29.11. iltamaasto klo 19->

Aleksi lähtee Palle vetohevosena viemään hoitajia ja muita tallilaisia maastoon.

(tää tuli nyt vähän äkkiä, mut...)

Muokkaan että tästä tulee mulle notifikaatiot :-D - vee

Harjasin Mincan paksua karvaa. Poni oli kerinnyt kasvattaa kunnon talvikarvan, vaikka huomattavia pakkasia ollut vielä ollut. Lämpimikseni olin pättänyt lähteä ilman satulaa, koska muuten varpaani olisivat jäätyneet. Olin kaivanut myös villasukat ja kuomat esille maastoa varten. Kuomilla oli varsinkin talvella mukava ratsastaa, kun varpaita ei helposti alkanut palella. Minca tökki tylsistyneenä turvallaan vesisankoa minkä olin tuonut jaljojen pesua varten.
-Minca lopeta, sä kaadat sen kohta, sanoin ja siirsin ämpäriä taas syrjempään.

//jos alotetaan siitä kun laitetaan hevosia kuntoon, niin mattimyöhäsetkin pääsee mukaan sit?

Nappasin vielä tallituvasta kypärän ja hanskat mukaani ja lähdin sitten lompsimaan kohti tallia. Olin luvannut lähteä viemään hoitajia maastoon, vaikka siellä olikin melko pimeää ja tuulista. Mutta lupaus oli lupaus. Jätin tavarani Pallen karsinalle ja lähdin sitten kaivelemaan satulahuonetta. Löysin nurkan kaapista laatikollisen heijastinliivejä ja otsalamppuja jotka päätin raahata tallikäytävälle kaikkien nähtävielle.
"Ratsastajat! Tässä käytävällä on laatikollinen heijastiinliivejä ja otsalammpuja. Muistakaa jokainen ottaa ennen kun lähetään!"

Nojailin Faen karsinan oveen ja katselin tallikäytävän tapahtumia. Aleksi oli luvannut viedä tallilaiset maastoon, mutta olin itse päättänyt jättää välistä. Fae kun meinasi lähteä lentoon tällä ilmalla jo kun talutin sitä, ja se siitä vielä puuttuisikin, jos se lietsoisi kaikki hevoset maastossa yhtä kiihtyneeseen mielentilaan. Tamma oli kyllä harjattu ja varusteita vaille valmis, heijastinloimikin roikkui karsinan ovessa, jos joku aivan välttämättä tahtoisi meidät mukaan.

mä ropetan tänään kännykällä, joten kamalan tasokasta ei sit tule olemaan (; Mutta ehkä me pärjätään näinkin!

Sammutin harmaan toyotan moottorin, ja hyppäsin ulos kuskinpaikalta. Hallava kohosi eteeni hämäränä, mutta erotin silti selvästi villiruusut ikkunoissa, ja niistä kajastavan lämpimän valon. Työnsin avaimet puolihuolimattomasti ratsastushousujen taskuihin, ja lähdin harpomaan kutsuvan viininpunaista tallia kohti. Lähempänä katsottuna se oli vieläkin upeampi; tiesin heti, että tulisin viihtymään uudessa työpaikassani. Varsinkin, kun sain viettää aikaa hevosten kanssa.

Olin Mirrin karsinassa rapsuttelemassa pörröistä ponikultaani, kun kuulin Aleksin äänen käytävältä.
Otin musiikit korviltani ja katsoin mitä oli tapahtumassa. "Ootteko te lähdossä maastoon?... Ei vaan, aivan! Niinhän oltiinkin sovittu!" naurahdin ja lähdin hakemaan varusteita karsinalle.

Avasin varovasti toisen ovista, ja toivoin että se johtaisi sinne minne pitikin. Olin sanonut Aleksille, että saattaisin tehdä yllätysvisiitin joku päivä, että pääsisin tutustumaan talliin kunnolla. Toivottavasti mies olisi siis tallilla tänään. Emmin hetken, ennenkuin astelin avaamastani ovesta sisään. Heinäntuoksusta ja tallikäytävän äänistä päätellen olin saapunut oikeaan paikkaan.
"Heiippa..! Onkos Aleksi jossain?", kysyin havaitessani tallissa muutaman tyypin harjailemassa ponejaan. Käytävällä vallitsi ihana hevostentuoksuinen tunnelma, ja tunsi oloni heti erittäin kodikkaaksi.

Älkää ihmetelkö jos katoan online tilasta aina hetkeksi, sillä mä käyn aina välillä happihyppelyllä keittiössä ihan urheilun vuoks, kun en jaksa kököttää sellasta viittä tuntia tässä paikoillani:D

// omnomnom, syön ihan sairaan hyvää juustokakkua mitä tein :-P

Rakastin yhteisiä maastoreissuja, enkä voinut olla hyppelemättä satulahuoneen puolella, vaikka olinkin törmätä Aleksiin. Otin yksinkertaiset suitset naulasta ja valitsin käytävälle jätetyistä heijastimista ja lampuista ne, jotka näyttivät siltä, että haluavat tulla valituiksi.

