Perjantai klo: 14 ->

Lompsin lumista tallipihaa kohti tallitupaa. Aukaistessani ovea kopistelin kenkäni ja astuin sisään punaisine poskineni. Olin joutunut taas kävelemään päätieltä tallille asti.

Ilmeeni kuitenkin reipastui kun huomasin ketä oli tuvassa, Mikki, Inka, Lotta, Salla ja Valma.
- Moi kaikki! tervehdin porukkaa. - Mitä puuhaatte?

- Moi! Me puhutaan meijjän itsenäisyyspäivä puvuista.

- Joo, sanoin innostuneena ja - yllätys, yllätys - punastuin. Käännyin nopeasti ovea kohti.
- Moi, tervehdin Topiasta. - Ei ihmeempiä. Jutellaan.

Katsoin Valmaa kateellisena. En edes viitsinyt kommentoida mitään, tunsin itseni niin kamalaksi, hyödyttömäksi.. roskaksi.

- Täällä on kamalan kuuma, sanoin. - Lähdetäänkö kävelemään metsään?

//Salla siun on ihan turha valittaa.. Noi ees yrittää ystävystyy sen kanssa, mut kaikki ingnooraa Nannan

Nostin polvet koukkuun rintaani vasten ja painoin pään polvilleni. Oli kuin minua ei olisikaan.

- Aa, heh. Mulle sisko tuo illalla sen poikaystävän vanhan puvun, kerroin muille. - Ja mulla on Kyyhkyllekin jotain, jatkoin hymyillen ja menin istumaan sohvalle muiden joukkoon.

- Mä laitan Darcyn vaan komeeksi.

"Okei, mennään vaan", sanoin Valman ehdotukselle ja katsoin kaikkia. Otin Nannalta kuulokkeen kosrvasta:
"Huhuu? Lähetkö meidän kanssa ulos kävelylle?" kysyin Nannalta virnistäen.

"En mä taida jaksaa", hymyilin Mikille. "Menkää te muut vaan." Pistin kuulokkeen takaisin korvaani. Edes yksi huomasi minut, mutta oikeastaan se sai minut vain huonommalle tuulelle, sillä poika osoitti taas täydellisyytensä.

//saat varmaaan Valma tiettä jossain vaiheessa ;-)
Täl tallilla on paljon salaisuuksia meneillään ;-D

"Mä en tiedä tulenko edes sinne juhliin..."
Mutisin, vaikka ketään tuskin kiinnosti. Mikki näki vain täydellisen Valmansa. Voi kuinka olinkaan kateellinen. Tässä tilassa en pystynyt muuta kuin soimaamaan itseäni, ja vertailemaan huonoja puoliani Valman hyviin puoliin.
Ja niitähän riitti. Hän oli ystävällinen, hauska, kaunis, mukava, taitava ratsastaja. Kaikkea mitä minä en ollut. Tunsin olevani niin.. yksin.

Astelin päättäväisesti Nannan luo ja kiskaisin kuulokkeen toistamiseen tytön korvasta.
- Mikset? Ei tänne uuniin voi jäädä.
Nannakin näytti kumman masentuneelta.

Hymähdin Nannalle. Mitä hän täällä yksinkään tekisi?

// perkuleen itikat! haluutteko te häätää mut hallavasta?!

- Ittee ei kyllä huvittais lähtee kävelee mehtää kun just kävelin tallille, mut mikäs siinä, heitin kommentin väliin.

Niinpä, olin heille kuin ilmaa. Hymähdin, ja tuijotin lumisadetta pihalla. Pieniä vaaleita hiutaleita satamassa maahan..

- Nyt kaikki lähtee vaan mukaan. Haskempaa tulee kun olla saunassa.

Valma, sama -.-

"No kai mä voin", naurahdin.. Nousin pöydän äärestä ja olin iloinen siitä, etten ollut pukenut vielä sitä sinistä. En uskaltanut laittaa hattua päähän tai muuten koko kampaus menisi lyttyyn. Vaihdoin ballerinat Uggeihin, jotka kaivoin kaapistani.
"Joo joo, Nanna kans! Ja Topias myös."

"Mä tulisin, jos olisin tervetullut."
Totesin viitaten siihen faktaan, ettei edes Inka ollut enään pyytämässä minua mukaan. Olin kai niin toivottoman kamala tyyppi, että olisi turha enään edes yrittää.

