17.11.2015 klo 19.00 --->

Nyt kaikki mukaan ropeen! Alkaa tallituvasta

Ollaan lähdossä maastoon!

Muokkaan että tästä tulee mulle notifikaatioita xD - vee // oot kamala xD Jep n__n

Olin juuri saanut Mirrin karsinan siivottua, ja lähdin levähtämään tallitupaan. Pöydällä oli houkuttelevan näköisiä kaurakeksejä, joten kävin pöydän ääreen istumaan ja otin yhden keksin mutusteltavaksi.

"Joo mä olen ihan uusi täällä, ystäväni hevonen tuotiin tänne juuri eilen, minulle tavallaan ylläpitoon. Niin, ja nimeni on Kukka", vastasin tytölle, joka oli tallituvassa ennen minua.

/ whataa tämä sekoaaa, mihin sun viesti katos

Suukotin vielä Bambon turpaa, ennenkuin jätin oripojan karsinaansa ja suuntasin kohti tallitupaa. Tänään oli ollut ekat luisteluharkat, ja mua lähinnä vaan painostutti muutaman kuukauden päässä häämöttävät SM junioreiden kisat. En mä ollut ennen tajunnut, että sellaisiinkin oltiin lähdössä. Myhäilin tyytyväisenä, kun avasin tuvan oven, ja kopsuttelin kengät muiden joukkoon.

Kun ehdin käydä peremmälle, huomasin naisen pöydän ääressä. Vaaleakutrinen tyyppi näytti mukavalta, joten väläytin tälle aurinkoisen hymyn ja kysyin;
"Sua ei ole näkynytkään täällä aiemmin.. Mirrin omistaja?"

//Ehehee, ehin jo poistaa sen xd

"Mun nimi on Kukka, ja ihan uusi täällä tosiaan! Mirri on oikeastaan ystäväni hevonen, mutta huolehdin siitä nyt, kun hän muutti ulkomaille opiskelemaan", vastasin iloisen näköiselle tytölle. Jokainen uusi Hallavassa tapaamani ihminen oli hyvin mukava, ja olin varma että saan uusia ystäviä täältä nopeammin kuin kuvittelinkaan.

Huokaisten maleksin tallitupaan ja heitin kenkäni nurkkaan. Tervehdin ujolla hymyllä Elleniä ja sen uuden issikan ilmeisesti omistajaa, joka jälkeen nappasin kaapistani suklaarusinapussin.
"Do you want any?" kuului automaattisesti englanniksi ojentaessani pussia muita kohti.

Pyörähdin synkeäilmeisenä ja huolten painamana tallin pihaan hieman myöhemmin kuin olisin halunnut. Marssiessani kohti tallitupaa tunsin olon keventyvän - edessä oli ilta tallilla, eikä mikään lievittänyt stressiä niin kuin hevoshommat. Avasin tallituvan oven ja heläytin tervehdykseni.
"Heippa! Mitäs uutta Hallavan auringon alla?"

"Mä kävin kattomassa sitä kun olin harjaamassa Bamboa. Mä tykkään tosi kovasti issikoista", hymyilin ja avasin kaappini tyhjentääkseni reppuni sisällön. "Niin ja mä oon Ellen"

Hymyilin myös tupaan tulleille Eeville ja Alanalle.
"Joo, mä voin ottaa", hymyilin ja katsahdin sitten taas Eeviin. "Eipä mitään ihmeellisempiä"

"Ooh, suklaarusinoita! Yeah, I'd love to take some", innostuin nähdessäni vaalean tytön tarjoavan suklaarusinoita. Ne olivat valehtelematta oikea quilty pleasureni.

Hymyillen tarjosin rusinoita Ellenille ja uudelle tytölle, ja moikkasin Eeviäkin joka sattui saapumaan paikalle.
"Ah, nothing new, paitsi Faella on haava sen umm..." jäin miettimään oikeaa sanaa, "sen takajalan umm... reisi, kinda."

"Joo tosiaan, mun nimi on Kukka, ja heppakaverini Mirri muutti Hallavaan juuri eilen", esittäydyin muillekin ja napsin suklaarusinat yksitellen.

Naurahdin Kukalle ja suljin kaapin oven saatuani sieltä keskeneräisen lapasen käsiini.
"Hei tehtäiskö jotain? Ajattelin että voitais lähtee vaikka maastoon tai ihan vaan harjailla hevosia?"

"Voi hitsi", sanoin myötätuntoisena Alanalle. "Hevoset osaa kyllä aina teloa itsensä. Hevoseton on huoleton..."

"Ja hei, ainakin uusia naamoja, jos ei muuta uutta kuulu", havaitsin ilahtuneena ja katselin uteliaana aurinkoisen ja huolettoman oloista vaaleaa nuorta naista, joka tuntui jotenkin levittävän ympärilleen jotakin lämpimiä zen-aaltoja. Minua hymyilytti tahtomattanikin. "Me ei ollakaan tavattu - mä olen Eevi ja hoidan Nikitaa, sitä kimoa keisarinnaa."

"Oi, Nikita on kaunis! Ja hei toivon että Faen haava paranee nopeasti, nyt on kuitenki melko kylmä, eikä pöpöt vaeltele valtoimenaan", totesin ja otin taas yhden suklaarusinan kämmeneltäni.

"No niin, muta se ei onneksi ole syvä", hymyilin Eeville takaisin, ja koin hirveitä tunnontuskia ymmärtäisikö Kukka minua ollenkaan.
"Oh yeah, ma olen Alana, omistan Faen. Se iso rautias tamma, joka puree", selitin tarkemmin hevosestani.

Ellen ehdotti jos voisimme mennä maastoon tai tehdä jotain, johon nyökkäilin vastaukseksi.

"Ah, Nikki on juossut parilla tunnilla, mutta voin mä lähteä jalkapatikassa matkaan, jos ette aio laukata koko reissua", naurahdin, kun muut alkoivat puhua maastoretkestä.

Nyökkäilin muille ja hymähdin itsekseni, ja asetuin pöydän ääreen näpertelemään neulomustani.
"Eevi muuten, osallistuin sille kurssille, ja ajattelin alkaa treenaamaan Nikitalla..", hymyilin varovasti naiselle ja toivoin, että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan. Vilkuilin samalla Kukkaa, ja minun oli pakko laittaa merkille tämän korut. Olin nähnyt niitä jollain ennenkin. "Sulla on muuten ihania koruja.. Mistä sä olet saanut noita?"

Minusta Alanaksi esittäytynyt tyttö oli ihana, kun hän puhui suomea hieman haparoiden. Mistäköhän hän oli kotoisin.

Minulle kävi mikä tahansa aktiviteetti, olisi mukavaa päästä tekemään jotain Hallavan tavoilla.

"Ai kun kiva", hymähdin Ellenille. "Nikita on hyvä valinta, sillä voi päästä pitkälle. Mä olen kai omat kisaamiseni jo kisannut junnuvuosina ja ennen opintoja."

"Oi kiitos! Nämä ovat ystäväni tekemiä, tuovat kuulemma onnea, enkä epäile sitä ollenkaan!" hihkaisin Ellenille ja hipelöin puuhelmistä tehtyjä kaulakorujani.

Kiinnostukseni heräsi, kun kuulin maininnan Kukan koruja tekevästä ystävästä.
"Vau! Musta on aina ihailtavaa, kun porukka on niin taitavaa käsistään. Tykkään itsekin tehdä kaikenlaista, mutta jotenkin multa jää useammin asiat kesken..."

"Jos lähdemme rauhalliselle maastolenkille, niin haluatko Eevi-Sofia ratsastaa Mirrillä? Sen töltti on taivaallinen ja satulaa on ihan turha laittaa. Se on maastossa sitä paitsi täydellinen eikä ole ikinä säikähtänyt mitään. Kävelen mielelläni siinä vieressä", ehdotin ja innoistuin pelkästä ajatuksesta. Jokaisen olisi koettava Mirrin töltti!

"Mmm, mä en ikävä kyllä voi ratsastaa..", mumisin Kukalle ja irvistin pahoittelevasti.

