Perjantai klo: 14 ->

Nyökkäsin tietäväisenä Inkalle. Tästä voisi tulla mielenkiintoista.. ja sydäntä raastavaa.

Olin kokonaan kadottanut kaikki muut. Kurkkasin puun takaa ja näin vain tallottua lunta ja jälkiä jokaiseen suuntaan. Aloin huhuilla kavereitten nimiä.

"En oo ihan varma", sanoin hiljaa ja katsoin ympärillemme. En nähnyt ketään.
"Ehkä", sanoin vielä ja pyyhin lunta tytön kauluksesta. Hymyilin.

"Muista sitten että me ei oikeesti kuultu mitään mistä nuo puhuu", kuiskasin suoraan Sallan korvaan. Näin liikettä silmäkulmastani, mutten välittänyt siitä. Käpy vain tippui kuusen oksalta maahan. Ilmeeni oli salamyhkäinen, kuin mafiapomolla.

-Emmä tiiä kun tää on muutenkin jäässä, mutisin.
-Ootko sie pukeutumas johonkin tänään? kysäisin

Punastuin tyttömäisen ujona. Sitten kysyin töksähtäen jotakin tosi, tosi läpinäkyvää:
- Mikki? Kuka se Aliisa-tyyppi on? Onko se sun tyttöystävä?

Haa! Nyt kävi mielenkiintoiseksi! Naputin sormenpäitäni yhteen.

"Ehdottomasti.."
kuiskasin todella hiljaisella äänellä Inkalle. Nyt en ottaisi mitään riskejä..

"No ei tietenkään, se on mun hullu hippikaveri. Lapsuudenystävä", sanoin Valmalle hymyillen. Sydämeni alkoi taas hakata kovempaa, mutta nyt eri syistä.

"Joo, näät pian!", sanoin maikille.

//oon just tekee kuvaa, siks kestää vastaamises ;-D

-Jes, oma asuni oli repussa rytyssä.

- Aa, okei, mutisin helpottuneena ja painoin katseeni. En keksinyt mitään sanottavaa. Olin juuri käräyttänyt itseni totaalisesti.

"Sä tykkäät musta, Valma", sanoin hiljaa, mutta päättäväisesti.
"Mustakin sä oot aika ihana", jatkoin naurahtaen. Olisin voinut istua tämän kanssa lumihangessa joka päivä.

Tökkäsin Inkaa kylkeen, ja nyökkäsin kyyhkyläisiin päin. Ehkäpä pystyisin vihdoin hyväksymään sen tosiasian, ettei Mikki ollut tippaakaan kiinnostunut minusta. Ja olihan niitä poikia, ehkä joku heistä eksyisi Hallavaan..
"Eiks oo sulosta?" kysyin kuiskaten

Aloin kaivella mekkoani laukusta.

- Niin tykkään, sanoin hiljaa. - Ja sä tykkäät musta. Kun mä näin sut eka kertaa, mä ajattelin, että sä ihastuisit johonkin Narniaan tai Sallaan.
Käänsin taas ujona katseeni.

- Huhuu, jatkoin huhuiluani. Pian kuulin jonkinmoista juttelua ja lähdin kohti ääntä.

Kun tuvassa ei ollut muitakun minä ja Nanna uskalsin käydä kaapillani vaihtamassa asuni nopeasti.

Valma oli niin söötti! En voinut lopettaa hymyilemistä.
"Ne on vähän... hmm.. ei ne saa mun sydäntä hakkaamaan", sanoin sitten vähän ujona. Valma todellakin sai sydämeni tykyttämään.

Ihan kuin Mikki olisi punastunut. Sain siitä vähän rohkeutta.
- Arvaa mitä? sanoin silti vieläkin ujona.

Odotin innoissani Maikin asun näkemistä. Olin vihdoin rauhoittunut ensisäikähdyksestä ja kävin tekemässä itselleni kaakaota Maikin keittämästä teevedestä.

"Kerro", rohkaisin Valmaa ja katsoin tyttöä silmiin. Hän oli kyllä niin kaunis!

"Mun mielestä ne on ollut aina sulosia", kuiskasin hymyillen Sallalle. Oikeasti, nuo oli niin suloisia että olisin voinut sulaa. Sitten näin sen taas. Veri pakeni kasvoiltani, kun käännyin katsomaan taakseni. Hirvi jättikokoisine sarvineen, ja... se rymisteli meistä muutaman metrin takanapäin. Olinko jo maininnut, että pelkään kuollakseni hirviä?
"Iiik!" kiljuin hysteerisesti ja kompuroin ylös, mutta lensin nenälleni. En uskaltanut nousta. Olin juuri paljastanut meidät.

Katsoin Mikkiä suoraan merenvihreisiin silmiin.
- Mun lempiväri on tätä nykyä merenvihreä. Just sellanen, kun sun silmät.
Hui, Valma! ällistelin omaa rohkeuttani. Olinko todella sanonut tuon?

Ratsastin hirvellä hurjaa vauhtia rakastavaisia päin! Nyt loppui lemmenlorut!

Säikähdin hulluna kirkaisua, joka kuului ihan läheltäni. Jähmetyin kauhuissani.
- Mikä toi oli? kuiskasin.

Olin pysähtynyt hetkeen, kunnes kuulin kiljaisun ja käännyin katsomaan äänen suuntaan. Valtava sarvipäinen hirvi juoksi meitä kohti!!

Pinkaisin äkkiä ylös ja tartuin Valmaa kädestä.
"Pakoon!" huusin, kun tajusin ettei hirvi meinannut pysähtyä. Lähdin juoksemaan henkeni edestä kohti tallia.

