Slow motion - tallinvintin juorukellot #2

Olin tunkeutunut omiin ajatuksiini. Ei sillä, että olisin ajatellut mitään, koska pääkoppani oli tyhjä. Katselin intensiivisesti huoneen nurkkaan, leuka painettuna vasten ristittyjä käsiä, jotka puolestaan nojasivat kyynärpäistä polviini. Kuulin ohimennen jotakin Maxin vastauksesta, varastanut rehtorin peruukin... varastin mopon ja hylkäsin sen... lompakosta... puolet meni kuuroille korville, tai suurin osa ainakin. Maikin kommentin jälkeen tajusin itsekin hieman naurahtaa, tosin poissaolevasti ja tyhjällä sävyllä. Sitten iskin kämmeneni polviini ja nostin katseeni ylös. Äh, tulin tänne pitämään hauskaa ja tutustumaan muihin. Miksi miettiä asioita nyt, kun oli hyvää seuraa. Yritin keksittyä peliin ja toivoin, että pian olisi oma vuoroni. Ehkä se saisi minut keskittymään peliinkin enemmän, sillä nyt tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi.

Rafael heitti minua korvapuustilla. Huomasin kyllä kun hän kääntyi muina miehinä pois päin "een se minä olluutt.." Ilme kasvoillaan. Pilke silmäkulmassa heitin pullalla poikaa päähän ja käännyin pois päin samalla tavoin kun poika äsken. Kukaan ei huomannut heittoa paitsi Rafael. Pieni puna nousi kasvoilleni. Tai toivottavasti kukaan ei huomannut..

Tintin kirjaimellinen korvapuusti säikäytti minut, olin niin keskittynyt pullonpyöritykseen ja pulla osui suoraan silmäkulmaan. Hätkähdyksen jälkeen vilkaisin vihaisesti Tiia-Iinaa, mutta päätin sitten käyttäytyä kuten ikäisteni kuuluu ja rauhoittua jättäen korvapuustinpuolikkaan lojumaan irtoheinien joukkoon.

"Noniin peruukkivaras, sun vuoro pyörittää", vihjaisin Maxille naurahtaen ja hivuttauduin hieman tiiviimmin rinkiin.

- Tiia-Iina ja Rafael, älkää heitelkö ruokaa, se on tarkoitettu syötäväks, komensin topakasti. Sitten laskin katseeni ja punastuin. Vilkaisin kulmieni alta Christiania ja Maxia. Minäköhän kerhotätinä he minua nyt pitivät? Tai tosikkona?
Pyöräyttäisipä Max jo pulloa.

Olin keskittynyt katsomaan Raffen ja Tiia-Iinan pullaepisodia, kun joku huomautti että oli minun vuoroni pyöräyttää.
Tartuin pulloon ja laitoin sen pyörimään. Lopulta pullo pysähtyi Christianiin, joka näytti olevan omissa ajatuksissaan.

Olin vähän turhankin keskittynyt peliin, tai niin luulin. Katselin pulloa hypnoottisesti, ja kesti viisi sekuntia hiljaisuutta ymmärtää sen osoittavan minua. Korjasin ryhtiäni melko nopeasti, ihan kuin olisin herännyt. Ehkä heräsinkin, mutta mistä, en sitä tiennyt.
"Joo tota", mutisin hieman niskaani hieraisten. "Mä oon nyt ehkä tylsä, mutta kun mä saan tutustuu teihin ni haluun sit ite saada kertoo jotai ittestäni kans. Totuus kiitos", selostin ja hymyilin sitten lopuksi hieman vaivaantuneesti.

