29.11. iltamaasto klo 19->

- Tänään on muuten eka adventti, sanoin iloisesti riisuessani kenkiä. - Tiistaina on eka päivä joulukuuta. Joulu se vaan tulee taas, viime joulustahan on ihan hetki!

Muut tuntuivat katoavan johonkin, kun minä vielä näpräsin Faen suitsien kanssa. Olisin jo lähtenyt kotiin, mutta tajusin jättäneeni laukkuni tallitupaan. Suunnistin siis sinne, aikeenani vain napata laukku ja lähteä, mutta tuvassa olivatkin Maikki, Valma ja Kukka. Hiljaa ja katse maassa suuntasin kaapilleni.

Olin varma, ettei Alanalla ollut nyt kaikki hyvin, mutten tiennyt, miten kysyisin fiksusti. Vilkaisin Kukkaa avuttomana.
- Jäätkö istumaan iltaa? kysyin tytöltä.

"Jep. Se tarkoittaa sitä että noin pari kuukautta niin mun jalan pitäisi olla ika käyttökelpoinen", tokaisin. Tosiaan se oikeasti tarkoittaisi että pystyisin taas treenaamaan, uppuduin täysin omiin ajatuksiin.

//Editoin samalla ni tuntuu et unohdan aina tsekata tän

"Jää toki!" rohkaisin Alanaa Valmaa kompaten ja menin keittämään teetä hymy huulillani. Maastolenkki oli varsin mainio, Hallavan porukka oli niin ihana!

- Pari kuukautta on lyhyt aika, sanoin ja istuin Maikin seuraksi sohvannurkkaan. - Ja voithan sä jo sitä ennen puuhastella kaikkea kivaa.

Vilkaisin muita ujona, ja tungin kypäräni kaappiin.
"No vaikka..." sanoin hiljaa, ja hymyilin hieman.

-No joo, en malttaisi van enää, mutisin.
-Mites maastolenkki sujui? Katsahdin noihin kolmeen.

- Siinähän se, vastasin Maikille. - Vähän säätöä laukkasuoran jälkeen mutta selvittiin ehjin nahoin. Kukaan ei edes tippunut!
Hymyilin valoisasti.

"Maastolenkki sujui tosi hyvin! Vaikka Faella taas oli vähän omat kuviot loppumatkassa", naurahdin Maikille ja katsoin hymyillen Alanaa.
"Haluaako joku teetä tai kaakaota? Vesi on nyt kuumaa", totesin lopulta ja kaadoin itselleni kupillisen vettä vihreän teepussin kaveriksi.

"Mun hevonen on idiootti, ihan hyvin", hymyilin lisäten oman asiani Valman ja Kukan kertomuksen perään. Istahdin sohvalle napattuani ensin kaapistani myslipatukan. Avasin sen, mutta päädyin loppujen lopuksi vain pyörittelemään sitä käsissäni. Ei ollut nälkä. Kieltäydyin myös kohteliaasti teestä, vaikka yleensä olinkin ensimmäisenä kaatamassa itselleni mukia.

- Mä voisin ottaa vähän, sanoin Kukalle kiitollisena. - Onko teillä jotain erityisiä ideoita joululle? Pitäskö viettää jotain special pikkujouluja hallavalaisten kesken?

Ideoita otetaan vastaan! :-)

"Mä ajattelin pitää pienimuotoiset pikkujoulut Villivaniljassa, siinä keskustan kahvilassa, jossa olen nyt töissä. Aion tehdä siellä kunnon muodonmuutoksen, ja pistää paikan ihanaksi ennen joulua! Vaikka täälläkin pidetään jotkut pikkujoulut kaiketi, mutta voiko pikkujouluja olla liikaa?" naurahdin ja odottelin että teeni jäähtyisi juomakelpoiseksi.

Kaadoin Valmallekin vettä ja annoin tämän valita teelaadun. Olisi tosiaan ilo kutsua Hallavalaiset Villivaniljaan herkuttelemaan ja viettämään iltaa. Kahvilanomistaja suostuisi varmasti. Olin ajatuksistani ihan innoissani.

Kuuntelin hiljaisena muiden keskustelua, ja pakotin itseni syömään myslipatukkani, vaikka jokainen pala minkä söin meinasi tulla samantien takaisin ylös.

Alana tuntui jotenkin alakuloiselta, joten päätin yrittää piristää häntä kutsumalla hänet viereeni istumaan pöydän ääreen.

