29.11. iltamaasto klo 19->

Talutin Tintun muiden mukana ulos ja pikaisen jalustinten säätämisen jälkeen nousin tamman selkään. Kiristin vielä vyön ja jäin sitten odottamaan Aleksin ohjeistusta.

Nyökkäsin ystävällisesti Alanalle ja säikähdin hiukan, kun toinen katosikin salamana karsinanoven taakse.
Kukan pirteälle olemukselle ei voinut kuin hymyillä, vaikken ollutkaan törmännyt naiseen kuin ohimennen.
- Ei kun hihat heilumaan! sanoin ja kipaisin satulahuoneeseen hakemaan Dunjan suitset. Uskoin, että tamma osaisi käyttäytyä, joten voisin mennä ilman satulaa.

Odotin muiden saapumista Ketun kanssa, ja vilkuilin tallin suuntaan.
"Tuliko sinne joku?", virnistin naiselle ja rapsutin Pallen kaulaan.

Olimmekin pian saaneet Valman kanssa Dunjan valmiiksi, joten kiirehdin Mirrin luokse ja lähdin taluttamaan tätä ulos, minne muut olivat jo ehtineet kadota. Olin niin innoissani!

Tallipihalla kiristelin Faen vyötä ja säädin jalustimet maassa. Olin päättänyt odottaa ennen kuin kaikki olisivat juuri lähdössä, jolloin nousisin selkään. Eipähän tarvitsisi Faen ainakaan odotella.

"Joo, Valma tuli viimetingassa. Taitavat nyt yrittää pipapikaa saada Dunjan kuntoon", naurahdin. Hallavassa oli aina kaikenlaista sähellystä käynnissä.

Taiteilin itseni Dunjan paljaaseen jääkarhuturkin peittämään selkään. Ponin hengitys kohosi höyrynä ilmaan. Dunja näytti perin innostuneelta ja höristeli korviaan muiden suuntaan.

Hyppäsin vatsalleni melko korkean islanninhevosen paljaaseen selkään ja hivuttauduin kunnolla istumaan sen selkään. Suoristin heijastinliivini ja kiristin kaulahuiviani, ettei se vahingossakaan pääsisi karkaamaan kesken maastoilun ja säikäyttämään Faen pahanpäiväisesti.

Huomasin ulos tulevan uusia kasvoja. Oranssihiuksista en äsken ollut huomannut, joten moikkasin tätä ystävällisesti.
"Sua ei näkynytkään äsken tuolla", hymyilin tytölle. "Mä olen Inkeri, uusi tallityöntekijä"

Kun kaikki olivat viimein tallipihalla, nousin itsekin Kyyhkyn selkään ja aloin miettiä ratsastusjärjestystä. "Ensin Kyyhky ja minä, sitten Tinttu, Palle, Dunja, Minca, Mirri ja Fae viimeisenä", huutelin jo menohaluisena paikallaan steppailevan Kyyhkyn selästä.

Kun kaikki olivat ratsujensa selissä ja Aleksi huuteli lähtöjärjestystä, ponnistin uljaan ratsuni selkään. Se olisi heti ollut lähdössä eteen- tai taaksepäin, mutta komennettuani sen seisomaan paikoillaan tamma tyytyi pureksimaan kuolaimiaan ja kuopimaan.

- Valma, esittelin itseni ujosti. Ratsastuksenopettaja... Vilkaisin nolona jalkojani, jotka roikkuivat pitkälle Dunjan vatsalinjan alle. Aleksi oli tottunut näkemään minut ponin selässä... - Hoidan Dunjaa ja treenaan Darcya, selitin, jottei jäisi epäselväksi että ratsastin kyllä isoillakin hevosilla.

Katsoin myötätuntoisena Valmaan. Tyttö oli ujoudeltaan melko sympaattinen.
"Kiva tutustua", hymyilin olkani yli ja ratsastin Pallen Ketun perään. Huh, onneksi ratsastaminen tuntui yhä tutulta puuhalta, vaikka olin taukoillut hevostelun suhteen vain kolme viikkoa.

Ohjasin Mirrin jonoon Aleksin selostamalle paikalle ja hymyilin Alanalle, jonka oli määrä olla Mirrin takapuskurissa pitämässä perää.

Sydämmeni alkoi pamppailla kovempaa kun tajusin olevani heti Aleksin takana. Minä siis joutuisin keksimään small talkkia koko matkan ajan. Mitä jos sanoisin jotain tyhmää?
Hylkäsin moiset typerät ajatukset ja ratsastin reippaasti Kyyhkyn taakse kääntäen kasvoilleni iloisen hymyn. En halunnut vaikuttaa vaivaantuneelta

Minä ja Dunja asetuimme jonossa Pallen ja Inkeri-opettajan taakse ja Minkan ja Sallin eteen.

