8.1.2015 klo 16-->

Kaikki mukaan! Perjantai, joten kaikilla tuntihevosilla on vapaapäivä. Miten olisi maastolenkki paukkupakkasella?

En osannut pysytellä poissa tallilta edes vapaapäivänä. Ratsastustunteja ei ollut, ja Inkeri huolehti hevosten ruokkimisesta, joten olisin ihan hyvin voinut jäädä mökkiin peiton alle hörppimään kuumaa kaakaota. Mutta eihän se olisi ollut muuta kuin tylsää.
Niinpä olin vetänyt topparatsastushousut jalkaan ja mahdollisimman paksut tumput käteen ja lähtenyt potkukelkalla kohti tallia. Loki varmaan innostuisi maastolenkistä, jonka olin sen varalle suunnitellut.

Perjantaina, hevosten vapaapäivänä, koulun jälkeen tallille alkoi yleensä tiputella porukkaa tasaista tahtia. Satuin tänään olemaan ensimmäinen. Asetin tuvan pöydälle purkillisen pipareita porukalle ja istuin toppahousuissa sohvalle odottamaan ratsastusseuraa. Pläräilin aikani kuluksi kännykältä Facebookia.

Olin vuorautunut kunnon talvivaatteisiin ja löytänyt jopa äidin kaapista välihousut. Olin päässyt naapureiden kyydissä tallille asti, kun halusivat käydä pihassa pyörähtämässä. He olivat kiinnostuneita ratsastusta ja olin heille vinkannut että voisivat joskus tulla katsomaan minkälainen paikka on kyseessä.
Avasin tuvan oven ja huomasin heti tutun porkkanapään sohvalla. Riisuin kuomat ja vedin pipon ja hanskat pois käsistäni.
"Moi", tervehdin Valmaa ja huomasin pöydällä purkillisen keksejä joihin kävin arkailematta kiinni.

- Heippa, sanoin Sallille iloisesti. - Tuolla on niinkun pikkasen kylmä. Mutta kai me silti mennään ratsastamaan perjantain kunniaksi?

Naurahdin Valmalle, kun hän puhui säästä. Sää oli todellakin pureva ja hiukseni olivat koulussa olleet kuin piikkipallo. Olivat niin sähköiset.
"Ihmeessä mennään, olisko vaikka vaihteeks ilman satulaa?" kysyin nauraen tytöltä. En muista milloin viimeksi olisin mennyt Mincalla satulan kanssa.

- Hyvä idea, sanoin. Laitoin kännykän taskuun. - Onkohan tänne tulossa muita?

"En oo yhtään varma. Luulisin että Ellen saattais tulla. Muista en oo oikein kuullu", vastasin hänelle ja vedin ties monennen keksin suuhuni.

- Jospa odotellaan jonkin aikaa, sanoin. - Miten on koulut alkanut?

Avasin tallituvan oven ja ilokseni näin siellä Hallavan valiovakiot istuskelemassa sohvalla. "Ompa pirun kylmä ilma", päivittelin ottaessani tumppuja pois kädestä. Vaikka matka oli ollut lyhyt sormet olivat jo ihan kohmeessa.

Mä en ollut varma miten ihminen pystyi saamaan näin paljon vaatetta päälleen - mutta musta tuntui että Pronssijoelle oli rantautumassa jonkinnäköinen napajäätikkö, joten mielummin nämä, kuin varma kuolema tai hypotermia.
Avasin narisevan taukohuoneen oven, ja kopistelin kengänkärjistäni lumet pois.
"Heiippa", tervehdin muita ja syvennyin sitten riisuutumaan toppavaatteistani ulos.

"No siis han ok. Meillä alkaa joku uus näytelmäkerhon tyyppinen jutska ja aattelin ehkä käydä siellä jos sinne ei kauheeta ryntäystä oo. Sulla?" puhelen ja mietin todellakin sitä minkälainen loppu lukukausi tulee olemaan.

- Pehmeä lasku. Opettajia oli kipeänä ja tunteja peruttiin, selitin nopeasti.
- Mooi, tervehdin Aleksia. Heti perään ovesta pelmahti lyhyt, vaaleatukkainen nuori nainen. Katsoin tuota vähän kummissani.

Heilautin kättäni Aleksin suuntaan ja hymyilin hänelle. Huomasin tytön joka oli myös pukeutunut tasokkaasti.
"Hellurei, ootteko muistanu shortsit ja aurinkolasit?", kysyin ja yritin luottaa siihen että saisin nerokkaan vastauksen vaikka vitsini olikin erittäin surkea.

