Kesäkurssien uittoreissu

"Aijjaa..." Sanoin harmittelevasti. "Kyl mää uskon et saat pian uusia kavereita", hymyilin ja ojensin käteeni sattuneen kurjenpolven tytölle. "Kumma kun en muista sua yhtään viime lukuvuojelta", naurahdin.

Otin kurjenpoljen käteeni ja katsoin hymyillen Topiasta.
"No kai mä saan", totesin ja näpräsin kasvia kädessäni. "Mutta viime vuonna mä kuljin ison ihmismassan keskellä, ja kuka tätä pätkää sieltä huomaisi", hymähdin.

Naurahdin. "Kuin lyhyt muka oot", kysäisin tytöltä pukiessani paitaa päälle. Olin kuivunut jo tarpeeksi ja pian olisi lähtö takaisin päin.

"Tarpeeks lyhyt. Just ja just 160 senttimetriä, tai oikeestaan 155, mut tykkään sanoo itteeni pidemmäks", irvistin. Tiesin etten oikeastaan ollut niin lyhyt, mutta halusin aina olla 170 cm luokkaa. Vedin itsekkin shortsit ja topin bikinijen päälle, ja vilkaisin rantaan. Muutama ui vielä ilman hevosta, mutta suurin osa oli siirtynyt jo kuivattelemaan.

"No ethän sää nyt nii hirveen lyhyt oo", sanoin naurahtaen. "Just ja just mua leukaan", jatkoin noustessamme ylös ja tehdessämme lähtöä. "Olin vielä pari vuotta sitten sun pituinen."

"Niin, mutta haluisin olla kuitenkin melko pitkä", sanoin. "Silleen, ettei mun tarvis kattoo sua pää kenossa", naurahdin ja katsoi Topiasta. Aloin nostella kamojani maasta, ja yhtäkkiä tajusin, etten enää löytänyt meikinpoisto ainettani

"Alat käymään tallilla korkokengissä", huikkasin nauraen tytölle kävellessäni Tintun luo. Aloitettuani irrottamaan ponia, huomasin Sandran jääneen vielä kiville. Palasin hänen luokseen ja kysyin miksi hän viivytteli.

"Mä en löydä mun meikinpoistoainetta", tuhahdin. "Se oli äsken tässä, eikä se oo voinu minnekkään karata", mumisin ja kurkkasin kallionkielekkeen alta, ettei pullo olisi vain tippunut veteen.

Katselin hetken aikaa huvittuneenä huolestuneen näköisen tytön touhuja. Päätin kuitenkin päästää hänet pinteestä ja paljastaa salaisuuteni.
"Tadaa! Katsos mikäs minulla on tässä", heiluttelin purtiloa kädessäni, juuri Sandran naaman edessä ja nauroin. "Yritäppä ylettää", sanoin huvittuneena ja nostin käteni suoraksi.

Katsoin Topiasta yrittäen näyttää vihaiselta, ja hyppäsin tavoitellen pulloa. Poika heilutti sitä kädessään virnuillen, mikä sai minut kutittamaan Topiasta kainaloista.
"Typerys!" Nauroin ja jatkoin yhä kutittamista.

"Onnekseni en kutia", naurahdin ja päädyin lopulta antamaan purnukan Sandralle Aleksin hoputtaessa meitä jo matkaan. "Ens kerralla en luovuta", sanoin vinkaten silmää. Kävelin Tintun luokse, irrotin ponin ja ponnahdin kepeästi sen selkään. Odottelin vielä Sandran poneineen viereeni, ennenkuin ratsastin jonon jatkeeksi.

Topias luovutti minulle pullon, kun Aleksi hoputti meidät matkaan. Heitin Huhun suitset tamman kaulalle, ja hyppäsin selkään ja ratsastin Topiakseni vierelle. Virnistin tälle ilkikurisesti, ja vannotin, että kosto elää. Jono nytkähti jälleen liikkeelle, ja Huhu nosti korvansa pystyyn. Se oli taas energinen, joten loppumatkasta voisi tulla melko vauhdikas.

