keskiviikkona 4.12 klo: 18 >

Pidin ilmeeni tyynenä, mutta päätinkin sitten repäistä, joten istuuduin vastapäätä Valmaa.
"Kiva pipo tulossa." Totesin tytölle, viitaten tuon keskeneräiseen työhön.

-Moi Salla, huikkaisin.
Hyppäsin sohvalta, ja sitä kautta Topiaksen selkään joka oli venytelemässä alaspäin.
-Muhahhaa sain villin ponin, huudahdin ja en välittänyt mitenTopias regoisi minun tulessani hänen selkään.

Punastuin. Miksi Salla tuli juttelemaan minulle, kaikista ihmisistä juuri minulle?
- Kiitos paljon, mumisin. Kunpa saisin jostakin voimaa sanoa sanottavani.

- Ja moi Lotta, tervehdin lähes valkohiuksista tyttöä hymyillen.

- Ääk, intiaanihyökkäys! Kiljaisin ja nousin seisaalteen Maikki selässäni. Tyttö oli niin kevyt, että jaksoin heilutella häntä vähän aikaa ja kiepsauttaa alas pään yli sohvalle. Nauroin.

"IIIH!" hihitin hulluna ja kaaduin slekäni täräyttäen matolle, se sattui hetken aikaa mutta tyydyin vain irvistämään. Makasin hysteerisenä lattialla, nauraen, ja selkä hieman lommoilla. En voinut edes ajatella, saati järkeillä, minun oli vain pakko nauraa hysteerisesti ja taukoamatta.

- Moi, vastasin. Menin istumaan sohvalle

- Anteeks Inka, tarjosin auttavaa kättäni tytölle ja hymyilin.

Topias ei ollut valmistautunut hyökkäykseeni, sillä naurun sokaistamana saatoin ajatella vain kostoa. Nousin hihittäen ja käänsin tuon kasvokkain minua kohden. Katsoin poikaa syvälle silmiin ja nauroin. Nauroin ja nauroin kunnes keksin kutittaa tuota takaisin.
"Ei sattunut!"

-Ääk, tuhma polle, nauroen räkätin Topiakselle, ja tein tympäätyneen ilmeen.
-Pitäiskö hakea pollelle raippa kun ei meinaa totella? Virnistin.

Tänne tarvittais vähän vauhtia, ajattelin ja heitin Maikkia tyynyllä.

"Mitäs te täällä muuten edes riehutte?" Kysyin naurahtaen muilta, jotka sillä hetkellä kieriskelivät lattialla ja kikattivat. Olisin niin halunnut olla mukana tuossa hauskanpidossa, mutta en kehdannut mennä mukaan, kun ei oltu pyydetty.
Ilmeisesti Valma halveksi minua enemmän kuin kukaan muu, joten hänestä ei olisi seuraksi. Niin ainakin päättelin, kun ei edes viitsinyt katsoa minua.

Katsoin Inkaa joka seisoi aivan edessäni, hymyilin tytölle, kunnes tämä aloitti naurun varjostamana kutittamaan minua.
- Hah, määpä en kutiakkaa! Suoristin ryhtiäni ja pörhistin rintaani kädet lantiolla. - Au, ai, auu... Mut muhun sattuu... sanoin hieroen oikee kylkeäni vaivalloisesti mutta hymyillen.

- Ei, ei Maikki! Tää heppa on nyt vähän kipee ja olis valmis istuuntumaan hetkeksi, naurahdin ja hymyilin tytölle kävellessäni sohvalle.

Voi ei. Vedin syvään henkeä ja nostin katseeni Sallaan, Toivoin, että hän huomaisi minut.
- Salla, sanoin ja pääin, että jos saisin hänet kuuntelemaan minua, sanoisin asiani suoraan.

- Nää täällä kiusaa mua, sanoin naurahtaen Sallalle katsoen mukamas vihaisesti Inkaa ja Maikkia.

Kuulin jonkun sanovan nimeni, joten käänsin katseeni äänen suuntaan. Kohtasin Valman katseen, josta oli paha tulkita mitään. Pieni pelko häivähti sydämmessäni. Minusta oli tulossa aivan liian arka, mutta eipä mikään ihme, jos otti huomioon miten minua nykyään kohdeltiin tallin ulkopuolella. Värähdin muistaessani entisten ystävieni jäätävän arvostelevat katseet, ja nyrpeät äänet, vaatimassa minulta rahaa.
"Niin?"