Kuulin jonkun kysyvän minua, joten astuin ulos Pallen karsinasta ja etsin katseellani puhujaa. Käytävällä seisoi päälle kaksikymppinen nainen lyhyillä kiharilla varustettuna.
"Hei! Mie oon Aleksi", tarjosin kättäni tervehdykseksi.

Saatuani heijastinliivin kunnolla ylleni, huomasin ihan uuden henkilön Aleksia kättelemässä... tai, en ihan uuden, sillä nainen näytti jotenkin mystisesti todella tutulta. Olinkohan nähnyt hänet joskus aiemmin...?

Kävin hakemassa Aleksin käskystä heijastinliivin ja otsalampun. Vein ne Mincan luokse ja tein vielä viimeisen silauksen Mincan jalkoihin ja kävelin reippaasti hakemaan suitsia. Värkkäsin samalla kypärää päähäni. Huomasin Aleksin tervehtivän uutta ihmistä. Pysähdyin Mincan luokse ja katselin ehkä hieman tylysti nuorta naista.

Ponnaripäinen mies huomasi minut heti ensimmäiseksi, ja asteli kirjavan cobin karsinasta luokseni. Olo oli vähän orpo, kun en tuntenut tai tietänyt vielä mitään. Tai olin kyllä jo melko tottunut siihen, mutta jokatapauksessa.
"Mä olen siis Inkeri", hymyilin ja vastasin Aleksin kättelyyn. Melko jännän näköinen tallinomistaja, jos minulta kysytään. "Ajattelin tulla tutustumaan vähän Hallavaan"

Saavuin tallille hieman puuskuttaen, sillä olin lenkkeillyt koko matkan kaupungista Hallavaan, vaikka yleensä kuljin bussilla. Olin kuitenkin päättänyt alkaa kuntoilemaan kunnolla, joten kävelylenkki oli tuntunut oivalta ajatukselta. Avasin tallin oven ja eteeni levittäytyi kunnon tohina. Hoitajat olivat laittamassa hevosiaan kuntoon ja muutama yksärinomistajakin oli paikalla. Lisäksi Aleksi seisoi jonkun ennestään tuntemattoman naisen kanssa käytävällä juttelemassa.

Ilokseni hoksasin Kukan meinaavan lähteä mukaan, ja hymyillen kysyin tuolta välittäisikö Mirri jos sen takanaolija käyttäisikin issikkaa hätäjarruna niinkuin Kukka oli muutama päivä sitten ehdottanut. Kyllähän me voisimme tulla mukaan...
Kierrellen päätin mieleni, ja hain Faen varusteet. Tamma mulkoili minua ja oikeastaan koko tallia varustaessani sitä, mutta jätin sen omaan arvoonsa. Ja sain osakseni mielenosoituksellisen takinnykäisyn hevoseni toimesta.

"Aa, sie oot Inkeri! Niinpä tietysti. Me ollaankin puhuttu puhelimessa useampaan otteeseen. Tervetuloa!" hymyilin naiselle iloisesti. Tämä siis oli uusin apukäteni.
"Me ollaan juuri lähdössä maastoilemaan hoitajien ja muiden tallilaisten kanssa", viittoilin takanani touhuavaa joukkiota kohti.

Siirsin katseeni pois naisesta ja suitsin Mincan reippaasti ja tyhjensin vesiämpärin. Värkkäilin heijastinliiviä päälleni ja asettelin otsalamppua kiinni kypärääni.

"Juu, ehdottomasti sopii!" vastasin Alanalle hymyillen ja menin sitten tervehtimään uutta tulokasta.
"Hei, tervetuloa Hallavaan!" hihkaisin naiselle ja ilmeestäni olisi hyvin voinut päätellä, että yritin pohtia miksi nainen oli niin tutun oloinen. Oliko hän kenties ollut asiakkaana kahvilassa, jossa työskentelin?

Hymyilin ystävällisesti Aleksille, ja vilkuilin muita tallilaisia. Puoleeni oli kääntynyt muutama utelias katse, eihän se mitenkään ihme ollut, olinhan vielä aivan uutukainen näillä nurkilla.
"Aijaa, voi harmi. Lähdettekö siis heti?", kysyin työnantajaltani pahoittelevasti. Niin minun tuuriani. Olin selvästi tullut väärään aikaan, koska tuskin Aleksi luottaisi minuun vielä niin paljoa, että päästäisi heti alkuun jonkun hevosen selkään.