Lähdimme liikkeelle kohti tallia ja Aleksi lupaili meille yhtä laukkapätkää, jonka halukkaat voisivat menomatkalla laukata rauhallisesti.
"Meinaatko päästellä?" Kysäisin vieressä ratsastavalta tytöltä

"Tottakai", vastasin heti Topiaksen kysymykseen. "Huhukin vaikuttaa nyt aika energiseltä, ja tuskin ees saisin pidäteltyä sitä, jos muut nostaa laukan", naurahdin sitten ja annoin ponipullerolleni pohkeita. Huhu alkoi kipittää ravissa, jolloin rauhoittelin sitä, ja sanoin että mentäisiin vain käyntiä. Kauempana taivaalla oli raskaat ja tummat pilvet, ja epäilin, että sade saattaisi tulla meidän niskaan.

"Noh, tämä ei näytä ainakaan kovin innoissaan olevan", sanoin Sandralle viitaten Tinttuun. "Taitaa olla aina tämmönen perus lömpsyttäjä", naurahdin ja annoin lisää pohjetta ponille. Tuntui että se jäisi kokoajan jälkeen.

"Sitä vaan laiskottaa", Hymähdin Tintulle. "Yövytkö sä muuten täällä?", kysyin Topiakselta. "Mä nimittäin aijon, koska en nyt kestäisi siskojen synttäri onniteluja. Ja ne on kuitenkin leiponeet kakun, jonka sisältä löytyy koiran puruluita.", totesin ja vilkuilin poikaa. "Vilkkaat pikkusiskot"

"Joo yövyn", vastasin tytölle ja nauroin tämän pikkusisko-kommentille. "Eihän tuo olisi temppu eikä mikään hurauttaa yöksi kotia, mutta onhan tuo mukavaa vaihtelua yöpyä tallilla", jatkoin hymyillen.

"Niin mustakin", myönsin. Olihan minullakin kyllä skootteri parkissa, mutta minun ei huvittanut enää iltasella palata kotiin äsken mainittujen syiden takia. "Nukutaankohan me tallituvassa? Mä en yhtään muista", mietin hiljaa, mutta tiesin kuitenkin Topiaksen kuulleen mietiskelyni.

"Teltassa me viimeyö nukuttiin", vastasin tytön mietiskelyyn. "Et vissiin jääny eilen illalla yöksi?" Kysäisin häneltä.

"Aaaa, telttailu on mukavaa", sanoin. Tuijotin Huhun korvia, ja kuuntelin Topiasta. "En mä jääny, mulla oli vähän menoja", sopersin saadessani viime illan mieleen. Olin simahtanut bussiin, ja herätessäni olin ollut keskellä ei mitään. Kerroin tapahtuneesta nauraen Topiakselle. Oli jäänyt univelkoja maksamatta.

"Aijjaa", naurahdin. "Tosiaan, minä ja Miro nukutaan samassa teltassa. Sitten muistaakseni Emppu, Janelle, Reetta ja Salli samassa ja Nanna, Valma, Max ja Eevi samassa. En osaa sanoa sovitko jompaan kumpaan, vai otetaanko uus teltta johon sää meet + pari muuta", jatkoin. "Ellet halua tulla meiän kanssa", naurahdin.

"Mä voin änkee yöllä sun viereen, jos mut potkitaan pihalle niistä teltoista tai kukaan ei saa taijottua mistään uutta", nauroin hilpeästi. Kuvittelin jo Topiaksen heräävän ja huomaavan minut vieressään. Nauroin omille ajatuksilleni, ja mietin Maxia. En ollut oikein varma vielä kuka hän oli, mutta se selviäisi joskus sitten.

"Hahah, joo passaapi", naurahdin ja hymyilin tytölle. Ajatukseni kuitenkin katkesi, kun Aleksi ilmoitti laukkapätkästä. Ei muutakuin hanaa!

//nyt pittää päästä nukkummaan, aamulla töihin 8... öitäää

//Juu, samoin, sleep well..

Jonon päässä nostettiin jo laukkoja, joten valmistelin Huhua muutamalla puolipidätteellä. Hetken päästä siirsin jalkaani taaemmas, jolloin tamma oli jo laukassa.Vilkaisin sivulleni, ja Topiaskin oli saanut Tintun laukkaan. Vauhti kiihtyi ennen pitkää neliksi, muttemme ehtineet kunnon vauhtiin, kun Aleksi käski meidät raviin.
"Ihan mahtava laukka!", huudahdin hymyssä suin Topiakselle ja hiljennin Huhun vauhtia ja taputin möhköfanttini kaulaa.

Aika lopettaa, kyyhkyläiset:)
Hassua, tää oli tämmönen koko päivän, illan ja yön kestävä, kun yleensä täällä vietetään perinteisesti parin tunnin vilkkaita ropespurtteja:D