Valitettavasti kaikki näyttivät huomaavan minun ja tallitontun pullan heitto tapahtuman joten päätin olla Niinkuin mitään ei oisi tapahtunut ja ryömin takaisin rinkiin. Olinkohan näyttänyt eskari ikäiseltä pikkulapseslta? Mietin häpeissäni ja yritin käyttäytyä ja olla tavallinen niinkuin muut. Pullo pyörähti Christianiin ja tämä sanoi totuus. Jäin innolla odottamaan Maxin kysymystä

Ihmistä jota pullo osotti, en oikein vielä tuntenut. Sen tiesin että pojan nimi olisi Christian ja omisti söpön Panda hevosen.

Mietin hetken mitä kysyisin Christianilta. En tiennyt pojasta oikeastaan mitään, joten mahdollisia kysymyksiä oli tuhansittain. En kuitenkaan viitsinyt kysyä mitään hirveän henkilökohtaista vielä tähän aikaan illasta...
"Minkälainen sun lähipiiri on? Niinkun, millaisia kavereita ja mimmonen prehe sulla on?"

Päädyin lopulta melko tylsään kysymykseen, mutta ainakin minua kiinnosti kuulla vastaus.

"Mun perheeseen taitaa kuuluu vaan vanhemmat. En oo hetkeen nähny niitä, mutta toivon et ne ei oo muuttunu aiemmasta. Semmosia ihan hauskoja molemmat, vaikka asettaakin välillä aika tiukat rajat. Ei mulla oo oikeen ketään mainitsemisen arvosta sen lisäksi. Tai no, ehkä mun kämppis Elisa. Se on maailman rämäpäisin villityttö, jonka oon koskaan nähny. Kaks sellasta ois jo liikaa", vastasin. Sitten sanat vaan loppui. "Ja.. siinä kaikki", tokaisin kohauttaen olkapäitäni. En aikonut kertoa Sonjasta, se aihe oli vieläkin herkkä minulle. Ja se oli sitä paitsi menneisyyttä kuitenkin. Seuraavana pulmana olisi kysymyksen tai tehtävän keksiminen. Tajusin kumartua pyörittämään pulloa, joka kierähti laiskasti ympäri Valman kohdalle. Hymyilin tytölle, vaikka oikeastaan pohdin jo kauhuissani, mitä kysyisin.
"Totuus vai tehtävä?"

Voi jessus, nyt mennään, ajattelin. Vedin henkeä. Muistelin viimevuotista pullonpyöritystä. Huh, jos sanoisin "totuus", sieltä voisi tulla samanlainen katastrofi kuin viime vuonna. En kuitenkaan halunnut tanssia Gagnam stylea ja puikkelehtia paikalla olevan miesväen jalkojen välistä, joten sanoin:
- Mäkin oon tylsä. Totuus.

Hymyilin Valmalle melko viattomasti. En halunnut keksiä mitään liian henkilökohtaista, mutta halusin kuulla jotakin, mistä voisi olla minulle hyötyä.
"Okei... no, jos oisit kuolemaantuomittu, mikä ois sun viimenen toive ja miks?" kysyin sitten. Hienoa, Chris. Hieman typerä kysymys, mutta uskoakseni tarpeeksi kiperä. Olin sentään onnistunut taistelemaan lapsellisia kiusauksia vastaan enkä ollut kysynyt mitään kuka huoneen jätkistä on hyvännäkösin tai vastaavaa.

Pilke silmäkulmassa menin kurkkimaan vintille.. Ryömin rappusissa ja salakuuntelin keskustelua. Kuulin jonkun kysyvän jotain:
"Okei... No, jos olisit kuolemaantuomittu, mikä ois sun viimenen toive ja miks?" Joku jätkä se oli. Kurkkasin vintille. Iso porukka oli ilmeisesti pullonpyöritystä ja kaikki vaikuttivat mukavilta. Tajusin että jos joku olisi tullut vintille päin, olisin näyttänyt aivan typereltä pikku ipanalta joten päätin hakeutua ryhmään mukaan. Ensin heitin kitarani vintille ja sitten kipusin itse ylös. Muut vangitsivat minut katseillaan ja jähmetyin kaikkien eteen. Kevyt puna nousi poskilleni kun yritin päästää itsestäni ääntä.
-Ööö.. Mä oon Reetta.. Ja öö.. Mutisin vaivautuneena. Odotin sormet ristissä mitä muut sanoisivat. Ottaisivatko he minut mukaan vai heittäisivätkö ulos. Ehkei tämä ollutkaan kovin fiksu idea..

