keskiviikkona 4.12 klo: 18 >

"Sun vuoro, taivaanrannanmaalari", naurahdin ja tökkäsin kevyesti Mikkiä olkapäähän.

Naurahdin Maikin mielen muutokselle. Kun vesi alkoi saavuttaa kiehumispisteensä, nappasin kaapista neljä mukia ja laioin jokaisen pohjalle kaakaojauhetta. Päälle kiehuvaa vettä ja jääkaapista maitoa. Sitten vielä lusikat kaikkiin mukeihin ja mukit tarjottimelle. Palasin takaisin rinkiin ja laskin tarjottimen mukeineen meidän keskellemme. "Siinä olis", hymyilin kaikille kolmelle ja nappasin yhden mukeista itselleni. Kääriydyin taas tiukasti vilttiin, mutta tällä kertaa kuuma kaakao lämmitti vatsaani, sekä sormiani, jotka pitelivät höyryävää kuppia.

//tsekatkaas galleria, se on uudistunu ja on nyt kyl aika cool (:

Olin jo ihan omissa maailmoissani, kunnes Inka töytäisi minut maanpäälle. Hmm...
"No, Inka, uskotko sä Jumalaan?" kysyin ihan yllättäen itsenikin. Uskonnot oli mielenkiintoisia, enkä Inkan käsityksestä ollut vielä saanut selkoa, enkä tosin ollut edes miettinyt asiaa.

-Kiitos Nanna, nappsin itselleni mukin.

/se ei ollu mielen vaihdos vaan unenpöpperöinwn kirjotusvorhe xb

Otin Nannalta mukin ja hymyilin kiitollisena odottaen Inkan vastausta. Toivottavasti kysymys ei ollut liian henkilökohtainen, itse oli sempiyt jumalajutut jo pari vuotta sitten.

// Tosi siisti galleria, ihan tähditykset ja kaikki! Mut aika ovelaa laittaa oma kuvasivusto ohjelmaks. enkä yhtää osannu arvata mikä Aleksin real name olis XD

Kysymys tuli puun takaa, mutta vastasin siihen vienosti hymyillen.
"Siis, mä olen sellainen joka ei kuulu mihinkään uskontoon mutta uskon Jumalaan kyllä ihan vähän. En osaa oikein selittää sitä... ja mun mielestä kaikki eläimet ja kasvit on myös osa uskontoa. Se on sellainen... mä en itsekkään tiedä", selitin koettaen epätoivoisesti kuulostaa siltä kuin tietäisin mistä puhun.
"Nanna... osaatko mainita kolme seikka, miks Mikistä pitäis tehdä presidentti?" kysyin ja nauroin kysymykselleni. Hyväntahtoinen kysymys, joka meni vähän tehtäväksi mutta voi voi, haluan vaan niin kovasti kuulla. Mutta voisihan tuo sanoa että ei osaa.
"Ja kiitti", viittasi kaakaoon ja otin omani hörpäten vähän. Kieleni ei pitänyt kuumasta, mutta ainakin minun oli lämmin.

Mie aloin itse miettimään asiaa, ja tulin siihen tulokseen että en uskonut jumalaa mutta jotenkin buddhalaisuus oli se mun juttu jäin kuitenkin odottamaan Inkan vastausta.

Nyökyttelin Inkan vastaukselle, ja tiesin, mistä tämä puhui. Otin hörpyn kaakaostani ja olin tukehtua siihen revetessäni Inkan kysymykseen. Mitä hemmettiä!

"No ei Mikistä kyllä pressaa saisi tekemälläkään", naurahdin Mikille, mutta pysähdyin sitten tosissani miettimään vastausta. "Noo.. ainakin sitten euroviisuissa meillä olisi hyvän näköinen tyyppi kertomassa Suomen antamat pisteet", naurahdin.
"Ja.. luultavasti saataisiin jotain älyvapaita uusia juhlapäiviä, kuten "hiljainen maailmankaikkeuden miettimis -päivä" tai joku vastaava. Ja sitten vielä kolmas.. Turkistarhaus ja ydinvoimalat varmaan kiellettäisiin ja ajateltaisiin muutenkin enemmän luontoa, mikä olisi ihan super hyvä juttu." Hymyilin itsekseni saatuani vihdoin keksittyä vastaukset kiperään kysymykseen.

Naurahdin micin ileelle kun tämä taas inkan kysymykselle.


/ pisin rope tähän menessä ja neljä tähteä!

Katsoin Mikkiä silmät sädehtien naurua, minä osasinkin yllättää nämä porukat...
"Nanna, naulan kantaan. Tuo viimeinen on ainakin hyvä juttu. Mikki, menojen sitte puhelinsoiton päässä, äänestän sua kyllä jos kerrot ajoissa että oot ehdokkaana pressaksi."