- Olis kiva jos Salla säkin lähtisit kans, anoin.

- No joo, mä lähen, sanoin ja nousin ylös sohvalta ja heitin takin päälleni.

- Nyt mennään, sanoin. Hyppäsin ugeihini ja työnsin käteni toppatakin hihoihin. Toivoin, että KAIKKI lähtisivät mukaan. En halunnut jättää ketään pois porukasta.

"Jep, nyt mennään", sanoin päättäväisenä ja puin toppatakin päälleni. Otin Valman kädestä kiinni ja kuiskasin hänelle:
"Älä välitä Sallasta, me ei voida tehä asialle mitään."

// Ja Salla. Kerro toki, jos voidaan?

Puristin nopeasti Mikin kättä ja nyökkäsin.
- Tulkaa, jos tuutte, ja jääkää tänne uuniin, jos ootte jäädäksenne, huikkasin taakseni ja vedin Mikin perässäni ulos.

Hymähdin, silti kiitollisena Lotalle. Nappasin untuvatakkini vierestäni, ja pujotin saappaat jalkoihini. Olisi se ehkä parempaa kuin yksinolo. Ehkä.
Kävelin muiden perässä tallipihalle, mutten voinut olla huomaamatta kuinka Mikki ja Valma kulkivat käsi kädessä. Nojaa, he olivat yhdessä, Mikki suorastaan vihasi minua (koska minä olin ihastunut häneen, ja todella mustasukkaisena tyyppinä olin masentunut saamistani pakeista), ja kaikki oli täydellistä heidän välillään.

"Salla. Totta kai sä voit tulla. Mutta arvaa mitä. Nyt sanon suoraan. Me kaikki pidetään susta vaikka sä et edes nää sitä. Me kaikki halutaan olla sun kavereita, mutta jos ei kelpaa niin ei. Se on sun oma mielipide. Meillä on kaikilla ihan hirveen huono omatunto kun yritetään parhaamme, erityisesti Valmalla. Ja on vaan vaikeeta uskoo että sä enää edes haluut olla meidän kas. Me ollaan tehty parhaamme sun kanssa. Tää on nyt sun päätös, ootko sä meidän kaveri vai et", kerroin. Minua alkoi jo kyllästyttämään tuo asenne. Nyökkäsin Mikille ja lähdin kävelemään ulospäin.

//Jestas Salla! Mulla menee ihan oikeesti hermot sun kanssa! Oon yrittäny tällä Nannan agstaamisella herättää sut sun pikku kuplastas, mutta ei näytä toimivan. Lähe pois tai jää tänne, mä en jaksa enää kuunnella sua.

"Siel on kyl aika kylmää..." mutisin Valmalle. "Mulla on vaan mun nahkatakki ja tää ohut tallitakki... Onks kellään lainata jotain lämpimämpää?" Nousin vastahakoisena ylös sohvalta.

//sori oon hidas kirjottaa -.-

Seurasin muita pihalle ja kävelin suoraan Inkan luokse.
- Jep Salla, yhdyin tytön kommenttiin. - Sä oot mukava, mutta älä tee itestäs heidän takiaan epäystävällistä, jatkoin hymyillen.
- Nyt kaikki lähetään tonne mettään ja mitä sanotte lumisodasta?! huusin innoissani

"Nanna, mul on kaapissa toppatakki", kerroin ja annoin toiselle avaimet. "Palauta ne sit mulle", hymyilin ja kiireisin ulos. Mikki ja Valma oli mun mielestä niin suloisia...

"Nansu! Laita mun harmaa iso collaripaita sen nahkatakin päälle, se on niin iso, et varmasti mahtuu", hymyilin Nannalle ja viittasin Pinkin kaappiin päin.

Katsoin Inkaa totisena, ainakin joku uskalsi puhua suoraan. Ihan jos totta puhutaan, tunsin itseni koko porukan kolmanneksi pyöräksi. Kaikilla muilla tuntui jo olevan mahtava kaveripiiri, tai niinkuin muutamassa tapauksessa, jopa joku joka oli heille enemmän kuin ystävä.
Lähdin tarpomaan kylmässä viimassa.

