hetken, ennen kuin jatkoin:
- Loman alku me vietettiin vielä Ruotsissa ja koska mulla ei ollut oikein kavereita, niin se jäi sisällä istuskeluksi. Eikä me täällä Suomessakaan olla mitään erikoista tehty, koska mä haluan viettää tallilla kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Oon ollut täältä liian kauan pois, sanoin ja naurahdin.
- Entäs sun kesä? Ootko sä vielä opiskelija, että sulla on kunnon loma vai käytkö töissä jo? kysyin. En tiennyt Janellesta oikeastaan mitään, tajusin.

"Aijjaa", vastasin hymyillen. "Minulla on isosisko. Semmonen ärsyttävä blondi, hieman liikaa hemmoteltu", naurahdin. Kuin en itse muka olisi. Ainakin oletin monen pitävän minua hemmoteltuna kakarana, joka oli tottunut saamaan aina kaiken. En maininnut tytölle kuitenkaan kuinka tärkeä sisko oli minulle, lisäsin vain että hänkin harrastaa ratsastusta ja tukee minua yhteisessä lajissamme.

Aloimme olemaan pikkuhiljaa lammella ja Aleksi alkoi luettelemaan liutaa ohjeita, kuinka käyttäytyä rannalla ja vedessä. Olin innoissani.

"Jep, tallilta on aina ikävää olla pois, varsinkaan kun ei oikeesti ois mitään tekemistä", myönsin itsekin naurahtaen. Onneksi Oreon kanssa tuli puuhaitua kesän aikana, sitä kun piti kaikesta huolimatta jatkuvasti kouluttaa.
"Mites mun kesä, viettelen tässä tosiaan kesää ennen toista lukiovuotta. Käytiin porukoiden kanssa Italiassa tuossa heinäkuussa, ja olihan siellä ihan hauskaa rannalla lojuta, mutta kyllä se oli kivaa tulla takaisinkin, kun pääsi taas tekee kaikkee", selitin hymyillen.

- Aaa, kiva, vastasin ja nyökyttelin Janellen puhuessa.
Tytön lopettaessa keskityin Aleksin jakelemiin ohjeisiin ja käännyin sitten jälleen tämän puoleen.
- Mitä veikkaat, kuinka moni tipahtaa tuonne lampeen? kysyin ja toivoin, ettei Klikki olisi kovin vauhdikas vesipeto.

"Hmm, jaa-a... Toivottavasti ei kovin moni, koska musta tuntuu et toi vesi ei ole järjettömän lämmintä enää", mutristelin pikkaisen huuliani katsellessani lampea.
"Mutta sanotaanko... kaksi? Mitä sä veikkaat?"

Hymähdin Topiakselle. Poika oli mukava ja hauska, mutta en osannut mitenkään pitää häntä hemmoteltuna. Ihminen siinä missä minäkin, naurahdin itsekseni. Aleksi alkoi jakamaan ohjeita, jotka oikeastaan tiesin jo, sillä olimme kesemmällä käyneet tyttöporukalla uittamassa hevosia.
"Jee, kohta päästään uimaan", vaihdoin puheenaihetta. Farkkushortsien ja vaaleanpunaisen topin alla oli vihreät bikinit, jotai pääsisivät ihan pian käyttöön.
"Varo vaan, Huhu rynni viime kerralla minä perässään veteen!", lisäsin nauraen muistolle.

- Jaa-a, mä oon ilkee ja toivon, että mahdollisimman moni, kunhan mä en kuulu siihen joukkoon. Muiden tippumisille ja kiljumiselle on kiva nauraa, mutta toi vesi ei kyllä tosiaankaan näytä kovin lämpöseltä. Varmaan ainakin kaks tippuu, vastasin.
Vesi näytti kieltämättä aika vilpoiselta, eikä putoaminen hirveästi houkutellut. Ehkä olisi paras jäädä Klikin kanssa kahlailemaan mahdollisimman lähelle rantaa...

En voinut olla nauramatta Empun sanoille, jotka kyllä olivat aivan tosia. Muiden kiljumiselle oli hauska nauraa, vaikka ei minua kyllä enää tässä porukassa hävettänyt, vaikka joutuisin itse kiljumaan. Aloin jo kokea oloni niin kodikkaaksi muiden tallilaisten seurassa, ettei moisella ollut enää mitään väliä.
"Mennäänkös?" kysäisin tytöltä, kun Aleksi antoi meille luvan lähteä veteen.

Heitin paitani pois ja katsoin muiden menoa lammessa. Lähes vieras hevonen allani en heti uskaltanut lähteä ensimmäisenä porskuttelemaan, mutta olin kuullut että Tinttu olisi pomminvarma hevonen. Kannustin siis ratsuani kohti vettä ja pian oltiinkin polvia myöten ihmettelemässä loppukesän viilentämää vettä.

Riisuin topin ja farkkushortsit, ja lähdimme Huhun kanssa juoksemaan kohti vettä. Huhu hyppäsi veteen, ja jäi porskuttelemaan jalallaan, jonka jälkeen eteni syvemmälle ja alkoi uida. Sukelsin muutaman kerran, ja kohta olinkin jo tottunut vähän elokuun viilentämään veteen.
"Tulkaa jo!", huikkasin ilkikuristi Topiakselle, joka seisoi vielä rannalla Tintun kanssa.

Tintun pian seisoessa jos mahaansa myöten lammessa, liu'uin alas tamman selästä ja annoin sen uida. Yritin pysyä reippaan ja innoissaan olevan ponin rinnalla ja lopulta ohjasin sen matalammalle päästäkseni takaisin selkään.
"Nyt on mukava odotella kuivumista", naurahdin ponnistaessani takaisin ponin selkään.

- Mennään vaan, vastasin Janellelle ja ratsastin veteen.
Klikki yllätti minut ravilla lähestyessämme vettä, mutta poni pysähtyikin melkein heti vedenrajassa. Se seisoi vain vuohisiaan myöten vedessä ja heilutti etujalkaansa innoissaan. Keikahdin uhkaavasti, mutta sain tasapainoni jotenkin säilymään. Vilkaisin Janelleen ja irvistin:
- Tämähän alkoi lupaavasti.

Huhu ui pitkään vedessä, mutta pian se kyllästyi veteen, ja meni rannalle piehtaroimaan.
"Noni, nytkö riitti?", kysyin tammalta joka pysähtyi vielä hetkeksi juomaan. Kun Huhu oli saanut tarpeeksi vettä, jätin sen hoitopuomille, ja bongatessani kiven, päätin hypätä siitä veteen.

Olin kuoriutunut vaatteistani, vain vaaleanpunaiset bikinit olivat ylläni, kun suuntasimme Empun ja Klikin edeltä veteen. Darli hypähteli hieman, mutta pidin tiukasti harjasta kiinni vedenpinnan upotessa nilkkani alleen.
Käännyin katsomaan Emppua kuullessani tämän sanat.
"Pidä vaan tiukasti kiinni ja maiskuta", huikkasin ja ohjasin Darlin lähemmäs kaksikkoa auttaakseni Klikkiä rohkaistumaan.
Tammani heilutti häntäänsä innosta kuin yrittäen itsekin houkutella kaveriaan peremmälle veteen.

//tuplaan ku pitää just lähteä.

Yllättäen Darli päättikin heilauttaa päätään, ja menetin tasapainoni liukkaassa selässä. Komean kuperkeikan siivittämänä putosin veteen ja kuulin ponin pärskähtävän kuin nauraen.
"Senkin rontti!" toruin nauraen ja otin tamman ohjat käsiini ohjaten ponin perässäni rannalle kuivattelemaan.

Nousin pinnan alta, jossa Janelle oli kellahtanut kumoon Darlin vuoksi, ja torui nyt tammaa leikkisästi. Ranta täyttyi ratsukoista, osa ei uskaltautunut viileään veteen, vaan jäi rannalle seisomaan, osa uiskenteli vedessä kuin kala. Kiipesin takaisin kallionkielekkeelle, ja kaivoin taskustani meikinpoisto aineen ja maskaran. Okei, tiesin että meikkaaminen ei ollut aivan asiaalista, mutta lähtiessäni en ollut muistanut ottaa meikkejä pois, joten ne olisi puhdistettava nyt. Maskara nyt vain tarttui mukaan....