-Okei ettei mee liian lällyksi. Micci oletko ikinä polttanut? Maikki pisti nyrpeän ilmeen naamalle

//kauheeta vastausten ingnooraamista. menee kohta hermot ku ootte vaa koko aja mikki, mikki, mikki -.-

Nauroin ääneen Nannan vastatessa ja piti toden teolla varoa, etten läikyttäisi kaakaota syliini. Hän oli saanut minut kuulostamaan niin... Aliisalta? No, seura tekee kaltaisekseen. Olinhan minä aika töttölöörö tällaisten asioiden kanssa.
"Ihan nappiin", sanoin ja kuvittelin itseni univormussa arvomerkit rinnuksilla. Jostain syystä näin päässäni myös oranssin itämaisen turbaanin.

Kalpenin heti Maikin kysymykselle. No, tuota... En mäkään mikään täydellinen heppu ollut. Arvioin, kuinka paljon ihmisten käsitykset minusta muuttuisivat, josa kertoisin itsestäni jotain... sellaista. Sydämeni alkoi hakata ja päätin sitten kertoa totuuden.
"En mä ole ikinä poltellut tottuneesti, mutta pari vuotta sitten, kun tutustuin kaverien kavereihin, enkä ollut niin varma ittestäni, niin tulihan sitä polteltua vaikka mitä. Mutta se oli sellanen lyhyt ajanjakso vaan, jonka jälkeen oon vältellyt heidän pilvibileitään, niin, siellä Sveitsissä", rupesin vuodattamaan, mutta katumus ei ollut pysynyt kintereilläni ja olin melko vapautunut. Lisäsin kuitenkin, ikään kuin turvatakseni selustani:
"En mä enää mistään hinnasta koskisi moisiin kasvinpolttouhreihin, en mä edes juo tai mitään", selitin ja naurahdin hieman vaivautuneesti. Nyt kadutti.

/öö Nanna anteeks mitä?  Mietin täsä että kun äsken kysyttiin sulta ja inkaalta niin vaihteeksi mmiciltä mä en oo mitenkään unohtanut ketään. Känykkä ja netti on vaan vaikea yhdistelmä. Mut ihanaa ku sanoit suoraan :3

/ juu tajusin sen loppu puolella kun kirjotin. Mut tosiaan parannetaan tapoja

// ei mua nyt sillee työ ja tää tilanne mitekää erityisesti kyrsi. Tää koko tallin ilmapiiri on vaa koko aja muuttunu enemmä unelmien poikaystävä Mikki -suuntaan ja kaikki vaan pyörii sen ympärillä, sillee et voi kuinka Mikki on täydellinen, syvällinen ja hyvä piirtää ja kirjottaakin mahtavasti, mut c'moon se on vaa jonku ruudun takana istuvan hyypän mielikuvitusta - ja vaik sil tyypil onki fantasioissaan täydelline mies, ni ei se silti tarkota et se ois jotenki ylivoimasesti meitä kaikkia muita parempi ihmine. Vituttaa. En jaksa enää. Moikka.

Ps. tunnen Mikin IRL ni hää tietää, ettei ota tätä henk.koht.. mut kummiski

Pps. oon vaan kateellinen paska, tiedetään

Nappasin nahkatakkini kaapistani ja poistuin vähin äänin ulos hyytävään pakkaseen.

Itse asiassa Mikki... se oli? Ei, en pitänyt sitä ihme kyllä vääränä. Ainahan täytyi kokeilla ja nykyinen tilanne olisi tärkein. Ei, mutta ei se voinut olla oikein. Tuohon isä oli kuollut... poltteluun... nyökkäsin vakavana. Maikki oli esittänyt ihan hyvän kysymyksen. Katseeni kääntyi Nannaan, jonka vuoro oli nyt. Mutta se lähti?
"Tietääkö kukaan, mihin Nanna lähti?" kysyin.

Mä en enää uskalla ottaa kantaa...

/ noniin kaiken maailman unelmien poikaystävät js nuuskajat ja kaikenkarvaiset ystävät kysyin jo ylemmpäbä mikiltä että onko hän polttanut


Empäs huomannut sry

Olin äimistynyt Nannan äkkipikaiseen toimintaan, sanoinko jotain väärin? Tuli jotenkin kylmä olo, joten yritin peittää sitä kaakaolla.
"Pidättekö te nyt mua jonakin pahiksena?" kysyin epäröiden ja tunsin heti pettymystä itseäni kohtaan.

"En. Mä vaan ajattelin", yritin kuulostaa myötätuntoiselta, vaikka Nannan lähtö kummitteli mielessäni. Käännyin katsomaan Maikkia.

-En sä oot mulle yhä Micci, Maikki sanoi ja kävi halaamassa micciä maikkimaisesti..

