Aleksin junnutunnit tiistaisin

Hei käykö että piirrän kaikki kuvat vasta kesälomalla?D:: En kerkiä!!
Tänään olisin ihan hyvin kerennyt, mutta ei tullu mieleen...

Joo käy (;

Nanna - Klikki OK!
Salli - Kyyhky OK
Janelle - Darli OK!
Valma - Tinttu OK!
Vili - Celle OK!
Vera - Bee
Melissa - Darcy

"Heippa kaikki! Ihanaa että on näin hyvä ilma ja voi mennä ulkokentällä", tervehdin ratsukoita jotka kiersivät jo uraa alkukäyntien merkeissä. "Voisimme aloittaa saman tien herkistelemään hevosia avuille. Antakaa ohjien olla vielä melko pitkät ja jalustimet voitte nostaa kaulalle. Korjatkaa istuntanne ryhdikkääksi, kantakaa kädet ja katse eteen. Hevoset liikkuvat reippaassa käynnissä eteenpäin. Sitten valmistelkaa pysähdys. Tiivistäkää istuntaa ja ns. jäkittäkää liikettä vastaan. Ajatelkaa että jokin vetää teitä kypärän nupista ylöspäin. Ja sitten kaikki pysäyttää hevoset. Niin pienillä avuilla kuin mahdollista. Aluksi voitte käyttää ohjaa vähän enemmän, jotta hevoset ymmärtävät mistä on kyse. Ei ole hyvä jos poni vain matelee hitaasti eteenpäin eikä ymmärrä pysähtyä, kuten esimerkiksi Klikki. Bee sen sijaan ymmärsi jo pienestä vihjeestä mitä haluttiin ja pysähtyi mallikkaasti. Hyvä. Kun saatte hevosen pysäytettyä, rentoutukaa saman tien satulassa. Ajatelkaa palloa, josta päästetään ilmat pihalle. Salli, ei tarvitse kuitenkaan heittää ohjia pois. Säilyttäkää tuntuma!"

Toistimme harjoitusta useaan otteeseen, kunnes kaikilla alkoi sujua. Seuraavaksi pyysin ratsukoita siirtämään harjoitusraviin. Edelleen ilman jalustimia ja puolipitkin ohjin. Tarkoituksena oli siirtää hevonen ravista käyntiin pelkällä istunnalla ja mahdollisimman pienillä avuilla kolmen askeleen jälkeen takaisin raviin. Siirtymien tuli olla mahdollisimman vaivattomia ja lyhyitä.

"Vilillä sujuu oikein mallikkaasti, voit alkaa ottaa ohjia lyhyemmiksi, mutta muista silti tehdä siirtymiset mahdollisimman vähän kädellä. Hyvä! Huomaatko kuinka Celle alkaa tulla automaattisesti kuolaimelle. Se johtuu siitä, että kätesi on tarpeeksi vakaa ja olet saanut tamman liikeet siirtymisien avulla energisiksi ja ponnekkaiksi. Myös Janelle ja Melissa voivat alkaa ottaa ohjia paremmin käteen."

Kohta kaikilla oli hevoset hyvin tuntumalla ja siirtymiset sujuivat luontevasti. Annoin ratsukoille luvan siirtää hevoset hetkeksi käyntiin ja ottaa jalustimet jalkoihin. Muutaman kierroksen hengähdystauon jälkeen jatkettiin kevyessä ravissa. Ensin hevosia taivuteltiin hieman ympyröillä ja haettiin samaa tuntumaa takaisin kuin minkä ratsukot saavuttivat äskeisen tehtävän aikana.
"Seuraavaksi rupeamme tulemaan loivaa kiemurauraa. Se on tie, joka alkaa kulmasta samalla tavalla kuin lävistäjä, mutta kentän keskeltä käännetäänkin saman pitkän sivun toista kulmaa kohden. Loivaa kiemurauraa tehdessä asetus ja taivutus ovat erittäin tärkeitä, kuten myös se, että ratsastaa oikeasti kentän keskelle, eikä oikaise. Toisella pitkällä sivulla otetaan sitten keskiravia. Nanna voi aloittaa."