- Joo, lumisotaa! vinkaisin. Muistelin lämpimästi muutaman päivän takaista pojat vastaan tytöt -sotimista. - Metsään, siis!

- Hyvä tyttö! sanoin Valmalle ja viitoin muutkin mukaan metsää kohden.

// Salla, huhuuu! Näätkö sä ees mun viestejä, vai oonko pelkkää ilmaa?? Näätkö Nannanlla kaveripiiriä, mitä? Herää jo!!

Katsoin hämmentyneenä avainta kädessäni. Tallitupa oli tyhjentynyt. Olin yksin.
Inkan kaappi... mikä se näistä oli... Tuossa! Avasin kaapin oven ja näin siellä roikkumassa tytön toppatakin. Vedin sen ylleni, mutta hihat olivat aivan liian lyhyet ja helmakin jäi minua puoleen selkään. Olisihan se pitänyt arvata, hento 160centtinen tyttö oli minua ainakin 15 senttiä lyhyempi ja rutkasti sirompi.
Laitoin takin takaisin kaappiin ja lukitsin sen. Menin sitten Mikin kaapille ja vedin tämän hupparin nahkatakkini päälle. Se ainakin mahtui. Kiirehdin ulos tallituvan ovesta ja katsoin ympärilleni. Minne he olivat lähteneet?

"Täällä näin!" huusin Nannalle ja viittilöin käsilläni. Jee, lumisotaa!!

En mä sitä itteltäni salannut. Mä olin oikeasti kateellinen Valmalle, olisipa mullakin joku jonka kanssa ratsastaa esittelykierroksia ja pitää kättä... eikä minua haittaisi vaikka se olisi... minulla oli vaan niin ainutlaatuinen miesmaku. Mieleeni ei edes tullut Mikki, sehän oli yhdessä Valman kanssa. Mutta silti... kun Valma oli paikalla, tuntui vain ihan hieman siltä että... ei, en halunnut vajota alas. Hymyilin vain ja nautin kävelylenkistä. Olisin tarvinnut jonkun siihen viereeni, ei minullakaan ollut helppoa...
"Joo, lumisotaa, sopii. Mä oon hyökkääjä!" nauroin ja koetin saada muuta ajateltavaa kuin perhe.

Kuulin Mikin huudon ja lähdin juoksemaan metsää kohti.

"Me ollaan samalla puolella, eiks jea?" kuiskasin Valmalle ja katsoin tämän innosta kiiluvia silmiä. Laitoin vetoketjun ylös asti ja kohensin pipoa ja kaulahuiviani. Kohta lähtee!

- Hyökkäs estetty, hihkaisin kuusen takaa Inkalle heittäessäni tätä mahaan lumipallolla. Nauroin ja etsin uuden kohteen. Mikki, hän seisoi juuri sopivasti minuun selin ja viskaisin pallon tämän selkään.

Vedin Mikin piiloon puiden taakse. Tunsin itseni lapseksi.
- Onko sulla hyvä sihti? kysyin. - Nyt isketään Nannaan käsiksi.

Katsoin muiden lumisotaa hiljaa sivusta. En oikein uskaltanut mennä mukaan, en nimittäin ollut vieläkään aivan varma vihasivatko he minua,vai mikä se asian ydin nyt oli. Siispä seisoin ja mietiskelin. Kumpa tallille tulisi joku jonka kanssa voisin jakaa salaisuudet, ja ehkäpä.. joku poika?

Valma: toi on totta, ja kyllä mua täällä vähän masentaakin. Oon itseasiassa itsekkin tosi tunteellinen persoona, joten Salla saattaa muistuttaa IRL mua aika tavalla

Keikuin Nannan taskussa tämän juostessa kohti metsää. Olipas tilanne saanut yllättävän käänteen!
Nappasin kuusen oksalta lunta sen huiskahtaessa ohitseni ja tein pikkuruisen kivikovan lumipallon, jonka heitin suoraan Topiaksen takaraivoon.

Sain pallon mahaani, mutten välittänyt vaan nauroin. Juoksin Nannan vierellä ja kurotin maahan napatakseni lunta. Ensimmäinen lumipallo kohosi jo kohti Topiasta, nauroin vain ja olin kaatua lumeen nenälleni.