Kesäleiri

"Salla ootko miettinu Snezun varsalle nimee?" kysyn hymyillen ja katson Sallaa.

Nojasin kyynärpääni polviini ja painoin poskeni kämmeniäni vasten kuunnellen keskustelua lievä hymy huulillani. Tarpeen tullessa voisin sekaantua keskusteluun nimiehdotuksien voimin, hahaa.

"Crowley", sanoin nimiehdotukseksi. Sitten yritin mahduttaa nimen varsalle ja lisäsin:
"Lucifer on parempi".

- Katsot Supernaturalia? kysyin Seeralta kohottaen kulmiani. - Castiel on mun mieleen, nimenä, jatkoin samaan teemaan.

"Jos se on tamma niin Sneza's Princess", ehdotan innostuneesti Sallalle.

"Todellakin katon!" hihkaisin kuullessani Inkan kysymyksen. Hämmentävää että noin söpö tyttö tietää sellaisesta sarjasta jotakin.
"Cas on ihan nössö."

//mä rakastan castielia! se on paras! ihana! söpö! täydellinen! toisaalta oon myös se joka pitää Samin puolia ku kaikki muut kuolaa Deanin perään : D

"Hah, hidastakaas nyt. Jos se jonkun nimen supernaturalista saa, niin sitten se on Ruby. Koska miksei demonin nimi kun siitä semmonen varmasti tulee." Naurahdin. "Enkä mä usko että voisin etukäteen sitä miettiä, ensin pitää nähdä koko otus. Olis outoa nimetä hevonen ennen sen syntymää. Siis mun mielestäni. Kyllä mä sen sitten tiedän kun näen sen."

- Hmh. Puolustan enkeleitä, Lucifer se nössö on kun haluaa tuhota maailman. On sitä parempaakin tekemistä kuin epätoivoinen yrittäminen, naurahdin. - Okei, joo, en tiedä siitä sarjasta paljoa mitään. Katsoin Bloody Mary-jakson ja nään siitä vieläkin painajaisia, eli elän muiden SPN-keskusteluja kuuntelemalla.

"Joo, Ruby on hyvä!" innostun ja päräytän kitaralla täydellisen pirates of the caribbean -riffin.
"Ja ne jaksot ennen neloskautta on kyllä kieltämättä jännempiä kuin sen jälkeen. Enkelit on perseestä".

"Supernaturalist on joo tullu vähän turhan enkelit vastaan maailma sarja.. Tai siis mie tykkäsin kun joka jaksossa oli uus hirviö jota ne metsästi. Tosin mie muiden joukossa varmasti pelkäsin peilejä puoli vuotta Bloody Mary-jakson jälkeen"
Naurahdin tyttöjen keskusteluille. Tämähän oli ihan mukava tapa viettää leirinuotiota.

- En oo valinnu puolta sen tarkemmin, mutta sen verran olen enkeleiden kannalla, että en halua koko maailman tuhoutuvan. Edes tv-sarjassa, hymähdin ja suoristuin näpräten peukaloitani. Hmh... Seera oli kyllä puhelias, mutta myös hyvin, hyvin kummallinen. Ehkä sitä oppisi arvostamaan ajan myötä, vaikka erityisen räikeitä persoonia en niin rakastanutkaan.

"Mua säälittää ne profeetat ku niitten elämä menee aina perseelleen. Ja mua itkettää ku muistan et Gabriel on kuollu.... se oli paras", kerroin ja jäin suruissani muistelemaan Gabrielin hymyä.



// sori mut tää spoilerikuva on awesome XD

- Hei, eikös Gabriel ollut enkeli? kysyin. Ja sitten kysyin itseltäni, miten aihe Supernaturaliin muuttui. Seera aloitti, minä jatkoin, sitten asiasta tuli aihe.

// kuoleen x'D *äänekästä naurua*

"No joo mutta ei se ois halunnu olla. tai se inhos enkeleitä, siis perhettään..", kerroin ja tunsin syvää myötätuntoa tuota tv-hahmoa kohtaan.

- Jos totta puhutaan, ni en minäkään haluais olla enkeli, en varmaan kestäis sitä päivää tai paria pidempään, sanoin sitten katsellen maisemaa Seeran olan yli. Hieroin kämmeniäni käsivarsiani vasten. Ilma alkoi jo hieman viilentyä, sillä yöllä oli yleensä reilusti vähemmän asteita.
- Mutta siis, mun mielestä hevosella vois olla pitempi ja hienompi nimi. Mun mielestä vaikka Aladdin on hienompi nimi kuin Inka tai Luna. Mielipideasia.