"Hyvä, ensin ratsastetaan syvälle kulmaan ja taivutetaan hevosta. Suoristus, asetus toiseen suuntaan, kaaren mukainen taivutus ja suoristus, sitten taas asetus toiseen suuntaan ja taivutetaan hevonen sisäpohkeen ympäri syvälle kulmaan. Hienosti. Sitten vain pyydät Klikkiä pohkeella eteen säilyttäen koko ajan tuntuman. Ihan OK, mutta kyllä siitä ponista enemmänkin vauhtia irtoaa."

"Valmalla sujui loiva kiemuraura ihan hyvin, mutta keskiravissa veit kättä liikaa eteen, jolloin Tinttu valahti pitkäksi. Muistakaa säilyttää tuntuma!"

"Sallilta ei nyt kyllä kiemurauran tie mennyt niin kuin piti. Huolellisuutta! Keskiravi kuitenkin sujuu Kyyhkyltä moitteettomasti."

"Vera suoristautuu siellä satulassa! Nojaat likaa eteen. Parempi."

Teimme samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan jonka jälkeen huilasimme pienet välikäynnit ja aloitimme sitten laukkatehtävän. Tarkoituksena  oli nostaa laukka R:ssä, tehdä laukkavoltti C:hen ja kulmasta lähteä lävistäjälle, jossa pyytää hevoselta keskilaukkaa. Kulmassa takaisin harjoituslaukkaan ja L:ään taas laukkavoltti. Siirtyminen käyntiin ja käynnissä oman vuoron odottelua ja muiden tieltä pysymistä.

Laukkavolttien kanssa oli aluksi aika paljonkin ongelmia, ja muutenkin teiden ratsastamisessa, sillä hevoset innostuivat tehtävästä melko paljon ja ratsastajat joutuivat oikein kunnolla keskittymään selässä tiiviisti istumiseen. Keskilaukan kanssa ei ongelmia ilmennyt, mutta hidastaminen olikin sitten toinen juttu.
Jokainen sai kuitenkin lopulta onnistuneen suorituksen alle ja tunti päätettiin hymyssä suin loppuravien ja käyntien jälkeen.

Aleksin eka junnutunti

Huomasin pieneen A-neloseen nimeni perään kirjoitetun Kyyhkyn nimen, niinpä lähdin tunnille hyvin odotuksin. Aleksi olisi varmaan tiukka mutta hauska opettaja, sellanen huumoria vastaanottavainen. Veikkailuni pyörivät lähinnä hyvässä opettajassa, joka neuvoi seklkeästi kaikki tehtävät ja olisi rento opettajana. Olin varma että, tunnista ei tulisi ainakaan mikään hikirääkki, jossa opettaja huutaa naama punaisena. Niin, minä olin varma, olin.

Helppo B-tasolla ratsukoilta vaaditaan jo jonkinnäköistä muotoa, askeleisiin irtonaisuutta ja lennokkuutta, moitteettomia apuja. Sitä varten teillä täytyy olla hyvä istunta, ja mikäs sen parempaa harjoitusta kuin ravaaminen ilman jalustimia. Tulkaa toisella pitkällä sivulla loiva kiemuraura ja toisella pitkällä sivulla pyytäkää hevosia vähän reippaammin eteen. Päätyihin voi tehdä voltteja, jos edellä menevän häntä alkaa lähestyä turpavärkkiä. Aloitetaan!” Niinpä niin.. vatsalihasrääkki alkakoon.

”Nanna, vatsalihakset töihin! Kyllä siellä Darcynkin askelissa pystyy istumaan!”

”Maikki ratsastaa kunnolla kulmaan taivuttaen Beetä, ei oikomisia.”

”Hei hei hei, odottakaas nyt kaikki. Loivan kiemurauran on tarkoitus mennä täsmälleen keskelle kenttää. Jokainen jää nyt ainakin metrin päähän I:stä! Tiet ovat kaikki kaikessa!”

”Salli kannustaa Tinttua siellä toisella pitkällä sivulla vieläkin suurempaan raviin. Tässä vaiheessa hevoset ovat jo sen verran vertyneitä!”

”Miro ottaa Pallella ylöspäin suuntautuvia puolipidätteitä, nyt ruunan pää raahaa jossain polvissa. Niska ylös ja takaosa töihin!”