"Lähdetäänkö?", huikkasin kysyvästi Aleksille nähdessäni kaikkien asettuvan paikoilleen.

Fae tuntui tietävän paikkansa jonon perällä, sillä siihen Mirrin perään se sipsutti heti, kun päästin vähänkin ohjaa. Tajusin Valman esitellessä itsensä ettei Inkeri tiennyt minun nimeäni, mutta päätin antaa asian olla.

Lähdimme letkassa pihasta metsäpolulle. Metsässä oli pimeää, muutamat otsalamput valaisivat tietä ja höyrypilvet tanssivat valokiiloissa. Kylmänvärstykset jouksivat selkääni pitkin. Olin ihan pienestä pitäen pelännyt pimeää, mutta onneksi pelko oli nykyään vain pientä jännityksentasoista kutkutusta.

"Sitten mentiin!" huikkasin ja myötäsin hieman ohjaa, jolloin Kyyhky lähti samoin tei astelemaan pitkin askelin kohti metsäpolkua.

(ennen valman viestiä)

Jonon nytkähtäessä liikkeelle, käännyin Pallen leveässä selässä ympäri, ja virnistin muille.
"Kertokaapas jokainen vielä nimenne, mulla on nimittäin onnettoman huono nimimuisti!", hihkaisin kuuluvasti, että myös perimmäisenä ratsastaja vaaleahiuksinen tyttö kuulisi. Kukan ja Ketun nimen kyllä muistin, mutta muiden sitä huonommin.

Mirri kulki Mincan perässä ihan handsfreenä, joten sain nautiskella ihanasta hetkestä tasaisen askelluksen tahdissa syvään hengittäen. Tähdet tuikkivat kirkkaana taivaalla.

- Valma! huikkasin nimeni vielä kerran siltä varalta, että Inkeri oli jo ehtinyt unohtaa. Hymy levisi kasvoilleni. Inkeri vaikutti juuri sopivalta, iloiselta ja tehokkaalta, Hallavan ratsastuksenopettajaksi.

Puristin Mincaa hellästi pohkeilla ja poni lähti muiden mukaan kipittämään reipasta käyntiä. Valmakin meni ilman satulaa meidän edessemmä ja Kukka Mirrin kanssa takanamme.
-Salli Mincan kanssa! vastasin uudelle naiselle joka oli esittäytynyt Inkeriksi.

Nyökkäsin Valmalle ja Sallille.
"Valma on muuten kiva nimi", hymyilin norjanvuonohevosellla ratsastavalle tytölle, ja odotin että muutkin muistuttaisivat kutsumanimistään minua.

"Alana. Ja Fae", totesin kuuluvalla äänellä ja taputtelin ratsuni kaulaa. Sekin tyytyi nyt vain sipsuttamaan eteenpäin, mutta pysyi kuitenkin hyvin jonon mukana ja tarpeeksi kaukana Mirristä.

"Kukka ja Mirri!" hihkaisin myös, katsellen yhä taivaalle tähdenlentojen varalta.

"Juu, sut mä muistankin", Hymähdin Kukalle. Olin onnekas että sain noin mukavan ihmisen naapuriini. Ja vieläpä Hallavasta!

"Sitten ravia!" huusin jonon edestä ja painoin pohkeeni Kyyhkyn kylkiin. Tässä kohtaa polku oli hieman leveämpi ja pohja tarpeeksi hyvä hieman vauhdikkaampaankin menoon.

- Ai, kiitti, sanoin yllättyneenä. Muuta en ehtinytkään, kun Aleksi sanoi, että ravaisimme. Dunja pinkaisi vauhtii salamana käskyn kuultuaan, ja jouduin hetken puristamaan sen pystyharjaa ja hakemaan tasapainoa.

// mun on pakko mennä nukkumaan, tuntuu ettei enää silmät meinaa pysyy auki :-D

Kannustin Pallen raviin. Katseeni harhautui taivaalla tuikkiviin tähtiin, ja unohduin hetkeksi miettimään Teemu-enoa Lapissa. Muistan kuinka hän oli opettanut tunnistamaan viisitoista tähtikuviota. Ihme kyllä, muistin ne vieläkin.

Havahduin pois avaruudesta, kun Mirri lähti jonon mukana reippaampaan askellajiin, vaikkakin töltti oli mitä tasaisin ja miellyttävin askellaji istua. Silti töltistä tuli aina niin hyvä mieli, että melkein hihitin ääneen Mirrin kiihdyttäessä vauhtiaan.

Havahduin mietteistäni kun Aleksi komensi porukan raviin. Minca lähti kuin tykinsuusta ja sain kunnolla pidätellä, ettei se menisi liian läheelle Dunjaa.
-Prr.. raauhassa, puhelin ponille ja ehkä itsellenikin hiukan.
Pidättäessä Minca alkoin viskellä päätään ylös ja alas, mutta vauhti ei muuttunut ollenkaan.