"Niin no. Riippuu tietysti. Marshall Lee olisi sopinut Lokillekin", naurahdin ja rämpyttelin rennosti kitaraani.

"Inka puhuu kyl asiaa. Ehkä mä keksin jonkun kivan virallisen nimen ja vaan kutsun pikkupaholaista Rubyksi. Ellei toi sitten ota ja pyöräytä orivarsaa. Sit siitä tulee varmaan Dean. Eiku mitä.." purskahdin nauruun. Liika sokeri vaahtokarkkien ja kokiksen muodossa oli tehnyt tehtävänsä.

Napsautin sormiani.
- Mikä joku Dean... Sam siitä tulee, sanoin mutta yhdyin sitten nauruun hieman hillitymmällä kikatuksella.

Purskahdin itsekin nauruun kuvitellessani varsaa kutsuttavan nimellä Dean. Pudistin päätäni yrittäen saada hysteriakohtauksen laantumaan.

// Kuka on Eveliina?? ;oo

Kuuntelen heidän jutteluitaan ja naurahdan aina välillä. "Joo mä taidan mennä nukkuun", totean ja vilkutan muille ja menen telttaan.

En ehtinyt edes hyvästellä tyttöä, joka jo luikki omaan telttaansa. Porukka alkoi todellakin kadota nuotion ääreltä ja osa nuukahteli omalla paikallaan tai nukkui kaverin olkapäätä vasten. Hymyilin ja tuikkailin nuotioon vihreäliekkisiä servettejä leimahdellen omaksi huvikseni.

******************************************

TIISTAI

***************************************


Odottelin leiriläisiä tallipihalla. Missäköhän kaikki viipyivät? Kohta pitäisi lähteä hakemaan hevosia.

Vetäisin telttamme vetoketjun auki ja hoputin Nathanielia.

Hupun yhdellä jalalla tallipihalle, sillä olin tyylikkäästi iskenyt oikean jalan varpaani kiveen. Suoristauduin hieman ja laskin jalkani alas kunhan ehdin Aleksin luo.
- Meen hakemaan Sissin narua, jos sallit, sanoin hymyillen ja kävin nopeasti hakemassa riimunnarun tamman karsinan ovesta hymyillen. Palasin kuitenkin pian takaisin Aleksin luo.

// en tiiä kauanko voin olla täällä ku kohta on ruoka ja sit mennää uimaa, mutta saatan tulla sitte viel takas ^^

Kömmin topiaksen perässä ulos teltasta. Heilautin hiukset pois silmiltäni ja seurasin sitten toista poikaa kohti tallia.

"Eiköhän me sit mennä.." viittasin leiriläiset perääni, kun Topias ja Nathankin olivat ehtineet paikalle.

Irvistelin vielä mahdollisimman huomaamattomasti kun kipu nipisteli ikävästi varpaitani, mutta aika pian se meni ohi ja astelin muita leiriläisiä vilkuillen aidalle.
- Sissiii! huusin ja näin kirjavan nostavan päätään ja lähtevän tulemaan luokse, mutta puolimatkassa tamma tulikin toisiin aatoksiin ja pysähtyi.

Seurasin muita laitumelle, jossa näinkin Darcyn mutustelemassa heiniä. Tamma nosti päänsä ylös kuullessaan meidän tulevan aidalle ja lähti tallustelemaan portille toiveenaan päästä eroon ötököistä.

Autoin pitelemällä porttia ja hätistelemälblaitumelle jääviä hevosia kauemmas.

Juoksin kaikkien perässä laitumelle.

Pujottauduin aidan yli piilotellen riimunnarua ja löysin taskustani karkkipaperin, jota rapistelin. Sissi oli tietysti epäileväinen, sen sijaan moni muu turpa tunki luokseni. Lopulta uteliaisuus voitti ja kirjavakin tuli luokseni, tosin väistäen yritykseni tarttua korvasta.
- Senkin sittiäinen, nyt ei pelleillä! sähähdin ja tartuin riimun poskihihnasta kiinnittäen narun. Sissi lähti seuraamaan minua vastentahtoisesti.
- Sitä kutsutaan tahdonvoimaksi, ystäväiseni, naurahdin ja talutin tamman portille.