Olin kuunnellut Christianin vastauksen nyökytellen tuon puhuessa. Seuraavaksi vuoron sai Valma, jolle Christian keksi mielenkiintoisen kysymyksen. Jäin innolla odottamaan mitä Valma vastaisi, mutta sitten tallinvintin luukkuun ilmestyi hieman vähemmän tuttu naama. Tunnistin tytön Reetaksi, joka oli alkanut vastikään pyöriä Hallavassa.
"Moikka Reetta, tuu vaan tänne piiriin. Meil on tämmönen pien illanvietto menossa", viittoilin vaaleahiuksista tyttöä lähemmäs.

Silmäni suurenivat kun näin Maxin. Huokaisin syvään ja puna alkoi hiljaa laskeutua poskiltani.
-Kiitti.. Hymyilin naiselle ja istahdin tämän viereen vilkuillen muita. Mitäköhän he ajattelivat minusta?

Pidin Christianin kysymystä hyvänä mutta en halunnut sitä Valmalle, toivoi vain että likka kestäisi jos sanoo herran nimen. Utwliaana kurkin uutta tyyppiä ovella. En muistanut tuonkaannimeä moikkasin kuitenkin.

Tuntematon tyttö moikkasi minua ja minä moikkasin takaisin kiva että joku otti minut huomioon. Työnsin kitarani syrjemmälle ja kysyin saisiko keksiä ja muita herkkuja ottaa, minulla oli kamala nälkä, aamupalakin oli jäänyt välistä..

Vaaleahiuksinen tyttö ei näyttänyt yhtään tutulta. Maxin rohkaisevat sanat kuitenkin kertoivat, ettei Reetta ollut vain läpikulkumatkalla. Nyökkäsin leveästi hymyillen tervehdykseksi ja uppouduin taas kuuntelemaan, mitä Valma vastaisi Christianin mielenkiintoiseen kysymykseen.

Maastokuivioiseen pipoon pukeutunut poika nyökkäsi minulle ja jatkoi mielenkiintoisesti odottamaan jongun vastausta. Otin yhden korvapuustin ja tungin sen suuhuni. Olisi varmaan hyvä hetki tutustua vintillä istuskelioihin.
-Krhöm.. Mä siis oon Reetta, toivon mukaan Vikin tuleva hoitaja. Ketäs te hoidatte ja mitkä teidän nimet on? Kysyin nopeasti. Olipas fiksusti muotoiltu. Soimasin itseäni vielä odottaen että joku vastaisi

// ei täl oo täl hetkellä maastokuvioista pipoa. Täl on valman tekemä pipo jossa on iso tupsu. En tiiä minkä näköne se muute on. :'D

"Mä oon Rafael", vastasin nopeasti hymyillen.

Hullu kysymys, pohdiin ja aloin heti käydä läpi skenaarioita kuolemantuomiosta. Ai niin, viimeinen toive.
- No, varmaan mä haluaisin nähdä jonkun tärkeän ihmisen... Kohotin kulmiani ja hymyilin vähän Christianille, riittiköhän vastaukseni?
Huomasin ovelle tulleen tytön. Nyökkäsin ja käänsin katseeni nopeasti pois.

Ainiin ... No, what ever

-Mä oon Rafael. Pipo päinen poika vastasi. Tyttö joka vastasi pullonpyöritys kysymykseen vilkaisi vain minua nopeasti ja käänsi katseensa muualle. Toivoin että joku muukin vaivautuisi esittäytymään minulle. Oranssitukkainen tyttö tuskin välittäisi sanoa edes nimensä.