-Jaa mää vai, voi piru mua vastaan soditaan, ja heitin Sallaa päin tyynyn.

- Voi Salla, sanoin ja peitin suuni kädelläni. Tunsin palan kurkussani. - Anteeksi...
Juuri silloin Maikki viskasi Sallaa tyynyllä.

"Voi heppaa, tarvisko heppa vähän nami nami melassia ja kunnon puurot?" lässytin Topiakselle ja silitin tuon hiuksia kuin olisin silittänyt Ranan kylkeä. Hymyilin ja pörrötin tuon hiukset.
"Mikäs on hevosen nimi? Onkos suvussa jotain hianojakin nimiä niinkuin Viesker tai Halloween Movie '09? Koska sellasta aarretta ei vielä Hallavassakaan ole."

Katsoin Valmaa hetken, käsittämättä tuon sanoja. Sitten tunsin jonkin pehmeän paiskautuvan kasvoihini. "Mitä pir.." kummastelin, ja katsoin tyynyä käsissäni. Sitten katsoin sen heittäjää, ja yht'äkkiä heitin sen Maikkia kohti. "Tyynysota!" kiljaisin innoissani, ja hypähdin muiden sekaan lattialle. Toivoin Valmankin tulevan mukaan, ehkäpä voisimme vielä sopia?

-Eiku se on Turo, näytin kieltä Inkalle.

- Äh, naurahdin Inkan pörröttäessä hiuksiani. Otin tytön kädestä kiinni ja siirsin sen pois hiuksistani.
- Sori, mut mun tukka menee huonosti, sanoin katsoessani tyttöä säälittävällä ilmeellä, mutta naurahdin loppuun.
- Tää heppa on kuule niin hyvästä suvusta ettet uskokaan! Niin hienot nimet vanhemmilla että kaikkilla menee kielet solmuun, jopa mulla, sanoin tytölle harmissani. Hymyilin tälle.

- Turo... No terve, sanoin Maikille naurahtaen.

Kävin tunkemassa keskeneräisen pipon reppuuni ja menin mukaan. Se oli lapsellista ja noloa, mutta entä sitten? Olihan tallin miesväki juuri pari päivää sitten haastanut koko konkkaronkan lumisotaan.

"Oli miten oli kultaseni, sota kutsuu!" huusin innostuneena ja talutin Topiasta hihasta.
"Oottele sä tässä, hepokulta, ja sillä välin tää tyttö pelastaa maailman!" huudahdin ja hyökkäsin kahden tyynyn voimin muiden kimppuun mätkien villisti ympärilläni olevia.
"Valma kans!" ehdin huutaa ohimennen punapäälle ja hymyilinkin hänelle hieman, kunnes ehdin taas iskemään.

Otin sohvalta vielä yhden tyynyn ja heitin sitä kohti Topiasta ja Inkaa.

Heitin lattialla lojuvan tyynyn varovasti Inkaa kohti. Minua hirvitti, että joku satuttaisi itsensä, mutta pelko kaikkosi nopeasti. Nutturastani karkasi hiuksia, mutta en välittänyt.

-Eiku se on sairas, vitsailin.


-Ää, nappasin vierestä tyynyn.

- Hah, naurahdin ja jäin seisomaan Inkan osoittamalla paikalle tämän osallistuessa sotaan. Pian Lotta heitti minua tyynyllä, jonka otin tyynesti kiinni ja tarjosin siitä asetta Inkalle.

Kiitin Topiasta sydämmellisellä hymyllä, "Urhea ratsu ei petä ikinä!" kailotin ja ninjamaisin liikkein hyökkäsin uudestaan, härän raivolla, mutta Valman tyyny tuli täysin puun takaa ja viskasi minut maahan. minä vain nauroin tytölle ja lähdin jahtaamaan tuota tyynyn kanssa.