Olin liikuttunut Maikin hellyydestä. Miten pienisuuri ihminen hän olikaan, niin rempseän ja reippaan ulkokuoren alla! Hymyilin tälle ystävällisesti.
"Kiitos Maikki", sanoin hiljaa ja käperryin vangiten Maikin antaman lämmön syliini.

// joulukalenterii!!

Oli niin suloista katsoa toisten halia. Punastuin siitä lämmön ja välittämisen tunteesta. aika todella suloista. Mutta halusin vain jatkaa peliä ja unohtaa kaiken epämiellyttävän, jälkimmäisen oli hoitanut alta pois tuo hali.
"Okei... no Mikin vuoro taitaa olla seuraavana?" kysyin ja katselin kaakaotani, otin pienen hörpyn ja taas kieli kärsi kuumasta juomasta. Silti oloni lämpeni. Äh, olinpas tylsä.

Olipas avokätistä, mä vaan jotenki pidän joulukalentereista ja Hallavan kalenteri on ollu yks joulun parhaista.

Mietin kysymystä ja katsoin ikkunasta ulos. Oli jo ihan yö.... ja me oltiin vielä täällä!
"Mitä te kadutte kaikista eniten?" kysyin molemmilta, ajattelin, että kolmestaan pelaaminen kävi näin hieman mielenkiintoisemmaksi.

// jep, mulla on suklaajoulukalenteri, mutta tein mun kavereille sellaset käsintehdystä toffeesta ja suklaasta ja kookospalloista täytetyt joulukalenteriketjut (:

"Ihan eniten? Sitä, kun mä..." sopersin.
"Mä riitelin äidin kanssa! Mun viimeiset sanat sille oli: mulla ei oo nyt yhtään aikaa kuunnella sun urputusta... ja sit seuraavana päivänä äiti ei nähny mua aamulla, kun se vietiin sairaalaan ja kuoli..." itkin hiljaisella äänellä, katumus valtasi minut. Ihan oikeasti, olin niin... typerä ja kiittämätön kymmenenvuotiaana. Katsoin varpaitani ja laskin hitaasti kymmeneen, ja sitten rauhoituin.

// mun pitää kohta lähtee, ja Mikki saa jäädä tallille nukkumaan. Kirjotan siitä huomenna tarinan (ehkä) (: Viel parit kysymykset ja sitten.

Silmäni alkoivat vaipua kiinni. Nousin sohvalle ja jäin siihen makuuasentoon. Kämpille ei ollut mikään kiire, siellä oli vaan Aatos, joka ei mua yöllä tarvinnut. Kuuntelin kuitenkin, ja yritin pitää mielen liikkeellä.

Minulle tuli paha mieli Inkan sanoista. En voinut empatialleni mitään.
"Tulkaa mun viereen", sanoin tyytyväisenä ja nojauduin selkänojaa vasten niin, että tilaa oli edessäni.

"Pliis, Mikki... no ihan sama", tokaisin ja konttasin kaakao kädessä pojan luokse. Istuin toisen viereen varovaisesti ja koetin unohtaa äskeiset sanani.

Mieleeni tuli kotimatka... voi hitsi, joutuisin juosta tuolla... katsoin Maikkia.
"Maikki, pääsetkö sä kyydillä kotiin? Mahtuisko teidän autoon edes hetkeksi matkaa, koska joutuisin muuten kävelemään kotiin?" kysyin hermostuneena. Voisinhan minä juosta myös, mutta paleltuisin vain.
"Mikä teissä muuten on ihmisissä suloista? Sillee yleisesti, niinku silmät tai niiden auton väri. Mun esimerkit..."

Hymyilin hennosti Inkan kysymykselle. Tunsin tämän lämmön vatsassani ja suljin silmäni tyytyväisenä.

"Se, ettei käytä kenkiä, vaikka kävisi kaupassa..." tokaisin hiljaa, mutta niin, että muut kuulivat.
"Yhtäkkiset mielenjohteen, kuten lehtikasoihin sukeltaminen..." jatkoin ja mietin lisää.
"Kun tyrkkää kaverin lumihankeen, mutta hyppää ite mukana.."
Olin ihan omissa maailmoissani, unelmoin vain.
"Hiukset, jotka on tarttunut ripsiin... ja eripari sukat", en vieläkään voinut lopettaa.
"Asioiden järjestely pienten juttujen mukaan, niinkun vaikka kaakaomukit sateenkaaren väreihin tai lumilaudat pituusjärjestykseen.."
"Yksinään hykertely. Pienten kivojen asioiden huomaaminen..."
"Ja halit ilman syytä, hymyt ilman syytä, lumihiutaleiden nappaaminen..." luettelin ja hiljenin sitten. Tässä menisi ikuisuus.