-Valma sun vuoro pyörittää, enkä malttanut odottaa seuraavaa uhria.

Kuuntelin tarkoin Valman vastauksen ja nyökkäsin. Varmasti itsekin olisin vain tärkeiden tyyppien luona, enkö kokeilisi mitään erityisen spontaania ja epätavallista. Kun pallo oli viimein siirtynyt Valmalleeikä minun tarvinnut enää huolestua kysymyksen kelvottomuudesta, käänsin katseeni hetkeksi vaaleahiuksiseen tyttöön. En tunnistanut häntä, enkä tuntenut ketään Reettaa. Heilautin kättäni pienieleisesti.
"Moi. Mä oon Christian", totesin ja hymyilin varautuneesti ennen kuin käänsin odottavan, tällä kertaa kunnollisemman hymyn Valmaan.

Hymyilin vähän Christianille. Yritin peittää punastumiseni kumartumalla pulloa kohti. Pyöräytin sitä kömpelösti. Pullo pyörähti tasan kierroksen ja osoitti epämääräisesti jonnekin minun ja Maikin välimaastoon.
- Okei, Maikki, sanoin ja katsoin alaspäin vieressäni nököttävään tyttöön. - Totuus vai tehtävä?

-Totuus, en erityisemmin pitänyt tehtävistä halusin tietää ihmisistä juttuja ja itsekkin halusin kertoa niitä.

Tumma hiuksinen poika esittäytyi Christianiksi. Nyökkäsin tälle hymyillen ja katsoin kun oranssitukksinen tyttö pyöräytti pulloa. Se osoitti vaaleaan tyttöön jota tämä kutsui Maikiksi. Tämä vastasi jälleen totuus. Pyöräytin silmiäni, eikö kukaan sanonut ikinä tehtävää vai haluavatko ne vain paljastella asioita itsestään? Mietin huvittuneena ja keskityin peliin.

Vilkaisin Maikkia. Minä tiesin hänestä melkein kaiken, ja oli vaikea keksiä sellaisia juttuja, joita en vielä tiennyt hänestä. Ajattelin siis uudempien tyyppien silmin. Mitä he haluaisivat Maikista tietää? Ei mitään liian rankkaa, mutta mielenkiintoista kumminkin.
- Jos voisit muuttaa jotain menneisyydestäs, niin mitä muuttaisit?
Ajattelin Maikin karua lapsuutta ja tulin heti kysymyksen suhteen toisiin ajatuksiin. Tuota olisi voinut kysyä keneltä tahansa muulta, mutta ei Maikilta. Voi nenä! Tarkkailin tyttöä toivoen, ettei hän loukkaantuisi tai tulisi surulliseksi.

Valma kysyi Maikilta mitä muuttaisi menneisyydessään jos pystyisi. Mietin hetken oliko tuo hieman henkilökohtainen kysymys mutta tulin siihen tulokseen että se riippui vain ihmisestä. Silmääni pisti yhtäkkiä jokin joka sai aikaan suurta ällötystä itsessäni.
-Hyyyi..! Tärisin ja osoitin kohti mustavalkoista kissaa jonka suusta roikkui hiiren häntä. Muut kääntyivät katsomaan, mitäköhän tästäkin seuraisi?

Vilkaisin Reettaa hämmentyneenä.
- Sehän on vaan kissa.
Samassa tajusin, mikä Niiskun suusta roikkui. Rotan häntä. Nyrpistin nenääni, mutta kohautin sitten olkapäitäni.
- Kissat syö hiiriä. Sitähän varten niitä alunperinkin pidettiin talleissa.
Kävin häätämässä Niiskun muualle syömään illallistaan ja palasin paikalleni. Katsoin Maikkia odottavasti.