Viskaisin kanarianlinnunkeltaisen tyynyn päin Inkaa, ja punaisen pallotyynyn Topiaksen naamaan. Samalla yritin väistellä itsekkin lenteleviä tyynyjä, mutta pakko se on myöntää että sain minäkin muutamasta tyynystä. Nappasin kaksi pikkutyynyä, ja tulitin niillä Lottaa ja Valmaa.
"Tiiättekste muuten, Snezana totteli mua tänään.. se meni niin hyvin.." sanoin sitten hiljaisella äänellä, ketään tuskin kiinnosti.
Heitin sinisen tyynyn Inkan naamaan.

- Snezana on muuten tosi nätti, sanoin Sallalle hengästyneenä ja väistelin tyynyjä. - Mutta se näyttää myös temperamenttiselta.

Jäin muiden alle ja juoksin Topiaksen taakse.

Otin Sallan heittämän tyynyn kiinni ja kuuntelin kun tämä puhui hevosestaan.
- Ai se kimo täysiverinen? Kysyin epävarmasti.

Kompastuin tyynyyn joka makasi lattialla, ja polveni hermot osuivat sopivasti lattiaan. Koko kehoni värähti, ja samassa tunsin kuinka tyyny lensi ympäri huoneen minun päälleni. Vannoin kostoa Sallalle, mutta kesken uhkaavan lauseen tyyny lensi suoraan päähäni. Ärjäisin voimakkaasti ja liukastelin ylös, tyynyni kanssa kohti Sallaa ja iskin raivokkaasti tyynyn kohti häntä.
- Hyvä jos sujui Snezanan kanssa. Mähän sanoin että sä vielä opit, hymyilin tytölle mutta sitten keskityin taas sotaan.

Hymyilin Valmalle. "Sellanen se onkin". Väistin jostakin nurkasta lentävää pinkkiä pallotyynyä. "Joo, sama hevonen. Se on nuori ja villi, ja mä oon aina helisemässä sen kanssa" kerroin Topiakselle.

- Mä en jaksa enää, läähätin ja vajosin sohvalle. Hymyilin Sallalle. Toivottavasti meistä tulisi joskus hyviä ystäviä.
- Pidetään tauko, ehdotin hikisenä.

Kaaduin väsyneenä maahan.

- Se on nätti, vastasin Sallalle hymyillen Inkan juuri hyökätessä tämän kimppuun. Nauroin tytöille ja valmistauduin äsken naamaan saamani tyytyn heittämiseen. Ja kohteeni olisi... Maikki! Missä se tyttö oli, mietin kunnes kuulin kikatusta takaani. Pyörähdin äkkiä ympäri ja pyöritin tyynyä Maikin naamassa.

Mutisin jotain tyyny suussani ja lopulta jäin puremaan siihen kiinni.
-Em saa! yritin sanoa.

- Hahahaa, nauroin ja lopulta irroitin otteen tyynystä.

"EI taukoja, Topias pitää pitää 24/7 työssä!" raivosin ja iskin tyynyt kohti Maikkia ja poikaa. Heitin sitten oikein tyynysateen kohti Sallaa, vihreitä ja punaisia ja raivokkaasti! En voinut lopettaa vielä, minähän muuten olisin luovuttaja!

"Kannatan ehdotusta vakavasti"
Totesin hymyillen, viitaten Valman ehdotukseen. Sujahdin sohvalle, ja pyyhin hikeä otsaltani. Sitten sain kamalan tyynyvyöryn naamalleni. Kiljaisin, ja hyppäsin ketterästi maahan, yritin piiloutua nojatuolin taakse.

- Joo ei Inka, sanoin tytölle naurahtaen. Otin kiinni tämän kyynärpäiden yläpuolelta ja pysäytin tytön paikalleen.
- Nyt kaikki pikku tauko! Kattokaa tätä tallitupaakin, naurahdin.

-Huhhuh, huokaisin.

-En jaksa enään, rojahdin sohvalle odottamaan leiki loppua.

- Voi teitä, sanoin, valuin alaspäin ja peitin silmäni. - Ehkä meidän pitäis siivota vähän.

Kurkkaan nojatuolin takaa. "Onko jo turvallista?" varmistelin

- Joo, vastasin. - Duracell-pupukin väsähti, sanoin viitaten Inkaan. - Ei vaaraa enää.