Pitkät heinänkorret takertuivat tennareihini ja ötökät pörräsivät kilpaa ympärilläni aivan kuin olisimme samassa pyörremyrskyssä, kun kävelin hajamielisesti kohti hevoslaumaa.

// meen nyt syömää :-(

Nappasin Darcyn kiinni ja talutin sen portin ulkopuolelle (jota Aleksi vahti), jonne jäin odottamaan muita.

Onnistuin säikyttämään muutaman muunkin ponin, kun hyökkäsin saalistavan tiikerin tavoin Nikitan päitsien kimppuun. Lopulta olimmekin jo raahautumassa kohti porttia.

Odotellessani muita näin Nathanin tulevan portille ja talutin Sissin Darcyn perään, kirien sitten kaksikon vierelle.
- Niin, vastasitko sä eilen mun kysymykseen, vai olinko taas ihan kuuro? Siis, kun kysyin että ootko iha suomalainen? kysyin pojalta ja yritin nähdä tuon kasvot Sissin pään takaa. Livahdimme lopulta kaulan toiselle puolelle hieman hymyillen.

"Se tais jotenkin jäädä se vastaus", naurahdin Inkalle. "Mutta joo, oon mä ihan suomalainen."

Katsahdan kelloa ja huomaan sen olevan niin paljon, että pitäisi olla hakemassa Dunjaa uittoon! Avaan teltan vetoketjun ja laitan nopeasti tennarit jalkaani ja vedän teltan vetskarin kiinni nopeasti ja haen kaapistani Darlille ostetutu riimunarun joka saa kelvata. Pamautan kaapin oven kiinni ja juoksen nopeasti laitumelle jossa muut ottavat jo ponejaan kiinni.

- Aa... okei. Mietin sitä, kun sun nimi ei vaikuta oikein suomalaiselta. Mun nimi taas on suomalainen - vaikka kyllä mut on nimetty sen mukaa että Inka on ranskankielinen nimi. Briteistä tulin muutama vuosi takaperin, kerroin mutta sitten päätin etten puhu liikaa. Se oli uusi ongelma, ennen puhuin liian vähän.
- Kauan sä oot harrastanu ratsastusta? kysyin ha punastuin sitten hieman. - Nii, ja sori ku tenttaan.

"Heh, emmä tätä tenttaamiseks sanois", naurahdin. Talutin Darcyä kohti tallia samalla kun vastasin Inkalle:"Mä ratsastin joskus pentuna aika paljon, ehkä 10-14 vuotiaana, mut sitten se vähän jäi... Päätin alottaa nyt uuestaan ku muutettiin Pronssijoelle eikä tääl oo hirveesti erilaisia aktiviteetteja.."


// ei jumalauta
http://www.funnyordie.com/videos/f211d50fbc/go-f-ck-yourself-with-dave-franco

Kävelen reippaasti Dunjan luo joka mässyttää ruohoa ja olemmallakaan yhtään kiinnostunut uimisesta. "Höpsö annetaan sullekin tänään vähän liikuntaa", kerron Dunjalle naurahtaen ja napsautan lukon kiinni Dunjan riimuun. Annan ponskin syödä vielä vähän.

Sissi pökkäsi minua selkään, ja horjahdin muutaman kymmenen astetta eteenpäin. Käänsin katseeni maasta (johon olin katseeni siirtänyt refleksinomaisesti) takaisin Nateen. Sormelilin kirjavan harjaa, ja häsläykseen tottunut tamma ei ollut moksiskaan uudesta puolesta käsitellä.
- Mä en edes muista, milloin aloitin ratsastuksen. En muutenkaan mielellään mieti menneitä, sanoin ja äänensävyni muuttui lopulta mutinaksi.

// Hähää, salakuljetin kännykän rannalle B-)

Kävelin Kyyhkyn luo ja otin tamman kiinni tämän vielä napsiessa ruohoa

Rapsuttelin Nikitaa ja nautin ruohon tuoksusta ja tappajapaarmojen härnäämisestä.

Öö... Ihanku tää rope ois joteki kuollu :'D

Eikai xD Joo mut, Stalkin turhaan :'(

"Huhuu.. onko täällä ketään?" Kysyin varovaisesti.

" Minä ja Tinttu ollaan iltalenkillä tässä, mutta ei täällä ei taida olla ketään.. Puhun itsekseni. " Ravia Tinttu. Ja lähdimme kohti metsää.