Odotin jo kauhulla kuinka tiukkaa palautetta minä saisin, mutta onneksi palauteryöppy iskeytyi minuun vähän myöhemmäällä ajalla, niin sain ensin mahdollisuuden saada Kyyhkyä edes jotenkuten avuille. Tamma oli vähän tahmainen alkuun, mutta kyllä siitäkin päästiin sitten ja lopulta hevosessa ei tuntenut yhtään tahmakuutta. Kun jokaisella ratsastajalla alkoi naama menä punaiseksi, Aleksi antoi kaikkien siirtyä käyntin. Seuraava tehtävä sujui minun osaltani jo paremmin ja aikalailla muiltakin. Kun positiivisempia kommentteja alkoi sadella, sain Kyyhkyn tosi kivasti muotoon ja siinä me sitten mentiin:p

makselen nyt näitä rästejä D:

Aleksin kolmas junnutunti

"Heippa kaikki! Ihanaa että on näin hyvä ilma ja voi mennä ulkokentällä", Aleksi hymyili "Voisimme aloittaa saman tien herkistelemään hevosia avuille. Antakaa ohjien olla vielä melko pitkät ja jalustimet voitte nostaa kaulalle. Korjatkaa istuntanne ryhdikkääksi, kantakaa kädet ja katse eteen. Hevoset liikkuvat reippaassa käynnissä eteenpäin. Sitten valmistelkaa pysähdys. Tiivistäkää istuntaa ja ns. jäkittäkää liikettä vastaan. Ajatelkaa että jokin vetää teitä kypärän nupista ylöspäin. Ja sitten kaikki pysäyttää hevoset. Niin pienillä avuilla kuin mahdollista. Aluksi voitte käyttää ohjaa vähän enemmän, jotta hevoset ymmärtävät mistä on kyse. Ei ole hyvä jos poni vain matelee hitaasti eteenpäin eikä ymmärrä pysähtyä, kuten esimerkiksi Klikki. Bee sen sijaan ymmärsi jo pienestä vihjeestä mitä haluttiin ja pysähtyi mallikkaasti. Hyvä. Kun saatte hevosen pysäytettyä, rentoutukaa saman tien satulassa. Ajatelkaa palloa, josta päästetään ilmat pihalle. Salli, ei tarvitse kuitenkaan heittää ohjia pois. Säilyttäkää tuntuma!"

Ja kiitos tuon, minulla pyöri päässä koko tunnin ajan vain tyhjenevä pallo. Ulkokentällä oli kiva ratsastaa, mutten juuri nyt reagoinut muuhun, kuin edessäni leijuvaan ilmapalloon joka tyhjeni parhaimillaan. Mun päätä ei sais sekottaa liikaa mielikuvillla, tarraudun niihin muuten ihan liikaa.

"Vilillä sujuu oikein mallikkaasti, voit alkaa ottaa ohjia lyhyemmiksi, mutta muista silti tehdä siirtymiset mahdollisimman vähän kädellä. Hyvä! Huomaatko kuinka Celle alkaa tulla automaattisesti kuolaimelle. Se johtuu siitä, että kätesi on tarpeeksi vakaa ja olet saanut tamman liikeet siirtymisien avulla energisiksi ja ponnekkaiksi.", Aleksi kehui. Nyökkäsin vain vähän hajamielisesti ja hymyilin. Ilmeisesti mulla menikin ihan hyvin. En kyllä huomannut vakaata kättä tai mitään sinne päinkään, mutta Celle tuli jokatapauksessa hyvin kuolaimelle.

Seuraavalla tehtävällä taivuttelimme hevosia hieman ravissa molempiin suuntiin ja lopuksi ratsastimme vielä laukkavoltteja. Celle meni tosi kivasti, mutta tykkäsin silti mennä enemmän Kyyhkyllä.

toisesta junnutunnista tulee kuva..

Nanna - Nikita OK!
Salli - Tinttu OK
Janelle - Celle OK!
Valma - Kyyhky OK!
Vili - Palle
Vera - Darli
Melissa - Dunja

Piirtelen taas kuvia myöhemmin.
Tunnin kulku:
alkulämmittely tallin ympäristössä, metsäpolulla käynnissä ja hiekkatiellä ravaamista
tutustutaan maastoesteisiin, ratsastetaan jonossa hyvillä turvaväleillä, joillekkin esteille laukassa, joillekkin ravissa
lopuksi jokainen saa yksitellen ratsastaa maastoesteradan

Eipäs mulla ookaan ku kolme tuntia rästissä, luulin niitä olevan enemmän hahah.