Kukan pyynnöstä siirryin pöydän luokse aikalailla tekohymyillen, ja istuin tuolille tuon lähelle.

//oho hups

"Mitä sulle kuuluu?" kysyin tytöltä vilpittömästi, en pelkkänä small talkina, vaan oikeasti kiinnostuneesti. Lipitin välillä teetäni, ja annoin silmieni levätä tytön enkelihiuksissa.

Vastasin teen tarjontaan myöntävästi. "Eipä mulla mitään erikoista ideaa ole. Vaikkakin hauskaa olisi vetää pulkkaa tai suksia", totesin.
//kävin syömässä

- Keksitään tänne jotkut siistit pikkujoulut ja paljon kivaa toimintaa, sanoin hymyillen. - Muistatko Maikki kun Mikki oli aikoinaan joulupukkina, tehtiin porukalla pipareita ja muuta? Rekiajelukin olis kiva...

"Joo, hiihtoratsastusta haluan todellakin kokeilla! Mirri on kuulemma siinä aivan mieletön! Onnistuukohan sama lumilaudalla?" innostuin Maikin ideasta.

"Älä edes kuvittele että unohtaisin! Hmph... jotain uutta olisi kiva saada meininkiin"

- Huh, hiihtoratsastusta, kommentoin. En ollut ihan vauhdin ystävä, ja hevosen perässä suksilla roikkuminen kuulosti aika pelottavalta.

"Kuulostaa täydelliseltä! Mä olin viime jouluna tonttuilemassa vanhankodeissa ja lastensairaalassa ystäväni kanssa. Se oli ihanaa!" lisäsin vielä ja uppouduin hetkeksi sydäntä lämmittäviin muistoihin.

"Hmm... Ihan hyvää", vastasin automaattisesti, ja katsoin sitten Maikkia. "Ai jouluna?" kysyin hymyillen ja näpräsin hiuksillani. Valmakin liittyi keskusteluun, ja päätin olla hiljaa.

- Voitas ratsastaa aatona tonttupuvussa jakamaan keskustassa yksinäisille asuvile vanhuksille vaikka... karkkia tai jotain, ehdotin naurahtaen.

"Se olis ihanaa! Voitas vaikka askarrella joulukortteja ja leipoa keksejä!" ehdotin innoissani. Rakkauden levittäminen vaan on niin taianomaisen voimauttavaa!

"Onko sulla Alana jotain ideoita?" kysyin hieman vaisulta tytöltä hymyillen.

"Hei toi on magee idea!", innostuin niinettä meinasin pompata paikallani.

Varmaan voitas pikkuhiljaa lopetella

Vilkaisin kelloani.
- Herranjestas, se on yli yhdeksän! Aleksi haluis varmaan kohta sulkea ovet.

"Oho, niinpä onkin. Saisinko joltain kyydin kotiin, se on melkein keskustassa?" kysyin toiveikkaasti ja hörppäsin teeni loppuun ja menin tiskaamaan mukin.

"Ei mulla oikeen. I don't mind", hymyilin muiden pikkujoulusuunnitelmille. En olisi todennäköisesti osallistumassa muutenkaan. Valma tajusi ajan kulun, ja nyökkäsin hiljaa.

- Ääh, mä joudun kävelemään, mutisin. - Voidaan mennä samaa matkaa. Huomenna on muuten koulua.

"Kävellään vaan!" hihkaisin ja tajusin, että kavely tekisi ihan hyvää, kun ulkona ei kovin kylmäkään ollut. "Mulla on taas töitä kahvilassa, mutta se on kivaa puuhaa, pääsen ehkä leipomaankin!"

"Meiltä ehkä, jos et pelkää koiria" totesin Kukalle. Itse asuin Promssijoen ns. hienostoalueella, ja jos totta puhuttiin, niin Hallavalaisia jokin aika sitten häirinnyt keltainen urheiluauto oli naapurini parin talon päässä. Oli siinä kyllä ollut ihmettelemistä kun näin Hallavan hevosia meidän pihatiellä..

"Pidän Valmalle seuraa, jos ette sitten heitä meitä molempia", naurahdin ja käännyin Valman puoleen.

// jees, hyvää yötä kaikille, kiitos mukavasta ja pitkästä ropesta! <3

Seuraavassa hetkessä Aleksi ilmaantuikin ovensuuhun hätistelemään meitä. Menin laittamaan kenkiä jalkaan.