Sitten huomioni kiinnittyi vaaleakutriseen naiseen.
"Kiitos!", hymyilin tälle takaisin. Miten hän näyttikään niin tutulta? Olin varmasti joskus törmännyt naiseen, mutta missä?

"Joo ihan tuota pikaa. Mutta hei, haluisitko sie tulla mukaan? Voisit ottaa tämän Pallen tässä, se on oikein mukava maastokaveri", ehdotin naiselle. Mikäs sen parempi tapa päästä heti mukaan porukkaan kuin lähtemällä mukaan maastoon.
"Mie voin ottaa vaikka Kyyhkyn kun sen hoitaja ei ole tulossa."

Näin kuinka Kukka meni rohkeasti toivottamaan uuden tulijan tervetulleeksi, joten päätin rohkaistua itsekin ja kävelin kolmikon luokse. Jos kuulin oikein kyse oli maastoon lähtemisestä.
"Hei", moikkasin hymyillen niin Aleksia, Kukkaa kuin kiharapäistä naistakin.

"Oho, no kyllähän sekin käy", vastasin ilahtuneena Aleksille. "Pääsenpähän tutustumaan hoitajiin", jatkoin iloisesti. Sitten käännyin taas vaaleakutrisen naisen puoleen ja oivalsin missä olin tämän nähnyt.
"Hei, asutko sä kenties kerrostalossa?", kysyin sen enempiä miettimättä ja moikkasin samalla toistakin tervehtimään tullutta naista. Hallavassa oli ihanan ystävällistä ja vastaanottavaa porukkaa.

"Sä-sä-sä olet se joka oli kantamassa muuttolaatikoita sisään jonkin aikaa sitten!" hihkaisin ehkä jopa hevosen korvaan turhan kovalla äänellä ja hypin tasajalkaa osoittaen naista. Mun uusi naapurini! Hallavassa!

"Siitähän sä olitkin tuttu!", naurahdin naiselle. Ja nyökyttelin iloisesti päätäni. Vau, mulla oli naapuri Hallavassa. "Anteeks mikä sun nimi olikaan?"

"Kettu, tässä on Inkeri. Hää alottaa pitämään ratsastustunteja viikonloppusin ja auttaa myös tallihommissa. Tein toimistoon uuden työvuorolistan ensviikolle", esittelin Inkerin samalla kun tämä puhui Kukan kanssa.

Muut juttelivat hieman kauempana vieraan naisen kanssa, mutta itse keskityin omiin asioihini hiljaa. Ei minua nyt kuitenkaan tarvittu toivottamaan tuolle tervetuloa, kun Kukka näyttikin jo tunnistavan tuon.

Käännyin Ketun puoleen nyökäten. Tuntui että joka ilmansuunnasta hyppäsi aina uusia tuttavuuksia.
"Eli sä olit se varsojen kouluttaja?"

"Kukka Ketonen", vastasin nyt hieman punastellen tajutessani yli-innokkuuteni, mutta annoin leveän hymyn jäädä kasvoilleni. Tervehdin myös Kettua, joka myös saapui juuri sopivasti, jotta ehtisi tulla mukaan maastoon.

"Mahtavaa, mä asun siinä ihan vieressä!", hihkaisin Kukalle. Naisella olikin jännä nimi, mutta jotenkin se sopi hänelle uskomattoman hyvin.

"Aa okei. Eli mä saan vihdoin ne pari vapaailtaa mitä olin toivonutkin", hymyilin Aleksille ja tunsin pienen punan nousevan kasvoilleni. Toivottavasti se tulkittaisiin vain kirpeän ulkoilman aiheuttamaksi.
"Ootteko te lähdossä maastoon? Pääsisinkö mä mukaan jollain hevosella?"

"Ja juu, kyllä olen", vastasin vielä Inkerille hymyillen. "Mukavaa saada sut tiimiin."

"Voithan sie tulla", vastasin Ketulle. "Ota vaikka Tinttu, Nannaakaan ei ole taas hetkeen näkynyt tallilla.."

"Oot tervetullut meille milloin tahansa, jos et ole koirille allerginen", naurahdin Inkerille iloisesti vielä ennen kuin menin varustamaan Mirriä. Kuinka uskomatonta olikaan, että naapuriini muutti joku noinkin ihastuttava persoona, joka vieläpä oli Hallavan uusi tallityöntekijä.

Kahden keskustelun ylläpitäminen samaan aikaan ei ollutkaan kamalan helppoa puuhaa. Niinpä käännyin ratsuni luo, ja tiirailin muita tallilaisia. Yksi oli blondi ja toinen vähän nuorempi, ruskeahiuksinen tyttö. Maastoretki voisi olla melko kiva illanvietto uuden porukan kanssa.