Tasapainoilutunti ja esteitä

Tinttu vaikutti mukavan pirteältä noustessani hevosen satulaan, se höristi korviaan, kun pääsimme liikkeelle. Pirteys kuitenkin kostautui, sillä alun tasapainoharjoituksissa meinasi tulla muutama läheltä piti –tilanne. Satulassa kuitenkin pysyin, vaikka sainkin tarrata tamman harjaan pari kertaa hieman rivakammassa tahdissa mentäessä. Onneksi en ole järisyttävä pelkuri hevosen selässä, ja koska olin jo oppinut tuntemaan Tintun, saatoin hyvillä mielin nauraa.
Sen jälkeen tilanne toki vaikeutui entisestään. Ensiksi ilman käsiä ratsastaminen hirvitti, mutta Tinttu meni kiltisti ja sain kuin sainkin pidettyä tasapainoni. Mutta ei sitä voinut olla maistamatta kerran hiekkaakin, kun ehkä aavistuksen liian kovassa tahdissa suuntasimme jumppasarjalle ilman jalustimia ja käsiä. Kierähdin onneksi vain hiekalle enkä suinkaan kopsauttanut päätäi esteeseen, vaikka sitä vähän pelkäsin. Turvaliivi onneksi suojasi pahemmilta kolhuilta, vaikka olkapäähän taitaakin tulla mustelma.
Lopun esterata menikin sitten ilman suurempia ongelmia, mitä nyt pari kertaa meinasi tamma jo laiskistua ja kolisuttaa puomia, mutta pienellä kannustuksella selviydyttiin niistäkin mallikkaasti.


Askellajisiirtyilyä

Darli oli jäänyt mieleeni mukavan suloisena ratsuna, joten oli innoissani löytäessäni tamman nimen omani perästä. Tällä kertaa alku ei suinkaan ollut yhtä lennokas kuin edellisellä tunnilla, joten pääsimme nopeasti mukavaan yhteisymmärrykseen Darlin kanssa. Se kuunteli kiltisti apujani, ja sain lisää varmuutta.
Minusta alkoi tuntua, että tunti sujui melkein liiankin loistavasti, ja niinhän sitten lopulta laukkatehtävässä sainkin pidellä Darlia kunnolla. Tamma meinasi innostua vähän liikaakin, ja muutaman kerran melkein jyräsimme Klikin tai Been päälle. Pahoittelin toki aina sattunutta sähläystä, ja loppujen lopuksi olin kuitenkin ihan tyytyväinen suoritukseeni. Lieneekö Darli sitten oli saanut vähän liikaa kauroja ruokaansa, kun sillä tavalla yltyi hurjastelemaan.


Maastoilua

Olin aivan innoissani, kun selvisi että pääsisimme maastoon. Celle ei ollut minulle mikään kaikkein tutuin ratsu, ja satulassa sainkin keskittyä oikein kunnolla, sillä meille ei meinannut aivan heti syttyä yhteisymmärrys. Yritin ottaa rauhassa, kun ruuna säpsähteli nostaessani hiekkatiellä ravin ehkä vähän liian napakasti, ja lopputunnin keskityin huolehtimaan, etten pelästyttäisi hevosta enää uudelleen.
Maastoesteillä tunnetusti aina innostun, ja nytkin olin lähes malttamattomana lähtemässä ylittämään esterataa. Odotteleminen tuntui ikuisuudelta, mutta kun Salli, Nanna ja Melissa olivat ensin ylittäneet radan, oli vihdoin meidän vuoromme. Nostin Cellellä laukan ja suuntasin ensimmäiselle esteelle. Ruunalla ei ollut mitään vaikeuksia hyppiä esteitä, ja suorastaan nautin satulassa, kun se hyppeli niin vaivattomasti vähän vaikeammatkin esteet. Kerran oli kyllä kieltäytyminen lähellä, kun erehdyin hoputtamaan Celleä radan loppupuolella, mutta kyllä me viimeisestäkin esteestä selviydyttiin.

Nanna - Nikita OK!
Salli - Minca OK!
Janelle - Dunja OK!
Valma - Darcy OK!
Vili - Darli


Tallin piha oli vesilätäköitä täynnä ja taivaalta piiskasi pisaroita minkä kerkesi. Juoksin jonossa tulevien ratsukoiden edellä maneesin ovelle ja päästin heidät sisään. Vaikka keli olikin eittämättä kurja, olivat ratsastajien kasvot innokasta odotusta täynnä. Vihdoinkin pääsisi taas hyppäämään!

Annoin ratsukoille vapaat kädet alkuverryttelyjen suhteen: kaikkia askellajeja kumpaankin suuntaan, paljon ympyröitä ja kaarevia teitä. Itse roudasin sillä aikaa tolpat ja puomit omille paikoilleen ja huutelin satunnaisia ohjeita.
"Elikkäs, aloitetaan tulemalla vuorotellen nämä kaksi pikku ristikkoa tällä lävistäjällä. C:stä nostetaan vasen laukka, ratsastetaan syvälle kulmaan ja sitten rytmikkäässä laukassa nämä kaksi estettä suoralla linjalla. Viimeisen esteen päällä laukan vaihto, koska suunta vaihtuu. Laukka pois siinä L:n jälkeen ja ravaatte sitten toista lävistäjää pitkin takaisin jonoon, mutta katsokaa, ettette mene kenenkään eteen. Salli voi aloittaa!"

"Siinä on hyvä rytmi. Katse oikealle ja johtava ohja. Hyvä!"
"Valma ottaa paljon puolipidätteitä ja istuu hieman pystymmässä. Hyvä vaihto, hienoa!"
"Janelle pitää Dunjan suorana siinä linjalla! Vaihto onnistui kuitenkin hyvin."
"Vili, jäit nyt vähän vetämään oikeasta ohjasta, jolloin Darli ei saanut vaihdettua laukkaa. Muista, että johtava ohja tarkoittaa vain sitä, että viet kättäsi sivulle, älä vedä taaksepäin. Kaikki vielä uudestaan!"

Hyppäsimme saman tehtävän uudestaan, mutta korotin viimeisen esteen pystyksi. Kaikilta sujui oikein hyvin, sillä hevoset kyllä ymmärsivät automaattisesti vaihtaa laukan lävistäjän päätteeksi. Välikäyntien aikana vaihdoin tehtävää vaikeammaksi.
"Seuraavaksi tulemme yksitellen kahdeksikon, jonka keskellä vaihtuu aina laukka. Tässä tehtävässä on tärkeää kääntää hevonen keskihalkaisijalle tarpeeksi myöhään, jotta hevosen saa suoristettua ennen hyppyä. Tuleva sisäpohje on ratsastettava heti suoristuksessa kunnolla läpi, sillä jos hevonen tulee lapa edellä esteelle, laukka ei vaihdu. Katse ja johtava ohja ovat tietysti myös kaiken a ja o. Sama järjestys kuin viime kerralla, voidaan aloittaa!"

Tällä kertaa en huudellut ohjeita ratsastuksen aikana, vaan odotin, että ratsukko oli ehtinyt tehtävän loppuun.
"Mites meni Nanna?" Tytöltä meni hetki saada ajatuksesta kiinni vauhdikkaan radan jälkeen, mutta sai kuitenkin sanottua, että taisivat ne vaihtua.
"Ensimmäisellä kerralla laukka ei vaihtunut esteen päällä, vaan vasta seuraavalla askeleella. Toisella kerralla vaihtui hyvin. Rauhota seuraavalla kerralla Nikitaa istunnallasi, jotta ehdit kunnolla keskittyä oikeisiin apuihin. Sitten seuraava!"

Darcy ja Valma ratsastivat siistit tiet hyvässä rytmissä, ja vaikka kolmannelle esteelle tuli hieman isompi loikka, vaihtui laukka hyvin. Valma ei kuitenkaan ehtinyt sitä tarkistaa ennen seuraavaa estettä, joten ei ollut asiasta varma sitä kysyessäni. "Hyvin ratsastettu joka tapauksessa", kehuin ratsukkoa.

Janellelta ja Dunjalta sujuivat myös vaihdot ihan hyvin, vaikka Dunja olikin hieman laiskalla päällä ja hypyt olivat hieman ponnettomia. "Ratsasta Dunjaa seuraavalla kerralla enemmän eteen ympyröiden kaarilla, niin saat energisemmät hypyt ja puhtaammat vaihdot. Muuten ihan siistiä työskentelyä, Janelle!"

Darli hyppäsi kuin vanha tekijä ja Vili pystyi keskittymään omaan istuntaansa ja hyvien teiden katsomiseen. "Hyvä Vili, laukat vaihtuivat sujuvasti, eikä tempossa ollut moittimista!"