Hyppäsin alas pillastuttamani hirven selästä ja jäin roikkumaan Mikin pipoon, joka mukana tiesin kulkeutuvani tallille.

Kompuroin Mikin perässä. Sydän hakkasi kurkussani, siis oikeasti kurkussani, ja sain hädin tuskin henkeä.

Juoksin tallille asti katsomattani taakse, ja ryntäsin lumiukkona sisään Valma perässäni.
"Hitto, siellä oli hirvi!!" huusin tytöille, jotka olivat tallituvassa.

Nostin päätäni ja olin näkevinäni jonkun pienen tyypin hirven selässä.
"ÄÄÄÄÄÄ Salla autaaa! Se syö mut!" kiljuin hysteerisenä ja konttasin ympäriinsä. Kiipesin lumikasan päälle.
"Mikki ja Valma! Teidän täytyy auttaa! Mä kuolen!" hösläsin ja lähdin juoksemaan täyttä karkua toisten perässä, saavutin heidät nopeasti ja olin näkevinäni jotain Mikin pipossa, mutten jaksanut välittää.

Kiskoin oven kiinni perässäni ja jäin seisomaan kynnysmatolle. Tärisin hervottomasti, ja pidin käsiäni poskillani. Tämä oli pelottavinta pitkään aikaan.

Lähestyessäni puhetta kuulin yhtäkkiä kiljaisun. Edessä olevan puun viereltä nousi Mikki Ja Valma, jotka lähtivät äkkiä juoksemaan. Yritin huutaa heille miettiessäni miksi heillä oli niin kiire. Sitten huomasin sen, suuri uroshirvi oli aivan nenäni edessä ja jähmetyin paikoilleni...

Pääleni laskeutui roosan värinen mekko. Joka oli tulossa joulujuhliinikin. Jalassani minulla oli balleriinat, ja piponi alta paljastui pienesti kiharretut hiukset.

-Mitä mieltä olet? kysäisin

Osoitin hysteerisenä Mikin pipoa.
"ÄÄÄ! Sulla on jotain sun pipossa!" kiljuin hulluna ja tunsin, kuinka minua alkoi huimata... kaaduin lattialle sekavien tunteiden vallassa.
"Vettä... tarviin vettä..." kuiskasin kun istuin matolla ja silmissäni pyöri. Liikaa pienelle tytölle.

Kiljuin kuin paloauton sireenit. Vauhkoontunut villieläin ei voinut olla hyvä juttu. Juoksin pakoon, mutta kompastelin rajusti. Olin paniikissa, pääsisinkö turvaan?

Kaikki oli yhtä hullunmyllyä. En pystynyt liikahtamaankaan, kun Inka juoksi ohitseni ja näytti pyörtyvän lattialle. Seisoin yhä ovella vapisten kuin haavanlehti.

Hyppäsin alas Mikin piposta ja piilouduin ruokakomeroon keksipurkin päälle, josta näin hyvin edessäni aukeavan sekasorron.

Huohotin ja yskin pakkasta keuhkoistani. Sydämeni ei höllännyt millään. Revin piponi äkkiä ja hypähdin taaksepäin.
"Eääärgh!!" karjaisin kun näin minikokoisen ukkelin hyppivän lattialla.

Valuin kyykkyyn ovea vasten. Kaikki oli tapahtunut liian nopeasti. Tuijotin turtana Mikin maassa lojuvaa pipoa.

Pyörähdin kerran ympäri ja vetäisin neuleen päälleni.

/Älkää välittäkö koosta tai hinnasta, Maikilla on nyt tuommoinen tässä

"Nä.. nä... näittekö te sen!? Tuo hyökkäsi silloin mun kimppuuni ulkona!" pomppasin säikähdyksestä ainakin metrin ilmaan nähdessäni punaisen örkin viipottavan lattian poikki.

Pitelin päätäni ja puristin silmäni kiinni.
"Auttakaa mua... mä en pysty... kaikki pyörii", nyyhkytin sekasorron vallassa, tutisin hiljaa ja hysteerisesti. Yritin selvittää päätäni, mutta... en vain saanut ajateltua selkeästi.

Kävelin väsyneenä tallitupaan. Avasin hitaasti oven ja tupsahdin keskelle hullunmyllyä. Olin juuri tuijjottanu uroshirveä parisen minuuttia ja kiivennyt sitä karkuun selkäni takana olevaan puuhun. En jaksanut nyt välittää mistään. Kävelin vain ihmisporukan läpi ja lösähdin sohvalle.

Silloin sain pääni selväksi. Nostin Inkan jalat sohvan käsinojalle.
- Lepäile hetki, mutisin ja silitin tytön hiuksia.

Näin Valman kasvot ja koetin hymyillä tytölle.
"Kii... toss", sihisin ja ravistelin päätäni. En uskonut enää näkemääni... pitäisi pukeutua...

Heitin lumiset vaatteeni tuvan nurkkaan ja menin tarjoamaan huonovointiselle Inkalle vettä.

- No niin, kohta helpottaa, lupasin Inkalle. Sitten vilkaisin kännykkäni kelloa. - Voi ei, mun pitää lähteä. Tulkaa joku saattamaan mut parkkikselle, mä en halua mennä yksin ulos. Topias, huolehdi sä Inkasta.

Juoksin tallitupaan, ja valahdin lattialle. Hyppäsin kuitenkin todella nopeasti pystyyn nähdessäni pienen.. örkin!
"Mikä... mikä toi on?" kiljaisin