"Kiva, mä meenkin nopeesti laittamaan Tintun kuntoon niin päästään lähtemään."
Hymyilin vielä pikaisesti Inkerille ja kiirehdin sitten Tintun karsinalle. Onneksi tamma oli melko puhdas eikä sen harjaamisessa mennyt montaakaan tovia.

"En ole, mulla on itsellänikin koiria!", huikkasin Kukalle olkani yli.

Käännyin itsekin Kyyhkyn puoleen ja harjasin sen pikapikaa. Kävellessäni hakemaan varusteita, tajusin onneksi napata Inkerin mukaani ja näytin tuolle missä Pallen satula ja suitset sijaitsivat.

"Ay, quidditch will 'ya?" murahdin ehkä turhankin kovaäänisesti Faelle, joka kuopaisemalla potki karsinansa etuseinää. "No, stop", tarrasin sen jalasta kiinni, ja katselin käytävälle.
"Aleksi, where mennään me? Tai mikä maasto tai siis kierros or... Kyllä sinä tiedät", hiljenin loppua kohden. Hyihyihyi, miksen osannut puhua? Oli täällä Suomessa nyt melkein vuosi tullut asuttua, ja äiti oli pölissyt meille suomeksi jo pienestä pitäen...

//niin kysymys vaikka sitten sen jälkeen kun aleksi on palannut varusteiden kanssa x3

Aloimme olla Mirrin kanssa valmiita, kun satulaakaan en välittänyt sille laittaa. Laitoin kypärän päähäni ja jäin odottelemaan muita. Maastoreissusta tulisi varmasti todella kiva, enkä oikeastaan ollut huolissani edes Faen käyttäytymisestä. Hymyilin Alanalle ja Faelle ja yritin ajatuksillani lähettää rauhallisia viboja heille.

"Lähdetään tosta ulkokentän kulmalta sinne kuusikkoon päin", huikkasin Alanalle samalla kun kannoin Kyyhkyn satulaa sen karsinalle.

Aleksi näytti missä Pallen varusteet olivat, joten nappasin ne samalla mukaani, ja palasin ruunan karsinalle satuloimaan sitä. Cobi oli kiltisti satulavyön kiristyksen ajan, ja otti myös kuolaimet suuhunsa nätisti.
"Hyvä poika", mumisin sille lempeästi ja tapusin tupsujalkaa kaulalle. "Sä ootkin tosi kiltti tapaus.."

"Oletteko ja valmiita?", huikkasin muille, kun olin saanut Pallen suitset laitettua.

Olin saanut Tintun varustettua ja kävin vielä hakemassa itselleni heijastinliivin. Vielä kypärä päähän ja sitten olin valmis. Oli jännittävää lähteä pimeällä maastoilemaan. Onneksi allani olisi niinkin rauhallinen hevonen kuin Tinttu.

Kurkkasin epäröiden tallin päätyovesta. Olin luullut, että talli olisi tyhjillään, mutta paikalla olikin porukkaa. Astuin sisälle turvaan kirpeältä pakkasilmalta.
- Mooi, huikkasin epäröiden, pikkuhiukkasen ujosti. - Onko täällä tapahtumassa jotain erityistä?

///Nyt loppu meitsin ropetauko, kouluhommat tehty! :-)

"Valmiina ollaan", huhuilin Kyyhkyn karsinasta. "Noustaan tuossa tallipihalla selkään ja kerron sitten järjestyksen samalla."

"Ai hei Valma, me ollaan lähdossä maastoon. Ehdit mukaan vielä jos olet supernopea!"

Otin mukanani kantamani repun Pallen karsinan edustalta ja kaivoin sieltä kypärän sekä hanskat. Onneksi olin ottanut ne heti mukaani.

"Juu, valmiina ollaan!" hihkaisin rapsutellessani huomionkipeää issikkaani.

Heitin loppusilauksena heijastinloimen hevoseni selkään, ja hymyilin tyytyväisenä kun huomasin etten ollut ainoa kenellä oli satula.
"Me ollaan valmiita", sanoin käytävälle klipsauttaessani kypärän kiinni, ja katseeni osui Valmaan. Nyökkäsin tuolle hiljaisen tervehdyksen ja katosin sitten nopeasti karsinan suojaan.

Lähdimme jonossa hämärään ulkoilmaan, ja levittäydyimme nousemaan selkään ja säätelemään jalkkareita. Palle oli melko suuri, mutta sillä oli mukavan leveä selkä istua. Säädin jalustimia muutamalla rei'ällä alemmaksi, ja jäin odottamaan että muut olisivat valmiita.

"Moikka Valma! Ollaan menossa maastoon, mutta jos oot supernopea, kerkeät mukaan. Mä tulen auttamaan sua!" selitin Valmalle, ja jätin Mirrin odottamaan karsinaansa.