Kun Valmakin huomasi kissan tuo vain nyrpisti nenäänsä ja kohautti olkapäitään sitten aloitti selventämään sitä että miksi kissat syövät hiiriä. Pyöräytin silmiäni tytölle, hän varmaan kuvitteli etten tiennyt miksi kissat syövät hiiriä! Minun olisi tehnyt mieli sanoa jotain terävää mutta sanat olivat hukassa. Jätin asian sikseen ja jäin odottamaan Maikin vastausta. Olin päättänyt että kiertäisin tästä lähtien Valman viiden metrin päästä asti.

Minulle tuli kummallinen tunne, kun Reetta pyöräytti silmiään minulle. Tuntui, kuin olisin aiheuttanut toiselle mielipahaa vahingossa. Tuli orpo olo. Käänsin selkäni Reetalle ja odotin Maikin vastausta, mutta Reetta jäi kummittelemaan mieleeni.

Mutustelin keksejäni ja odottelin Maikin vastausta. Olin aika lailla omiin ajatuksiini uppoutuneena, sillä yritin kuumeisesti pähkäillä mitä joululahjoja antaisin tänä vuonna perheelleni..

Unohdin hetkeksi Valman ja ryhdyin tuhoamaan edessäni kiljuvaa suklaalevyä ja tarjosin sitä muillekkin. Max näytti mietteliäältä joten en mennyt häiritsemään häntä vaan aloin jo malttamattomana odottaa Maikin vastausta kunnes sain idean ehkäpä hieman tylsään marttakerhoomme.
-Hei! Heitelkää jotain lauluja ja mä voin soittaa kitaralla ja jos ette ite haluu laulaa, voin laulaa itsekkin! Ehdotin kohottaen kitaraani.

-No. Ensinnäkin mä olin hylätty lapsena johonkin lapsikodin eteen. Sit olin siel johonkin kymmeneen ikä vuoteen asti. Sit pääsin ekaan sijaisperheeseen tänne mut.. no se ei ollut ihan sopiva. Nyt kuitenkin oon Memmun luona mis on hyvä olla. Mä haluaisin muuttaa niin että aina olisin saanut asua turvallisessa ja avoimessa perheessä, ja ditä että mu ei olisi pitänyt eikä viälkää joutua käsittelemään nöit sossu juttuja. .. looun sanoin hiljaa. Tiesin kysymyksen olevan arka mutta en arkaillut siihen vastata. Pyöräytin pullon. Se osui Maxiin.
-Totuus vai tehtävä ? Hymähdin keksiä ahmivalle ihmiselle.

Maikki vastasi kysymukseen. En säikähtänyt vastausta sillä minulla oli samanlaiset taustat. Seuraavaksi pullo osoitti herkkujen ääressä istuvaa Maxia. Pidin sormiani ristissä selkäni takana että Max sanoisi tehtävä ja odotin että joku vastaisi kysymykseeni

Pullo päätyi taas osoittamaan minua. Epäonnettaret olivat selkeästi tänään puolellani.
"Tehtävä..", vastasin hieman epäröiden, mutten viitsinyt taas pyystää kysymystä.

-Noniin Max perinteiseen tyylii hallavassa. Velvoitan sinut laulamaan ja tanssimaan ganhmanstyle ja menemään jonkun mies puoleisen haarovälistä, virnaisin Maxille. (Mä en muista enää oikeesti mite se meni xb)

Nousin vaivautuneennna ylös seisomaan. "Voitko Reetta vähän säestää?" pyysin tytöltä ja aloin sitten hyppiä idioottimaisesti koreografian mukaan samalla laulaen "Oppa gangamstyle... heeeeiii... sexy leidee... " Lopulta nauroin muiden mukana niin kovasti etten voinut enää laulaa ja päätin suorittaa haasteen viimeisen vaiheen. Vedin Rafaelin seisomaan ja pujahdin nopesti tuon jalkojen välistä. Nousin vielä seisomaan ja kumarsin suurieleisesti yleisölleni.