Kävin sitomassa Tintun hoitopuomille ja suuntasin kivellä istuvan Sandran luo. Istahdin tämän viereen ja naurahdin.
"Mää en tiennykkään, että Suomessakin elelee pandoja", sanoin ilkikurisesti ja tönäisin tyttöä.

Topias tuli luokseni, ja naurahti nähdessään puuhani.
"Joo, ja kohta elää toinenkin", sanoin ja tönäisin poikaa takaisin, treenaten ilmaan nyrkkiäni.

Janellen tupsahdukselle kikattaen ohjasin Klikin syvemmälle. Poni kahlasi innoissaan ja räiskytteli vettä villisti. Olin vyötäröstä alas päin märkä, ennen kuin olimme ehtineet niin syvälle, varpaani ylsivät veteen. Nauroin Klikin pelleilylle, mutta sen selkä alkoi muuttua liukkaaksi. Tarvittiin vain yksi pieni hypähdys ja minä liu'uin Klikin kylkeä pitkin alas. Kylmissäni kiljuen kompuroin vedessä ylös ja raahasin ponin rantaan. Rannalla tuli kuitenkin entistä kylmpempi, joten palasin Klikin kanssa vielä kahlailemaan. Ruuna näytti nauttivan vedestä suunnattomasti.

"Hahhah", naurahdin. "Jos nyt kummiskin putsaisit tuon naamasi, ennenkuin säikäytät hevosetkin", jatkoin kiusoittelua, mutta hymyilin sitten Sandralle

Kaadoin pullosta ainetta vanulapulle, ja hieroin sillä silmistäni kaikki meikin jämät pois. Sitten pysähdyin hetkeksi vain hymyilemään Topiakselle, ja laitoin pullon korkin kiinni. Odotin, että poika sanoisi jotain.

"Hauskan näköistä kuinka paljon Huhu on Tinttua pienempi", sanoin Sandralle pienen hiljaisuuden jälkeen. Tyttö oli juuri saanut puhdistettua naamansa, jolloin punapään pisamat tulivat paremmin esille. Hän näytti söpöltä. Hymyilin tytölle ja poimin vierestäni muutaman heinän, joita aloin pyörittelemään sormissani. Lammesta kuului vielä satunnaisia kiljahduksia muiden vielä polskiessa.

"Totta, vaikka Huhu kyllä on suomenpienhevonen, voisi luulla, ettei sillä ja Tintulla oo kauheesti pituuseroo", hymyilin. Katseeni oli tiiviisti Topiaksessa, kun tämä pyöritteli käsissään heinänkorsia. En tiennyt mitä sanoa. Toisaalta olisi tylyä antaa pojan rikkoa hiljaisuus välillämme. Istahdin huomaamattomasti lähemmäksi. "Ootko sä lukiossa?", huomasin toivovani niin, sillä olin itse menossa sinne. Olin ihan likaa lätkässä vieressäni istuvaan poikaan, joten en voinut punastumiselle mitään. Yritin vain katsella muina naisina horisonttiin.

"Joo, viimene vuos alkaa ny elokuussa", naurahdin pitäessäni katseen tiukasti heinissä. "Vähän jännittää miten pärjään", jatkoin. "Kirjotukset ja kaikki, sit pitäs keretä hevostellakkin", hymähdin ja heitin heinät pois. Käännyin katsomaan tyttöä ja kysyin: "Missäs sää oot ens vuonna?"

"Lukion kakkosella..", Hymähdin katse yhä horisontissa. "Jännittää, kun en tunne sieltä nyt yhtään ketään, kun kaverit vaihto koulua.", tajusin sanovani. Kännyin katsomaan poikaa, joka olikin heittänyt heinät menevään. Aleksi varmaan käskisi kaikki pian kotimatkalle.