Minulla on aivan järkyttävän kylmä, ja pölähdän tallitupaan jonkun uuden kasvon perässä.
"I want to go back to Ireland, its plus seven", marisin välittämättä muista tuvassa olijoista. Ja Corkissa oli tällä hetkellä aurinkoistakin, ei edes satanut.

"Ne on, mutta aurinkorasva unohtui!", naurahdin ikäänkuin pahoittelevasti ruskeahiuksiselle tytölle. "Auto jätti taas tienvarteen, ja kun ei taaskaan ollut sitä jäähdytysnestettä niin pääsin kävelemään loppumatkan tässä ihanassa auringonpaisteessa"

Moikkasin tupaan tullutta tyttöä.

Avasin tuvan oven, ja huomasin melkoisen ruuhkan heti alkuun. Alana, joku nainen ja Aleksi olivat kaikki yhdessä sumpussa, ja kauempana oleskelivat Valma ja Salli.

//meen nopeeta opettaa iskää miten tehdään kanawokkia XD

Astelin peremmälle tupaan, ja istahdin kotoisasti sohvalle.
"Täälläpäs on ruuhkaa", hymyilin ja yritin pysyä laskuissa mukana, kuinka monta päätä huoneessa oli nyt.

- Heii Alana, sanoin hymyillen Alanalle. - Joo, siellä saarella on varmasti vähän lämpimämpää... Mutta eikö lumi oo ihan kiva?

Tervehdin iloisesti Elleniä.
- Lähdetäänkö maastolenkille ilman satulaa? ehdotin kaikille.

"Mä ainakin tuun Bambon kanssa jalan", hymyilin iloisena Valmalle.

Nousin seisomaan.
- Mennään, ennenkun tulee pimeetä!

//Eikä, mä joudun lopettamaan heti ): Sovitaan ettei Eeva sitten tullutkaan.... Sitten jos palaatte tupaan, niin ehdin ehkä tulla ropetamaan//

Valma kysyi jotain lumesta, ja vastasin sen olevan ihan kivaa. "Until it's in me boots."

Ellenkin saapui paikalle ja Valma ehdotti maastolenkkiä. Minä vain nyökkäilin avatessani takkia, ja lompsin sisemmälle tupaan, jossa oli myös lämpimämpää.

"Mie olinkin suunnitellut lähteväni maastoon Lokin kanssa. Tosin ihan ilman satulaa mie en taida uskaltaa kavuta selkään", naureskelin. "Jos siis huolitte tällaisen vanhuksen mukaan."

"Menoksi sitten!", totesin. Mulla oli vielä toppahousut jalassa, joten pukeutuminen ei kestäisi kovinkaan kauaa. Mikäs sen parempaa kuin maastolenkki pakkasella ja hyvässä seurassa!

- Eiköhän me vaivoin, virnistin Aleksille. - Musta tuntuu että on ihan hyvä, jos siellä on mukana toinen vastuullinen tän sakin kaa, kiusoittelin muita. - Ei muuta kun ulkovaatteet takaisin päälle!
Menin naulakoille laittamaan toppatakkia ylleni.

Seurasin Valmaa naulakoille, naurahtaen samalla tämän "vastuullinen" - kommentille.
"Ja minäkö muka vastuuton?", virnuilin tytölle ja nappasin piponi naulakosta.

Vedin takin takaisin niskaani, ja suunnistin talliin, jättäen muut vielä sisälle. Kiskoin hupun päälle. Se loi sopivasti varjoa vielä mustelmilla oleville kasvoilleni, ja tervehdin Faeta suupielet nykien. Tamma tuntui olevan hyvällä tuulella, ja katseli korvat hörössä käytävälle.

- Jotain sellasta, härnäsin. Karkasin tuvasta pihalle.
Kävin pikavauhtia hakemassa Dunjan riimunnarun ja suunnistin ponitammojen tarhalle. Dunja ja Darli tulivat molemmat portille paksut loimet yllään.
- Hei, voipallero, sanoin ja silitin Dunjan päätä. Laitoin tammalle riimun, ja lähdimme talliin.

Lähdin tyttöjen perässä talliin ja suunnistin Lokin karsinalle. Ulkona oli niin kylmä että kaikkein ohutkarvaisimmat hevoset hevoset olivat viihtyneet ulkona vain aamupäivän. Tallissa oli varmasti pajon mukavempaa. Tosin nyt ainakin osa niistä joutuisi lähtemään pakkaseen.

Lähdin hakemaan Bamboa tarhasta, ja tapansa mukaan oripojan mukana löntysteli myös Oreo.
"Sä et valitettavasti pääse mukaan", hymyilin sille lempeästi ja napsautin Bambon riimunnarun kiinni sen päitsiin ja talutin sen sisälle talliin.

Nappasin Bambon karsinan edestä sen harjapakin, ja aloin selvittämään orin häntää ja harjaa.
"Mitä kuuluu jätkä?", puhelin sille samalla. "Lähdetään tänään maastoon"

Dunja oli onnistunut pysyttelemään putipuhtaana, mikä ei ollut ihme, kun otti huomioon lumen määrän. Harjasin talvikarvan nopeasti ja putsasin kaviot.

Aleksi saapui vastapäiselle karsinalle, ja Fae hirnahti tervehdyksen Lokille, jonka se tuntui nyt muistavan. Hevoset olivat tarhanaapureita, ja olin kerran hoksannut ne rapsuttamasta toisiaan aidan yli. Siitä oli kuvatodistekin jossain kännykkäni uumenissa. Avasin loimitetun hevoseni karsinan oven, ja pujotin riimun sen päähän. Maastolenkki tekisi hyvää, vaikka näillä pakkasilla Faella olisi varmasti virtaa vaikka muille jakaa.

Hännän ja harjan jälkeen harjasin Bambon talvikarvan putipuhtaaksi, ja putsasin tämän kaviot. Satulaa tai suitsia en tarvinnut, joten olin jo valmis maastolenkkiin. En malttanut odottaa!
"Mä oon jo valmis!", huikkasin muille, ja jäin rapsuttelemaan shetlanninponia ajankulukseni.

Suitsin Dunjan nopeasti ja sulloin kypärän pipon päälle. Pakkasen suojaksi minulla oli topparatsastushousut, paksut talvikengät ja isot rukkaset. Talutin ponin käytävälle.
- Mennäänkö jo?

Avasin karsinan oven, ja talutin Bambon ulos. Jäimme sinne odottelemaan muita.

Varustettuani Lokin laitoin sille vielä heijästimilla varustetut suojat jalkoihin ja fleecellä päällystetyn heijästinloimen takapuolen päälle. "Onko kaikki valmiina?" huikkasin käytävälle.

Harjasin Mincan pikavauhtia haettuani sen sisälle. Nakkasin kypärän päähäni ja vaihdoin piponi kevyempään huiviin. Suitsin ponin ja silittelin sen selkää.
"Valmiina!" huikkasin ja vedin talviratsastushanskat käsiini ja talutin Mincan käytävälle.

Suuntasimme pihalle. Pakkanen iski heti ovella vastaan, mutta maastolenkki ilman satulaa kavereiden kanssa houkutteli silti enemmän kuin sisään jääminen.

Talutin tanssahtelevan Mincan viimeisenä pihalle. Pakkanen teki Mincasta reippaan ja muutenkin energisemmän, vaikka voisi kuvitella sen vain laiskistavan pulleroa.

Talutin Lokin ulos ja kapusin sen selkään. Ruuna oli selvästi innoissaan. Sen hengitys höyrysi ilmassa ja lumi narskui sen steppailevien kavioiden alla.

- Alana, haluatko että punttaan sut? kysyin vieressä olevalta tytöltä.

//Pystyykö Ellen ratsastamaan Bambolla, jos ei mennä kovaa?

Olin laittanut Faen kuntoon ja viskannut sen selkään turkoosin ratsastusloimen. Valma kysyi punttaamisesta, ja se tuntui olevan fiksu vaihtoehto steppailevan Faen kanssa.
"Joo, mut don't bring Dunja lähelle", varoitin.

Hyppäsin keveästi ponin selkään. Suoristauduin ja asettelin ulkohousuni paremmin kuomien päälle ja nostin huiviani korkeammalle. Tiesin, että huivin kanssa ratsastaminen ei ole suositeltavaa, mutta kirpeä pakkanen yllytti rikkomaan sääntöjä.

// ei ehkä kannata vielä maastossa xd

//okei (:

- En, sanoin. Pidin Dunjaa toisella kädellä kauempana ja kurotin toisella auttamaan Alanaa. Dunja kyllä rakasti kaikkia, mutta Faella oli välillä omat kujeensa muiden hevosten suhteen.

Katsoin huivin alta Valmaa joka auttoi Alanan Faen selkään. Fae ei ollut yhtään sellainen hevonen josta voisin pitää. Ehkä pienemmässä koossa se menisi. Todella komea hevonen se kuitenkin on, mutta luonteeltaan hiukan liian arvaamaton minulle.