Tulimme saman tehtävän vielä muutaman kerran sillä tavalla, että jokainen ratsasti kahdeksikon kaksi kertaa perä jälkeen. Tehtävä sujui hyvin haastavuudestaan huolimatta, ja loppuravailujen jälkeen ratsukot olivat aivan poikki rankasta treenistä.

"Taputukset hevosille, kiitos ja ratsailta!"

ekan tunnin maksu



tokan tunnin maksu



kolmannen tunnin maksu



neljännen tunnin maksu



viidennen tunnin maksu



// sovittanko, että maneesissa on vihreet seinät ja valkoset raidat?:d

Tykkäsin tämän päivän estetunnista oikein kovasti. Haastetta oli paljon, mutta ei liikaa ja sain monia onnistumisen kokemuksia tämän tunnin aikana. Nikita oli mahtava esteratsu! Vauhtia ja intoa riitti, mutta tamma kuunteli kuitenkin apuja parhaansa mukaan. Menee heti kakkossuosikiksi Tintun jälkeen! ((:


//en jatka enää junnutunneilla

Ne ketkä haluu ton He:B merkin, vois väsätä maksunsa valmiiksi, niin voin laittaa tän topicin sitten kiinni (:

Ensimmäinen heB-tunti
Tänään sain ratsukseni Nikitan. Aleksi oli selvästi päättänyt vaihtaa "vaativammalla vaihteelle" jo tunnin alusta, sillä hän oli tarkkaakin tarkempi jo alkukäynneissä. Hän sanoi moneen kertaan "ei laiskottelua". Sitä ongelmaa minulla ja Nikitalla ei kyllä ollut; tamma oli varsin reippaalla tuulella, mutta se ei tuntunut ottavan kääntäviä apuja kuuleviin korviinsa. Siitä sainkin kuulla ravivolteissa. Lähdin varovasti liikuttamaan sisäohjaa, sillä tiesin, että Nikita oli erittäin herkkä ja temperamenttinen. Pian se tuntuikin vetreytyvän.
Tänään ei saanut hetkeäkään hengähdystaukoa, vaan Aleksi oli koko ajan kärppänä huomauttelemassa. Seuraavaksi teimme ravissa kiemurauraa - ilman jalustimia. Onneksi Nikitalla oli ihana, joustava ravi, ja tunsin ylpeyttä katsoessani seinällä olevista peileistä, kuinka hyvin se kulki kuolaimella. Symmetristen kaarien ratsastaminen tuotti kuitenkin ongelmaa, sillä oikea oli selvästi Nikitan heikompi puoli.
Lopulta, kun tuntui, että lysähtäisin kohta Nikitan kaulalle, Aleksi antoi luvan siirtyä käyntiin. Huokaisin helpotuksesta, taputin Nikitaa ja annoin sen venyttää kaulaansa. Lyhyiden välikäyntien jälkeen aloitimme pohkeenväistön harjoittelun. Se oli sekä minulle että Nikitalle tuttua, ja pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen.
- Nikita tulee hyvin keskittyneesti askel kerrallaan. Istu vain Valma itse enemmän takajalkojen päällä, niin hyvä.
Tunsin itseni melkein oikeaksi kouluratsastajaksi. Tunnin toinen teema oli laukannosto suoraan käynnistä, eikä sekään tuottanut vaikeuksia - oikeastaan se oli mielestäni suorastaan helpompaa kuin nosto ravista. Takaisin käyntiin siirtyminen puolestaan ei ottanut onnistuakseen, sillä Nikitalla jäi laukassa vauhti päälle. Loppua kohti se alkoi kuitenkin rauhoittua.

Toinen heB-tunti


Valma ja Darcy jumppasarjalla.

//Eiii siitä jäi copyright D: No ihan sama...
///Ja tuota ei voi ainakaan moittia siniseksi:DDDDD

