Perjantai klo: 14 ->

"Mä voin!" ilmoittauduin heti Valmalle ja puin takin takaisin päälleni.

Kaikki olivat ihan hämmigissä, istahdin sohvalle.

"Kiitti Mikki", loin pojalle hymyn. Vesi selvitti päätäni, ja kaikki ei enää pyörinyt. En jaksanut nousta, enkä halunnutkaan. Minua pelotti. Tässä lattialla oli turvallista.
"Kiitti Valma. Mä en pysty nyt, mut hyvää kotimatkaa..."

Menin Mikin kanssa ulos. Matka parkkipaikalle oli liian lyhyt. Silti vilkuilin ympärilleni hirvien pelossa. Näin jo isäpuoleni auton.
- Mikko on tuolla, sanoin ja kännyin kohti Mikkiä. Toivoin, että uskaltaisin tehdä jotakin merkittävää, vaikka halata. Mutta en uskaltanut.

Näin Valman epäröivän katseen, kun hän huomasi auton olevan parkkipaikalla odottamassa. Katsoin tyttöä silmiin ja halasin tätä tiukasti ja hymyilin.
"Nähään", sanoin hänelle ja mietin jo iltaa.

Okei, mä olin sekasin.
Istuin sohvalle, ja yritin unohtaa kaikki hämmentävät tapahtumat tänään. Kaivoin juhlapukuni esiin. Katsoin mustaa samettia hymyillen, ja kosketin kauniin puvun laskoksia. Se oli kyllä hieno puku.

Vähän aikaa katseltuani muiden touhuja ja rauhoitettuani Inkaa hetken soitin siskolleni ja pyysin tätä hakemaan minut tallilta.

// joo, mun pittää lähtee syndeille

Halasin Mikkiä lujasti takaisin. Miksi olin pelännyt hirviä, kun Mikki oli tässä?
- Moi moi! Nähään illalla, huikkasin ja menin onnellisena Mikon autoon - pahaa aavistamattomana ristikuulustelusta: "Ketä poikaa sää halasit?"

Moikka kaikki! Ja kiitos parhaasta ropesta

Lähdin jo kohti pihattoa, ja kävin hakemassa Astan harjat samalla.

Bye bye

Okei, ehkä täs on nyt tarpeeksi tälle kerralle, käykääs osallistumassa itsenäisyyspäivään! (: