Estekurssi 5.-8.8.2015

Tervetuloa kesäloman viimeiselle estekurssille ennen koulujen alkua. Kurssin aikana on mahdollista yöpyä Hallavan alueella teltassa koulukurssilaisten kanssa. Kurssit sisältävät yhden lämpimän aterian päivässä, muut eväät kurssilaiset saavat keskenään järjestää tallitupaan.
Kurssista saa niin monta osallistumismerkintää estemerkkiä vartein kuin teet maksuja, enintään kolme. Kaikista tunneista tulee tunnin kulkua kuvaava pohja ja ratapiirrokset. Inspiroivista tarinoista saa myös kuvia.

keskiviikko
klo 16 ja 18 estetunti, temponsäätely maksu

torstai
klo 11: uitto roolipeli
klo 16 ja 18: estetunti, laukan vaihto maksu

perjantai
klo 11: vaellusretki roolipeli
klo 19: leirinuotio roolipeli

lauantai
klo 11: ponileikki roolipeli
klo 16 ja 18: estetunti, erikoisesteet maksu


Maksut suoritetaan tähän topicciin 30.8. mennessä. Roolipeleihin voi halutessaan osallistua, ne suoritetaan koulukurssilaisten kanssa yhdessä. Ajankohdat valitaan erikseen ja ne käydään roolipelialueella osallistujamäärästä riippuen joko yhteistarinoina tai nopeatemposena roolipelaamisena.

Huom! Voit osallistua molemmille kursseille, mutta eri hevosilla! Ilmoittaudu tähän viestiin ja kerro millä hevosella mieluiten ratsastaisit. Estekurssin vaihtoehdot: Darli, Klikki, Dunja, Tinttu, Nikita



Mukana:
Sandra - Huhu
Nanna - Tinttu tai Nikita
Salli - Dunja tai Klikki
Reetta - Klikki tai Nikita
Janelle - Darli tai Dunja
Topias - Tinttu tai Nikita
Emppu - Klikki tai Darli
Miro - Tinttu tai Nikita

Mä voin varmaan osallistua Huhulla...? Osallistutaan molempiin, niinpäästään kunnon läskileirille :_D

Ootko varma että Huhu jaksaa juosta kaksi tuntia putkeen? Ensin tunti esteitä ja sitten tunti koulua heti perään ...
Voit osallistuu toiselle kursseista myös jollain tuntihevosella (;

No sitten laitetaan Huhu telakalle koulukurssin ajaksi, joten ykkös vaihtoehtona sinne on Kyyhky ja kakkosena Palle

Ookei (:

Salli mukaan ja toiveena yllätysyllätys Dunja ja Kilkki:D

Reetta mukaan! Ykköstoiveena Klikki ja kakkostoiveena Nikita :))

Janelle mukaan myös! Toiveina Darli tai Dunja.

Topias mukaa ja heppatoiveita Tinttu ja Nikita (muut taitaa olla liian pieniä:D)

Emppu mukaan ja toiveina Klikki ja Darli

Selviäiskö Miro tästä kurssista vai onko tunnit liian vaikeita? <:-D
Toiveeksi Tinttu ja Nikita, ainoot isot.

//Hetkinen, mahtuuko tähän enää edes?

Joo taijan tehä kaks ratsastusryhmää niin mahtuu (:
Varmasti on haastetta, mutta onnistuu kyllä miroltakin, laitetaan vaan esteet tarpeeks matalalle (;

Klo 16 ryhmä: 60cm
Salli - Dunja
Reetta - Klikki
Emppu - Darli OK!
Miro - Tinttu

Klo 18 ryhmä: 80cm
Sandra - Huhu
Nanna - Nikita OK!
Topias - Tinttu
Janelle - Dunja OK!


Tunnin kulku:
Alkukäynneissä pysähdyksiä ja temponmuutoksia.
Verryttelyraveissa lyhyiden sivujen päädyt oijotaan siten, että radasta tulee ovaalin muotoinen. Päätyjen kaarevilla urilla mahdollisimman reipasta ravia, R:ss ja S:ssä kokoaminen ja mahdollisimman hidasta ja lyhhyttä ravia.
Laukkaverryttelyssä puomien ylitys. Päädyssä kaarevalla uralla yrittäen löytää tie, jossa laukan pituus sopii puomien väleihin (mennäkkö sisä- vai ulkokaarta), pitkällä sivulla puomit asetettu siten, että laukkaa tulee pidentää. L:ssä raviin, mahdollinen etäisyyksien tasaaminen ja pitkän sivun lopusta takaisin laukkaan.
Muutaman kierroksen jälkeen ympyrällä tarkoitus mennä sisäkaarta lyhyessä laukassa ja pitkää laukkaa taas pitkänsivun puomien yli.
Välikäyntien jälkeen suunnanmuutos. Tällä kertaa ympyrällä kaaren ulkoreunaa pitkin pitkällä laukalla ja pitkällä sivulla olevat puomit mahdollisimman lyhyessä laukassa.
Välikäynnit.
Ensin ratsastetaan pitkän sivun kolme estettä mahdollisimman suuressa laukassa, päädyssä lyhennetään laukkaa ja toisen pitkän sivun kaksi estettä mahdollisimman lyhyessä laukassa. Ensin matalemmilla esteillä ja sitten korkeammilla.
Loppuravit ja käynnit.

Tärkeää muistettavaa:
Pitkää laukkaa pyytäessä voit nousta enemmän jalustimille ja antaa ohjaa, mutta tuntumaa kadottamatta. Pidä pohkeet lähellä ja älä unohda ratsastaa. Varaudu siihen, että hevonen ponnistaa kauempaa tai kieltää esteelle.
Lyhyttä laukkaa pyydettäessä voit istua painavammin satulaan ja ottaa ohjalla paljon puolipidätteitä, mutta pidä pohkeet lähellä. Energian säilyttäminen on avainasemassa! Muista myödätä hyppyyn lähdettäessä ja estettä ylittäessä tarpeeksi. Varaudu siihen että hevonen tulee juureen tai hyppää epämiellyttävän hissihypyn, jos energiaa ei ole tarpeeksi. Tällöin voit kannustaa raipalla ponnistusvaiheessa.

Klo 16 ryhmä: 60cm
Salli - Dunja
Janelle - Darli
Emppu - Klikki
Miro - Nikita

Klo 18 ryhmä: 80cm
Sandra - Huhu
Nanna - Celle OK!
Topias - Tinttu
Reetta - Nikita

Tunnin kulku:
Alkukäynnit pitkin ohjin. Verrytteluraveissa toiseen päätyyn iso pääty-ympyrä, jossa asetus ulospäin, pitkillä sivuilla taivutus ulospäin ja toisen päädyn kulmiin kaksi volttia taivutus sisäänpäin. Reipasta ravia ja liioiteltua taivutusta. Molempiin suuntiin.
Välikäynnit sillä aikaa kun Aleksi rakentaa radan.
Kolmikaarisella kiemurauralla on kaksi ristikkoa. Ensimmäinen kaari ravissa, laukannosto esteellä, toinen ja kolmas kaari laukassa, välissä laukanvaihto esteellä. Pitkä sivu ravissa.
Toiseen suuntaan mentäessä koko kolmikaarinen laukassa vaihtaen laukkaa kummallakin esteellä.
Välikäynnit.
Radan ratsastus laukassa muistaen vaihtaa laukkaa esteen päällä. Ensin pari kertaa radan alkuosa, sitten pari kertaa loppuosa ja lopuksi koko rata. Loppuravit ja -käynnit.

Tärkeää muistettavaa:
Kolmikaarisella asetus ja taivutus kaaren mukaan. Muista suoristus ennen estettä.
Laukan vaihtamisessa esteellä on erityisen tärkeää että hevonen on suorassa ja tasapainoisessa laukassa. Asetus vaihdetaan ennen estettä tulevan laukan suuntaan ja oma paino siirretään sille puolelle. Katse ja johtava ohja tulevaan suuntaan esteen päällä. Ponnistusvaiheessa paina tulevan suunnan puolisella sisäpohkeella, jos pelkkä painonsiirto ei riitä.

Klo 16 ryhmä: 60cm
Salli - Klikki OK!
Emppu - Darli
Reetta - Nikita
Miro - Tinttu

Klo 18 ryhmä: 80cm
Sandra - Huhu
Nanna - Tinttu OK!
Janelle - Dunja OK!
Topias - Nikita

Tunnin kulku:
Alkukäynneissä käydään katselemassa kaikkia erikoisia esteitä.
Itsenäiset verryttelyt sekä ravissa että laukassa. Temponmuutoksia ja kaarevia uria.
Ravissa hypätään pari kertaa kirkkaansinisen aaltoilevan muotoisen vaneriesteen yli.
Laukassa hypätään pari kertaa vesiesteen yli.
Hypätään aaltoesteen yli ja jatketaan suhteutetulle välille, jonka ensimmäinen osa on portti ja toinen trippeli.
Hypätään sarjassa kaikki esteet, viimeisenä muuri.
Lopuksi halukkaat voi hypätä korkeutta muuriesteellä.
Loppuravit ja käynnit.

Tärkeää muistettavaa:
Erikoisen näköiset esteet kannattaa käydä näyttämässä jo etukäteen hevoselle ja niiden viesrestä kannattaa ratsastaa.
Lähestyttäessä erikoisestettä on hyvä pitää laukka/ravi tarpeeksi energisenä, hevonen hyvin tuntumalla ja pohkeet lähellä. Istu melko lähellä satulaa, mutta kuitenkin paino jalustimilla. Kannusta hevosta äänellä ja pohkeella.
Varaudu erikoiseen hyppyyn tai kieltäytymiseen. Myötää hypyssä reilusti ja kehu esteen jälkeen.
Jos hevonen kieltää, älä päästä sitä esteestä ohi vaan pysäytä samantien ja käännä ympäri. Anna aikaa haistella estettä. Älä käytä raippaa, jos hevonen pelkää, mutta jos tiedät sen vain laiskottelevan, voit seuraavalla kerralla antaa raippaa ennen estettä. Yritä niin monta kertaa että onnistuu, vaikka laskemalla este pieneksi ja kävelemällä yli.

Nyt voi ruveta tekemään maksuja! Mukaan saa myös osallistua vihoviimeiset villahousut, mutta et saa valita itse ratsuasi, kerro vain hyppäätkö mielummin 60cm vai 80cm.

Ensimmäinen estetunti
Säädin jalustimia muutamalla reiällä ja nousin sitten kevyeen istuntaan testatakseni niiden sopivuutta esteille. Kun jalustimet vaikuttivat hyviltä, pyysin Darlin pohkeilla liikkeelle. Tuntui mukavalta valmistautua estetunnille. Aleksin antaessa ohjeita alkukäynteihin aloin ottaa ohjia tuntumalle. Darli totteli mukavasti pysähdyksissä ja temponmuutoksissa, tosin pienempien askelten ottaminen tuotti ponille hieman vaikeuksia. Tamma ei tahtonut ymmärtää, että halusin nimenomaan hidastaa käyntiä, enkä suinkaan pysähtyä.

Ravitehtävä tuntui hauskalta. Välillä meno yltyi kaarevissa päädyissä kaahailuksi, mutta Aleksi huomasi asian ja alkoi painottaa tuntuman säilyttämisestä myös ravin lisäämisen aikana. Pitkien sivujen keskellä tehtävät ravin lyhennykset sujuivat ihan hyvin, kunhan muistin pidätteiden lisäksi myös pyytää Darlia eteenpäin. Ravissa työskentely tuntui melko helpolta ja mukavalta, mutta en kuitenkaan pettynyt Aleksi alkaessa jaella ohjeita laukkatehtävään.

Nostin laukan hieman ennen päätyä yhden voltin jälkeen, jonka tein välimatkoja korjatakseni. Ratsastin Darlia reipasta, mutta kuitenkin maltillista laukkaa kaarella oleville puomeille. Jos ratsastin tarpeeksi reippaasti, pystyin tulemaan melko lähellä puomien ulkoreunaa, mutta paras paikka Darlin kokoiselle ponille oli suunnilleen puomien keskikohdassa. Kaaren jälkeen kannustin Darlia reippaasti eteenpäin ja ylitimme puomit pitkällä sivulla. Viimeiselle puomilla askeleet menivät kuitenkin sekaisin ja tamma kompuroi. Luisuin uhkaavasti kaulaa kohti, mutta pian poni pelasti tilanteen ja jatkoimme ravissa päätyyn. Seuraavalla kerralla tehtävä sujui jo paremmin.

Ympyrän sisäkaarella laukkaaminen oli yllättävän vaikeaa. Ensin piti löytää sopiva laukka ja sitten vielä ylläpitää sitä, sen lisäksi piti ohjata ponia ja yrittää vielä itsekin pysyä kyydissä. Ensimmäisillä kerroilla Darli joko sekosi askeleissaan tai siirtyi kesken kaiken raviin, mutta viimeisellä yrityksellä onnistuimme laukkaamaan koko ympyrän ja sen jälkeen vielä pidentämään laukkaa tarpeeksi pitkän sivun puomeille.

Tehtävä numero kaksi sujui vähän helpommin. Suoralla uralla oli helpompi ylläpitää lyhyttä laukkaa ja laukan pidentäminen ympyrällä sujui Darlin kanssa hyvin. Olin tyytyväinen suorituksiimme Aleksin komentaessa meitä jälleen välikäynneille. Kun mies alkoi kasata esteitä puomien tilalle, alkoi jännitys tuntua vatsanpohjassa. Mitenköhän hyppääminen meiltä sujuisi?

Kun Aleksi antoi minulle luvan hyppäämiseen, nostin laukan. Maiskutin ja yritin saada Darliin vauhtia pohkeilla. Tamma oli kuitenkin päässyt hieman nukahtamaan välikäyntien aikana, joten ensimmäisten esteiden pitkät välit pääsivät yllättämään. Esteiden väliin tuli meillä liikaa askeleita ja välillä jopa puolikkaita askeleita, jolloin hyppyihin oli vaikea päästä mukaan. Lyhyellä sivulla ei ollutkaan kovin paljoa laukan lyhentämistä, kun se ei ollut ehtinyt missään vaiheessa suurentuakaan, mutta Aleksin ohjeita noudattaen yritin saada Darlin laukkaan energiaa. Toinen sarja sujuikin paremmin ja koska tamman askeleet sopivat niin hyvin esteiden väleihin, oli hypyissä helppo olla mukana. Ennen seuraavaa vuoroamme herättelin Darlia enemmän ja ensimmäinenkin sarja alkoi sujumaan. Kun pääsin Darlin kanssa vauhtiin, ei edes esteiden korottaminen tuottanut ongelmia. Liitelimme sarjojen yli helposti ja tunnin päättyessä olin todella tyytyväinen. Kyllä Darli oli sitten hyvä!

Rakas päiväkirja,

Oli elokuun 5. päivä ja mun elämä oli hajalla. Oli ollut jo viisi päivää. Elokuun ensimmäisestä lähtien. Silloin Miro oli pudottanut pommin. Se oli päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jonnekkin kauas. Jonnekkin ihan liian kauas. Ja mä tiesin että meidän juttu oli ohi. Vaikka mä olin ra... ei en mä ollut, en mä saanut ajatella että olisin ihan oikeasti rak... ei.. Siis vaikka mä olin pitänyt Mirosta ihan hirveästi ja viime kevät oli ollut mun elämäni onnellisinta aikaa, mä tiesin ettei etäsuhde tulisi ikinä toimimaan. Ja Miro oli samaa mieltä. Joten me halattiin toisiamme viimestä kertaa ja sitten se oli lopullisesti ohi.
Mä olin hymyillyt ja toivottanut onnea, koska mä halusin että Miro muistais mut sillä tavalla, eikä punasilmäsenä niiskuttelijana, jollaisena mä olin viettänyt viimeset viis päivää kotona peiton alla.

Tänä aamuna mä olin noussut sängystä, syönyt kaurapuuroa metsämansikoiden kanssa, rajannut silmät mustalla kajaalilla, pukenut farkkuratsastushousut jalkaan ja lähtenyt tallille. Päättäväisenä. Oli kesän viimenen kurssi ja mähän per***e nauttisin siitä kaikin siemauksin. Mutta kaarrettuani moottoripyörälläni tallin pihaan mun oli pakko jäädä hetkeksi istumaan sen nahkapenkille tasaamaan mun hengitystä. Kyyneleet kohos mun silmiin ja sitten mä itkin mun kypärän tummennetun visiirin takana. Mä en vaan enää pystynyt hillitsemään itseäni. Mä muistin kaikki kohdat missä Miro oli pidellyt mua kädestä tai pussannut mua poskelle tai heittänyt mua lumipallolla tai ... tai... Muistot vaan vyöry mun ylitse ja mä tajusin, etten ikinä saisi niitä hetkiä takaisin.

Kyllä mä sitten sain koottua itseni, otettua kypärän pois päästä ja korjattua suttaantuneet meikit. Ja sitten mä kävelin tallitupaan. Mä laitoin matkalla kuulokkeet korviini ja piilotin punoittavat silmäni otsatukkani taakse. Vedin hupun päähäni ja yritin vältellä innostuneita kurssilaisia. Mä en katsonut kehenkään, mä en moikannut ketään ja mä kävelin vaan ilmoiustaululle, näin ratsastavani tänään Nikitalla ja lähdin saman tien karsinalle laittamaan sitä kuntoon.

Mä sain olla rauhassa. Ja Nikki oli yhtä pahalla päällä kuin mäkin. Hyvä vaan. Jos joku olisi osoittanut minkäänlaista hellyyttä mua kohtaan, olisin varmaan alkanut taas pillittää. Niinpä mä vaan komensin tomerana Nikkiä ja pidin ajatukseni kasassa.
Ennen tunnin alkua mä sitten vastentahtoisesti otin kuulokkeet pois mun korvista, mutta talutin Nikitan kentälle mahdollisimman kauas muista. Mä nousin selkään ja päätin ratsastaa tänään niin hyvin ja keskittyneesti kuin vaan osasin. Ja mähän ratsastin. Sain Aleksilta paljon kehuja ja Nikita oli koko ajan täysillä mukana kaikessa mitä siltä pyysin, mutten silti oikein osannut nauttia ratsastuksesta. Tunnin jälkeen mä laitoin kuulokkeet takaisin korviin ja lähdin mahdollisimman vähin äänin takaisin kotiin hoidettuani Nikitan. Mä olin selvinnyt ensimmäisestä päivästä.

1. tunti

Olin saanut Dunjan ratsukseni. Tamma ei vaikuttanut järin ilahtuneelta, kun aloin varustaa sitä, mutta sentään se ei yrittänyt näykkäistä, vaikka hamusikin takareittäni. Varustus meni hieman vastahakoisesti tamman osalta, mutta tiesin etten voisi toivoa liikoja. Hevoset olivat viettäneet pitkän kuukauden laitumella ja nyt ne otettiin ulos kahdelle tunnille päivässä taas. Kenellä ei olisi pientä töiden alkamiseen kuuluvaa masennusta? Selkään noustessa Dunja oli kuitenkin nätisti, seisoi kiltisti kentällä eikä yrittänyt lähteä minnekään ennen kuin antaisin sille pohkeita.

Alkukäyntien ajan sain hoputtaa Dunjaa vauhtiin, mutta onneksi pysähdysharjoitteiden avulla tammaan tuli pikkaisen vauhtia, kun piti jatkuvasti kuunnella apujani. Ravitehtävässä hevonen alkoikin innostua pikkaisen, ei mitenkään järisyttävästi mutta tarpeeksi, jotta pääsimme vauhtiin. Tehokkaat temmon vaihtelut todellakin auttoivat herättämään ponin mielenkiinnon tehtävää kohtaan, vaikkakin se meinasi hieman oikoa teissä.
”Käytä vaan kunnolla pohjetta, niin saat pidettyä Dunjan oikealla tiellä!” Aleksi huikkasi ja nyökkäsin keskittyneesti ratsastaessani miehen ohitse.

Laukkaverryttelyissä oli edelleen hienoista epätarkkuutta, Dunja ei oikein jaksanut keskittyä, se halusi vain laiskotella, joten sain patistella sitä oikein kunnolla. Laukan lyhentäminen ja tiivistäminen sujui vähän niin ja näin, ja Aleksi yritti parhaansa ohjeistaa minua, miten saisin parhaiten tehoa Dunjasta irti. Kun saimme lopulta hidastaa välikäynteihin, huokaisin helpotuksesta, aivan kuin olisi ollut ikuisuus edellisistä, vaikkei se ollutkaan totta.