Kolmas heB-tunti
Tänään sää oli niin lämmin ja kuiva, että pääsimme vihdoin ratsastamaan ulkona. Minä sain Tintun. Tunnin teemana olivat keskiaskellajit (ihan uusi juttu minulle!) ja siirtymiset (vähemmän uusi juttu). Tinttu oli laiskalla tuulella. Aloitimme taas kerran ilman jalustimia ja ohjat löysinä, ja yritimme pysäyttää hevoset pelkällä istunnalla. Olin tavallaan aina tiennyt, ettei hevosta pysäytetty vain ohjista vetämällä, mutta nyt ensimmäistä kertaa tajusin, mistä pysähtymisessä oikeasti oli kyse. Tinttu tarvitsi ensin isoja apuja ymmärtääkseen, mistä oli kyse, mutta lämmettyään se tuli herkemmäksi ja tuntui tottelevan jo ajatusta. Seuraavaksi yritimme siirtää hevoset istunnalla ravista käyntiin. Se oli vaikeampaa, sillä Tintun ravi oli hypyttävää, ja kun yritin istua alas, pompin ylös alas ja Tinttu kiihdytti vauhtiaan. Keskityin nojaamaan rennosti taakse ja pitämään selän pehmeänä. Pian saimme ottaa ohjat tuntumalle. Hengähdimme hetken käynnissä.
Taivuttelimme hetken hevosia kaarevilla urilla kevyessä ravissa. Pidin koko ajan ohjat tuntumalla ja Tinttu meni kivasti kuolaimella, mutta keskityin ohjaamaan enimmäkseen pohkeilla ja istunnalla.
Seuraavaksi otimme loivaa kiemurauraa toisella ja keskiravia toisella puolella kenttää. Kiemuraura onnistui, mutta keskiravin ideaa en ihan vielä hoksannut. Aleksi muistutti minua säilyttämään tuntuman koko ajan.
Tunnin lopuksi teimme pitkää laukkatehtävää: pääty-ympyrä laukassa, lävistäjä keskilaukassa ja taas hitaampaan laukkaan toiselle pääty-ympyrälle. Minusta oli aina tuntunut, että laukassa ohjaaminen oli vaikeaa, ja pääty-ympyröistämme tuli vuoroin munan muotoisia, vuoroin pikkuriikkisiä. Tintulla ei myöskään keskilaukka tuntunut syttyvän. Aleksi muistutti minua edelleen pitämään ohjat tuntumalla. Tunnin loppuun mennessä ehdin oppia paljon uutta laukan säätelemisestää.

Neljäs heB-tunti
Kesäkuun ensimmäisenä tiistaina vatsaani kipristeli, kun kävelimme puolipitkin ohjin metsäpolkua pitkin. Tänään hyppäisimme maastoesteitä! Minulla oli Kyyhky, ja se oli kyllä upea koulutunneilla, mutta minua hirvitti hypätä sillä. Se ei nimittäin ollut rauhallisimpia tuntemiani hevosia.
Vili meni edellä Pallella. Hän kääntyi katsomaan olkansa yli.
- Älä hei jännitä, hyvin se menee!
Hymyilin kireästi ja nyökkäsin. Niin kai sitten.
Ravasimme hiekkatiellä, ja tunnustelin varovasti, oliko Kyyhky kuulolla. Se taisi tietää mitä oli tulossa ja pärskähteli innoissaan. Ei tietoakaan keskittymisestä.
Aleksi odotti tiepellolla, radan lähdön kohdalla. Hän ilmoitti, että kävisimme radan rauhassa läpi ja hyppäisimme esteet yksitellen. Hyppäsimme ensin ravissa matalan tukin. Se oli helppo, turvallisen tuntuinen este. Otimme sen vielä toiseen kertaan laukassa. Kyyhky tuntui erittäin pirteältä, mutta pysyi sentään hallinassani.

Hyppäsimme toisen tukkiesteen metsäpolulla laukassa, se ei ollut sen vaikeampi kuin ensimmäinenkään. Annoin olkapäideni rentoutua. Kyllä tästä vielä selvittäisiin. Ylitimme sillan ja tulimme traktoriurille. Koivurisuesteen otimme ensin ravissa ja sitten laukassa. Käännyimme takaisin polulle. Alashyppyä makustelimme pitkään, jotta hevosetkin tottuisivat ajatukseen. Lopuksi otimme alashypyn laukassa. Vatsanpohjasta kutitteli ja hymy nousi väkisin huulille. Kyyhky heitti pari ilopukkia. Toisen joenylityksen jälkeen oli vuorossa tuttu tukki, ja sitten oltiinkin jo maalissa.

