Slow motion - nuotion äärellä

Meinasin jo mutista, että se haittasi mua. Tai ei ehkä pelkkä vainoharhaisuus, mutta se kaikkien pelkojen ja muiden typeryyksien paketti joka mulle oli annettu. Mutta mä en voinut kiusata Viliä mun omalla olollani, sitä paitsi jos me puhuttais nyt jostain muusta, kyllä mä aika pian unohtaisin huonon oloni. Kai.
"Okei... noo... mikä on sun lempikappale?" kysyin pyörähtäen ympäri ja peruutin tallin avonaiselle ovelle. Ulkona tuuli, oli melkein kylmä. Jäin seisomaan vähän hymyillen tallituvan ovelle, että Vili tajuaisi päätökseni.

// Noi nuotion tapahtumat on nyt nii jumis etten just tähä välii haluu tunkee sinne... :-)

Katselin hiljaa Sallia ja tuon heinän silppuamista.
"Fine, but I'll come and get 'ya jos sulla kestä liian kauan", virnistin hyväntuulisesti yrittäessäni piristää Sallia. "Nobody's angry at you or anything... Et sä voinnu tietä että, että Inka umm... would react noin.."

Päätin puheeni ja totesin palaavani nuotiolle. Suunnistin kuitenkin tallin luokse, jossa Inka ja Vili norkoilivat.
"Hey, I'm sorry to disturb yer conversations, but you aren't mad at Salli, are you?" kysyin automaattisesti englanniksi.
"We thought it would be funny, because ghosts are always fun, and we didn't know you'd freak out..." mutisin vielä selityksen. Enhän minä voinut antaa Sallin ottaa kaikkia syytteitä, sillä minäkin olin juonessa mukana.

//saattaa johtua kyl siitäkin että kaikki aktiivisimmat just ei oo tuolla nuotiolla ja kukaan ei tiiä mitä kirjottaa kaiken draaman keskellä xD ;')

Inka vaihtoi sukkelasti puheen aihetta ja virnisti oven luona. Vastasin tytön hymyyn ja kävelin hänen perässä tallitupaan, mutta juuri ennen, kuin olin tuvassa, Alana viipotti luokseni Otin samalla kenkiä pois kun vastasin:
"Hymmh.. En mä oikein tiedä, mulla ei ole edes lempi bändiä." Naurahdin ja lösähdin suurieleisesti sohvalle.
"Ainakin akustiset kappaleet on hyviä. Tykkään melkein mistä tahansa akustisesta laulusta, niitä on kiva soitella kitaralla.. Paitsi ei tietenkään mitään Lady Gagan biisejä, jotain kantrin tyylistä. Ehkä boom clap akustisena on mun yks lemppareista. En tiedä laulajaa, mut onko nimen perusteella mitään hajua mikä se on?" Kysyin hieman naurahtaen ja tein tilaa Inkalle, vaikken edes ollut varma istuisiko hän viereeni sohvalle.

//Sori ingoorasin kokonaan ton Alanan, joten sovitaan et Vili vakuutti ettei me oltu ollenkaan vihasia ja ymmärrettiin hyvin D:

//haha, ei se mitään, oon aika usein ignoorattu xD

Vili vakuutti etteivät he olleet ollenkaan vihaisia, ja hänen ja Inkan mennessä tupaan valuin hiljaa takaisin nuotiolle. Istahdin vapaalle paikalle ja tuijotin tulta, vasta sitten tajuten jonkun uuden kasvon ilmestyneen paikalle.
"Hey", hymyilin ujosti ja palasin sitten tulen tuijottamiseen. Hetken vaivautuneen oloisen hiljaisuuden jälkeen kuitenkin tapani vastaisesti keskeytin sen.
"Harrastateko te mittän muuta kuin ratsastustta?" kysyin huonolla ääntämiselläni ja katsoin maata häpeissäni. Voisin edes osata puhua...

"Ei oo mitään hajua..." naurahdin niskaani hieraisten ja hymyilin. "Kuuntelen aika paljon Bruno Marsia ja Trainia ite, mutta radiosta kuulee koko ajan uutta musaa ja tykkään kans elokuvien musiikeista. Niinku Elastic Heart ja Colors of the Wind", selitin suupieli nykien. Vili makasi sohvalla rentona, ja tietysti minun oli pakko istua. Istuin siis sohvatyynyn reunalle hermostuneesti.

I'm here without you baby...

Eikä. Päässä soi tietysti iso määrä kappaleita... yritin pysyä hiljaa kaikilla voimillani ja tuijottelin maahan. Kumminkin tuntui siltä että piti sanoa jotain eikä vain hyräillä Nothing Else Mattersia...
"Vili? Soitatko sä kitaraa vai?"

"Ai, okei..", hymähdin ja mietin Inkan mainitsemia lauluja. "No ainakin tiiän Bruno Marsin ja Colors of the Wind, kuulostaa tutulta.",lisäsin mietteliäänä. Inka istui viereeni sohvalle ja kysyi soitanko kitaraa.
"Juu, onhan mulla akustinen kitara.. Tykkään soitella sitä aina sillon tällön, mutta harvoin kukaan mua jaksais kuunella", nauroin. Olin ehkä joskus soittanut tyyliin sveitsissä, mutta viime kerta oli se, kun istuin huoneen nurkassa näppäilemässä kitaran kieliä. Renee oli joskus ostanut minulle sellaisen syntymäpäivälahjaksi ja minä olin halunnut heti opetella soittamaan. Olin ollut silloin noin kaksitoistavuotias ja samainen kitara on säilynyt 18 ikävuoteen asti.

Heräsin mietteistäni kun minulle iski hirveä jano. Hyppäsin sohvalta ja aloin etsimään katseellani puhdasta lasia.
"Haluutko mehua?", kysyin Inkalta olkani yli bongatessani jääkaapista valion porkkana-ananas mehun.