Mutta sitten suunnattiin esteille ja tuntui kuin jokin olisi naksahtanut Dunjan pääkopassa. Se nosti yllättäen päänsä innokkaammin ja pyrki esteelle häntä heilahtaen. Sentään esteet kiinnostivat, olkoonkin että askeleet menivät sekaisin. Annoin sen kuitenkin ensimmäisellä kerralla anteeksi, ja skarppasin seuraavalla kerralle, jolloin saimmekin laukattua hallitummin. Aleksi kehaisi minua ja käski pitää saman fiiliksen yllä sittenkin, kun siirtyisimme korkeammille esteille. Niidenkin ylitse lensimme loistavasti, Dunja oli selvästi vain halunnut jotain kunnon tehtävää, ehkä askelten viilaaminen ei viihdyttänyt tammaa tarpeeksi.

Tunnin loppuessa olin ihan tyytyväinen siihen, mitä olimme saaneet aikaan. Dunja oli mukava esteratsu, vaikkei hienouksista välittänytkään, ja viimeisten esteiden jälkeen, kun aloimme jäähdyttelemään, annoin tammalle ekstrataputukset. Se oli kuitenkin ollut ihan kiltti tyttö, vaikkei tänään ollutkaan ollut kaikkein tarkin.

Rakas päiväkirja,

Oli elokuun 6. päivä ja mua ei ollut huvittanut nousta aamulla sängystä, mutta mä nousin silti. Vaikka en ollenkaan olisi halunnut lähteä tallille - joka oli täynnä muistoja Mirosta - mä lähdin silti. Ja se oli loppujenlopuksi ihan hyvä päätös. Me käytiin nimittäin aamupäivästä uittamassa hevosia ja se oli ihanan rentouttavaa. Tintun paljas selkä oli tuntunu niin tutulta ja turvalliselta ja viileä vesi oli raikastanut hikisen ratsastuksen päätteeksi. Eikä muiden ilakointi ollut voinut olla tarttumatta minuun. Takaisinpäin tulomatkasta olin jopa rupatellut Eevin kanssa, mikä oli sekin piristänyt omalta osaltaan.

Estetuntia odotin innoissani, sillä saisin Cellen ratsukseni, ja se oli tiedettävästi melko vauhdikas esteillä. Vaikka ruuna olikin turhan ujo minun makuuni, nautin silti sen harjauksesta ja varustamisesta. Oli mukava katsoa kun epäluuloinen vilkuilu vaihtui lempeän harjailun seurauksena nuokkuvaan päähän ja lörpöttävään alahuuleen.
Satulaa laittaessa ruuna kyllä sitten taas heräsi ja päästi muutaman ilkeänkuuloisen narskautuksen hampaistaan satulavyötä kiristäessä.
Kentällä Celle seisoi valppaan näköisenä korvat hörössä esteitä katsellen, eikä ollut huomaavinaan kun kapusin sen korkeaan selkään. Mikä oli sinänsä ihan hyvä juttu, niin ruuna ei kerennyt näyttämään hapanta naamaa kun kiristin vielä satulavyötä pari reikää.
Aluksi Cellen askeleet olivat lyhyet ja jännittyneet, mutta rennon taivuttelun tuloksena ruuna sai menoonsa letkeyttä ja kohta ruuna keksittyi tyytyväisenä enemmän minun antamiin apuihini kuin kentällä seisoviin esteisiin. Se kyllä muuttui saman tien kun pääsimme aloittamaan laukkatehtävän kolmikaarisella ja pari ensimmäistä kierrosta menikin välillä ties missä ristilaukassa kaahottaen. Lopputunnista kuitenkin saimme myös me pari oikein mallikasta laukanvaihtoa ja hyvää hyppyä alle, jolloin pääsin kiittämään puuskuttavaa Celleä ja siirtymään loppuverryttelyihin.
Olin nauttinut ratsasuksesta niin paljon, etten ehtinyt miettimään Miroa ennen kuin seuraavan kerran moottoripyörällä kotiin huristellessani.

3. tunti

Olin innoissani viimeisestä tunnista, joskin sain jälleen Dunjan alleni. Tällä kertaa sillä oli kuitenkin vain yksi tunti illalla, joten saatoin olettaa, että tamma olisi edes jokseenkin innoissaan tunnista, niin kuin se sitten olikin. Kävellessämme esteiden ohitse huomasin tamman silmäilevän niitä uteliaana, mutta ainakaan se ei vaikuttanut turhan epäilevältä. Se oli hyvä merkki, koska en todellakaan kaivannut ylimääräistä hermoilemista. Kaarsin tarkoituksella aivan läheltä esteitä varmistaakseni, ettei Dunja toivottavasti sekoaisi kesken kaiken, kun keksisikin ryhtyä hermoheikoksi.