Tunnin lopuksi jokainen sai ottaa radan yksitellen. Minut lähetettiin matkaan Vilin ja Pallen perään. Käteni hikosivat, kun annoin laukka-avut, ja Kyyhky pinkaisi aikailematta tukille. Salli huikkasi takanani:
- Anna palaa, Valma!
Sujahdimme metsään. Vauhdissa ei jäänyt aikaa jännittämiseen. Tukki, silta. Kyyhky eteni radalla kuin juna, enkä pelännyt hetkeäkään, että se temppuilisi tai kieltäisi. Uskaltauduin jopa taputtamaan sitä vauhdissa.
- Hyvä tyttö! Eiköhän me sittenkin päästä maaliin yhdessä palassa.
Traktoriuran risueste ylittyi myös helposti, mutta sen jälkeen Kyyhky innostui oikein kunnolla. Sen laukka-askel piteni ja piteni, ja istuin syvälle satulaan. Olimme vähällä ohittaa risteyksen takaisin polulle. Ennen kuin huomasinkaan, alashyppy ja joenylitys olivat takana ja laukkasimme tiepellolle ja maaliin. Käteni valahtivat hervottomiksi, ja vasta nyt huomasin jaloissa jylläävät maitohapot. En voinut olla nauramatta ääneen. Etukäteen olin jännittänyt, mutta nyt olisin mieluusti ottanut uusiksi!

Viides heB-tunti
Viimeisellä tunnilla sain ratsukseni Darcyn. Kaikki muut ratsastajat näyttivät innostuneilta, mutta minua miltei kuvotti. Tänään hyppäisimme esteitä. Läiskyttelimme märän pihan yli maneesiin. Saimme tehdä itsenäiset alkuverryttelyt. Alkukävelyn jälkeen ravailin hetken puolipitkin ohjin isoilla ympyröillä ja varmistin että Darcy oli kuulolla. Se tuntui innostuneelta, mutta oli kuitenkin kuuliainen siistymisissä.
Laukkalämmittelyn jälkeen aloitimme kahdella lävistäjällä olevalla ristikolla. Minua jännitti laukanvaihto jälkimmäisen päällä, mutta Darcy teki sen automaattisesti. Tamma tuntui erittäin innostuneelta ja vain odotti, että pyytäisin lisäämään vauhtia tai hyppäämään korkeampia esteitä.
- Valma ottaa paljon puolipidätteitä ja istuu hieman pystymmässä.
Korjasin istuntaa, ja Darcyn tahti rauhoittui hieman. Aleksin korotettua jälkimmäisen ristikon pystyksi hyppäsimme tämän tehtävän vielä kerran.

Välikäyntien aikana Aleksi opasti seuraavaa tehtävää. Se tuntui monimutkaiselta ja olin varma, etten saisi vaihdettua laukkaa kahdeksikon keskellä. Lisäksi laukkaympyröiden tekeminen oli heikkoja lenkkejäni.
Kahdeksikon ensimmäinen puolikas onnistui hyvin, mutta kun tulimme keskellä olevalle esteelle, Darcy ylitti sen kohtuuttomalla loikalla, jossa minä jäin pahasti jälkeen. Silti kuin ihmeen kaupalla pääsimme kääntymään vasemmalle.
- Vaihtuikos laukka? Aleksi kysyi, kun olin ratsastanut koko kahdeksikon. Tajusin unohtaneena laukanvaihdon.
- Öö...
Aleksi naurahti.
- Hyvin ratsastettu joka tapauksessa.

Seuraavalla yrityksellä sain askelet laskettua oikein ennen keskellä olevaa estettä, ja muistin jopa laukanvaihdon. Lopuksi teimme kahdeksikon jokainen ratsukko kaksi kertaa putkeen, ja olin ällistynyt saadessani kaikki vaihdot kohdilleen.

Laukanvaihtoja

En voinut olla pikkuisen nyrpistelemättä nenääni sateiselle säälle, kun suuntasimme maneesiin. Onneksi ei sentään ulkosalla tarvitsisi olla. Dunja vaikutti lupsakalta, mikä loppujen lopuksi koitui hieman kohtaloksemme, sillä tamma ei meinannut millään kulkea eteenpäin. Täytyi kuitenkin myöntää, että kenties oli hyvää vaihtelua saada alle joku kauraturpa, joka ei täysin innostunutkaan esteistä, silloin sai keskittyä vähän erilaisempiin juttuihin. Olin kuitenkin tunnin jälkeen tyytyväinen työskentelyymme, haasteethan vain piristivät elämää!

(miten niin olin unohtanut tän...)