Nauroin heinäkasan päällä maha kippurassa kun Max yritti vaivautuneena matkia gangmanstylea.
-Emmä tollasta osaa soittaa! Huusin ja nauroin yhtäaikaa naisen kysymykselle. Sitten vielä kaiken kruunasi se kun Max pujahti Rafaelin jalko välistä sekä arvokas kumarrus yleisölle. Voih, en ollut nauranut pitkään aikaan niin paljon kuin äsken.!

Hmmh.. Tarkkailin vintillä istuskelevia nuoria. Kaikki näyttivät nauravan. Hmmh.. Päätin jatkaa tarkkailuani vielä hetkisen kunnes jatkaisin matkaani..

Kuuntelin hervatonta kikatusta joka kuului tallivintiltä. Kävelin portaikoille ja nousin portaat nopeasti vintille.
"Heii mikä tääl on menossa?" kysäisen ja nousen istumaan heinäpaalin päälle ringin reunalle.

Repesin Maxin esitykselle. Sen loputtua taputin hurjasti muiden mukana. Wau, kaverin Gagnam Style -taidot taisivat olla samaa luokkaa kuin minunkin.
- Pullonpyöritystä, tuu mukaan, vastasin kikatusten lomasta ovesta ilmestyneelle Sallille.

-No kaippa mäkin sit tuun, vastaan Valmalle ja katson hymyillen repeilevää porukkaa.

Vaikka itse luokittelinkin gangam stylen jo hieman vanhentuneeksi ja liikaa käytetyksi jutuksi, hymyilin pirteästi energialle jota Max säteili suorittaessaan tehtävää. Taputin sitten lopuksi hieman ja taidanpa naurahtaakkin, ennen kuin nopeasti katsoin kuka liittyi mukaan Valman kutsusta. Mincan hoitaja tämä oli, en vain muistanut nimeä. Hänellä oli ruskeat hiukset ja vihreät silmät.
"Moi", sanoin pienen hymyn tuolle luoden ja heilautin kättäni ennen kuin jäin odottamaan Maxin pyöräyttävän.

Otin taputukset hymyillen vastaan ja istahdin sitten hengästyneenä lattialle. Tartuin pulloon ja laitoin sen pyörimään. Onnenarpa sattui juuri mukaan tulleen Sallin kohdalle. "Totuus vai tehtävä?" kysyin virnistäen tytöltä.

-Moikka, vastasin hymyilevälle Chirstianille. Max pyöräytti ja pullon nokka osoitti minua. -Nooh totuus, vastasin hiukan epäröiden ja katsoin porukkaa jännittyneenä.

"Hei muuten, mä sain idean! Pelataanko seuraavaks 'Mä en oo koskaan -peliä'? Siinä jokainen vuorollaan sanoo jonkin asian, mitä ei oo koskaan tehnyt, ja sitten kaikki ne jotka on joskus tehnyt sen asian joutuu nostamaan käden ylös. Eli mä voin esimerkiksi sanoa että mä en oo koskaan ollut purjeveneen kyydissä, ja sitten ne jotka on ollut nostais käden ylös", keksin yhtäkkiä.
"Pelataan kuitenkin ainakin tää kierros loppuun. Eli Sallille kysymys... hmm... Jos sun pitäis tehdä joku extreme temppu, niin minkä tekisit ja mitä sä et missään nimessä suostuisi tekemään?"

"Pelataan vaan", vastasin. Ainakaan en joutuisi enää keksimään kysymyksiä tai vastaamaan, saati sitten tanssimaan gangnam stylea. Jäin kuitenkin mielenkiinnosta odottamaan uuden tytön - Salliksi Max oli häntä kutsunut - vastausta.

Katson Maxia joka esittää hyvän kysymyksen. -Hmm.. en oikein tiedä haluisin ainakin hypätä benji-hypyn, mutta en ikinä suostuis menee maan alle, vastaan naurahtaen ja nyökkään hyväksyvästi Maxin uudelle ehdotukselle.