//Joo mäkin taidan lopettaa tähän. Saatte autohiitata Aleksia. Olkaa kiltisti (;

Nostin Faella ravin ennen kuin se nostaisi sen itse, ja tyytymättömänä askellajin hitauteen tamma meni muutaman askeleen koottua pomppulaukkaa. Pyysin sen takaisin raviin, johon se asettui pikku pukin saattelemana. Hengitin syvään, ja keskityin tuijottamaan Kukan niskaa.

No just! Okei, hoidan homman kotiin :-D

Ravasimme pimeän metsän halki. Dunjaa ei laiskottanut. Yskäisin hiukan, jotta saisin Inkerin huomion.
- Tuota... Miten sä päädyit Hallavaan?

Jonkin ajan kuluttua siirryimme Aleksin käskystä taas käyntiin. Metsä näytti mystiseltä, kun monet otsalamput osoittelivat eripuolille puurajaa.
Käännyin Alanan puoleen ja kysyin tältä hymyillen: "Ootko sä jo kerennyt tehdä joululahjaostokset ja väserrykset?"

"No jotain, mutta en ole", vastasin Kukan kysymykseen hymyillen. "I'm so bad at wrapping the presents", selitin lisää. Ei minulta kyllä saanut ulkoisesti nättejä paketteja...
"Entä sinä?"

Aleksi huikkasi käyntiä, ja hidastimme vauhtia.

Hätkähdin mietteistäni kuullessani Valman kysymyksen.
"Ai minäkö? Heh, se on pitkä tarina, mutta jos jaksat kuunnella, niin voinhan mä kertoa", naurahdin. "Tiivistettynä mä olin matkustellut ympäri suomea sellaiset neljä vuotta, ja päätin ettiä sitten itselleni paikan, jossa jatkaa eläinlääkäriopiskeluja ja päästä töihinkin". Jätin kertomatta ikävän tapahtuman, jonka johdosta olin lopettanut matkustelun.

"Heh, mä olen kyllä aikamoinen jouluihminen, kiitos erään jouluhullun ystäväni. Suurin osa lahjoista on jo paketeissa, muutamaa tilausta vielä odotan, että saisin loput lahjoista värkättyä. Ja rakastan lahjojen paketoimista! Mutta ajatushan on tärkein", selitin innoissani Alanalle ja silitin Mirrin lautasia. Hyvä etten ollut vielä joulukuusta tuonut kotiimme.

- Aa, okei, sanoin hymyillen. - Miten se pitempi versio menis?
Vaistosin, että Inkeri oli jättänyt jotain oleellista kertomatta.


//tää on foorumin 12345 viesti!!!!! :-D
-A

Niin on, mä huomasin kun kirjotin tätä ja otin hirveen spurtin ettei kukaan muu ehtis ensin n__n
- vee

HUOMATKAA NYT KAIKKI ETTÄ TÄÄ ON FOORUMIN KAHDESTOISTATUHANNESKOLMASSADASNELJÄSKYMMENESVIIDES VIESTI!!!!!!!!

"Mä rakastan joulua", hymyilin vastaukseksi. Se paketointi nyt vaan kusi, mutta ajatus nimenomaan oli tärkein. Fae oli rauhoittunut kävelemään semirennosti Mirrin takana, ja taputtelin sen kaulaa.

"Niin mäkin, parasta talvessa! Entäs muut, onko teillä jo joululahjat kasassa?" kysyin yleisesti muiltakin maastoilijoilta, ja huomasin että Valma ja Inkeri juttelivat jo jostakin ja jäin kuuntelemaan kiinnostuneena.

Katselin tähtitaivasta ja mietin. Ehkä olisi parempi kertoa edes osa.
"Niinkuin kerroin, olin matkustellut pitkään, etsinyt itseäni, u know", aloitin haikeasti. "Mun vanhemmat olivat olleet Intiassa sen aikaa, en ollut nähnyt niitä ainakaan viiteentoista vuoteen. Yhtenä päivänä tapasin lopulta äidin, ja hän kertoi ikäviä uutisia. Mm... M-mun isä oli kuollut", kerroin ja keskeytin hetkeksi puhumisen. Huh, tässäkö mä olin ryhtynyt avautumaan? Hienoa Inkeri. Sitten naurahdin. "Samana päivänä tapahtui kaikkea muutakin kamalaa, ja sitten mä päätin että lopettaisin matkustelun. Seuraavana päivänä löysin ihanan kämpän, ja loput sä tiedätkin", selitin. Ei olisi järkevää selittää Valmalle kaikkea.