Verryttelyt sujuivat ihan mukavasti, varmistin että menimme tarpeeksi läheltä esteitä ajoittain, jotta Dunja saisi niihin tuntumaa vauhdissakin, mutta sitten alkoi varsinainen työnteko. Vatsassani lenteli perhosia, kun tuli meidän vuoromme, heti Topiaksen jälkeen. Puraisin alahuultani suunnatessamme vaneriesteelle, ja Dunja hälvensi huoleni ponnistaessaan tasaisen nätisti ilmaan. Laskeutuminen kävi ketterän rauhallisesti, eikä hevonen näyttänyt ollenkaan hermoilevan. Sehän oli vain hyvä juttu. Kumarruin taputtamaan hevosen kaulaa kevyesti hidastaessani käyntiin ja kääntyessäni katsomaan juuri parahiksi Nannan ja Tintun suoritusta, se näytti menevän aivan yhtä hyvin kuin meilläkin.

Aloin rohkaistua, kun vesiestekään ei hermostuttanut Dunjaa, se taisi olla ensimmäinen kerta kun hyppäsin sellaisen ylitse ihan oikeasti. Pienet purot eivät juuri olleet mitään verrattuna tähän, enkä voinut estää iloista hymyä ilmestymästä huulilleni, kun hidastimme jälleen odottaen seuraavaa vuoroamme. Dunja oli hyvällä päällä, ja se todellakin tarttui minuun, vaikkei se mikään ihmekään ollut. Esteet olivat intohimoni, ja kun Dunjakin näytti nauttivan, en kyennyt estämään intoa poreilemasta rinnassani.

Ensimmäisen kerran Dunja epäröi, kun suuntasimme suhteutetulle välille. Se taisi olla ihan oma moka, koska olin hitusen hermostunut, ja hevosethan aistivat sellaiset jutut. Ei Dunja sentään kieltäytynyt, mutta tämän takajalat kolahtivat puomiin ja tamma hypähti maahan laskeutuessaan äkkiseltään eteenpäin, ikään kuin kauemmas esteestä. Horjahdin, otteeni ohjaksista melkein lipsahti, mutta pysyin kuitenkin selässä, ja Aleksi kehotti ottamaan vähän hallitummin seuraavalla kerralla. Pyyhkäisin kädelläni otsaa koettaessani saada kiihtyneen sydämeni tasaantumaan. Onneksi seuraavalla kerralla Dunja jo hyppäsi varmemmin, ja sain jälleen luvan rauhoittua.

Pienoinen hurjapää kun olin, ei mikään olisi voinut estää minua kokeilemasta lopuksi muurilla. Tuntui melkeinpä siltä, että Dunja oli vasta päässyt vauhtiin, ja muurilla olimmekin aika loistavia, sekä minä että tamma nautittiin täysillä. Hauskuus loppui minun mielestäni aivan liian aikaisin, mutta talutin Dunjan varsin tyytyväisenä takaisin talliin suikaten kiitokseksi suukon tämän korvalle.

Rakas päiväkirja

Oli elokuun 8. päivä ja tänään mä olin oikeasti onnellinen. Aamupäivällä oli ollut ihan huikeat ponileikkikisat ja iltapäivällä me päästiin hyppäämään erikoisesteitä. Ja mä menin mun luottoponilla, Tintulla. Yksikään este ei tuottanut pahemmin vaikeuksia, niin rento hyppääjä mun tamma oli, joten pääsin nauttimaan täysin siemauksin jokaisesta hypystä turhia kieltoja pelkäämättä. Kaikista mahtavinta oli lopputunnin korkeushyppy muurin yli. Se kyllä suoraan sanottuna jännitti aluksi aika paljonkin, mutta kun se sujuikin ihan hyvin, unohdin turhan pelkäämisen. Ja sitten me hypättiinkin Tintun kanssa meidän henkilökohtainen ennätys!
Harmi ettei kesäloma voi jatkua pidempään...

Maksu tulee päivän myöhässä, mutta tein kuitenkin sen silti ja otin vähän abstarktimman ja humoristisemman otteen näihin maksuihin!