"Ja hei, et oo ainut keneltä jää asiat kesken... Musta suunnittelu on ehdottomasti paras osuus kaikessa, kun mikään ei ole vielä mennyt mönkään ja mahdollisuudet ovat rajattomat!" lisäsin vielä koru-keskusteluun.

"Ei se mitään, Ellen, mäkin ajattelin kävellä, joten et olisi ainut!" sanoin Ellenille, joka pohti maastolenkkiä.

"Joo ja me voidaan tulla mukaan Faen kansa, mutta jos we can go last.. Ei kai um.. Mirri potki..?" kysyin varovasti, miettien sitä mahdollisuutta, että tammani saattoi käydä hieman kierroksilla.
"Niin but we can walk..? En mä uskalla ratsastaa Fae, she's been out a few days.."

"Oho", hämmästyin Kukan ystävällisen tarjouksen johdosta - ja innostuinkin. "Mä en ole vuosiin ollut issikan selässä! Mutta en mä viitsi sulta ratsua viedä. Jos sä olet ehdottoman varma tarjouksestasi, mä ehdotan, että vaihdetaan puolessa välissä ratsastajaa."

"Tai", lisäsin vilkaistuani Elleniä ja Alanaa, "voitaisiinhan me hyvin tehdä lenkki ihan maasta käsin?"

"Well me voidaan mennä hitaasti? Faen pitää juosta vähän", hymyilin ehdottelevana. Eikä ratsastuskaan olisi niin itsemurhasuunnitelma, jos pyöräyttäisin sitä pari kierrosta liinassa ensin.

"Mirriä ei haittaisi vaikka Fae lepuuttaisi päätään tän takamuksella koko matkan, se on maailman kiltein hevonen oikeasti", kerroin Alanalle ja huvituin mielikuvasta, että Fae nukkuu Mirriin nojaten ja Alana joutuu työntämään sitä takapuolesta, ettei se nukahtaisi matkan varrelle. Fae taisi kuitenkin olla reippaamman puoleinen hevonen, muttei sekään olisi Mirriä haitannut.

"Ihan miten vaan", totesin sitten, kun muut alkoivat pohtimaan maastolenkkiä. "Voin myös ottaa Bambon talutettavaksi, tai sitten jäädään vaan vaikka tekemään jotain tallihommia", lisäsin.

"Mulle sopii mikä vaan, kaikki hevosettomat saavat kyllä halutessaan kokeilla ratsastaa Mirrillä, minä olen mennyt sillä niin usein ettei kävely haittaa ollenkaan", sanoin vielä ja olin miltei hypin innosta ajatellessani kuinka hauskalta töltti tuntuu ensimmäisellä kerralla.

"Ja tottakai tulet mukaan, Ellen! Siitä tulee niin hauskaa!" hihkuin innoissani.

"No lähdetään sitten. Mä otan vaikka Bambon riimunnarunpäähän, ja jos Alana haluaa taluttaa niin ok", hymyilin ja nousin seisomaan. "Sitä paitsi ulkoilma tekis just nyt mulle hyvää"

"Siellä on vieläpä kiva sää, kun ei ole pakkasta. Tosi pimeää kyllä, mutta Mirri voi toimia vetohevosena, eikä sitä pimeys haittaa. Onkohan täällä otsalamppuja?" kyselin ja katselin ympärilleni mahdollisten johtolankojen varalta.

Mietin kuinka iloinen Mirri on päästessään uuteen maastoon tutkimusretkelle, isossa porukassa ja vieläpä heppakavereiden kanssa. Tällaisesta onnenpäivästä olin eilen puhunut!

"Jostain kaapeista kyllä varmaan löytyy", sanoin ja aukaisin ensimmäisen lootan, jota aloin tutkia. Se sisälsi lähinnä vain kyniä ja tyhjiä aanelosia, joten siirryin avaamaan isomman laatikon ja tutkimaan sitä. "Kai nyt Aleksi on jonnekkin jemmannut..."

"Oh, mulla on yksi tai kaksi taskulamppua. Daddy forced me to have them here", tajusin, ja kaivoin yhden taskulampun ja yhden otsalampun kaapistani.

Lähdin auttamaan Elleniä etsinnöissä, eikä aikaakaa kun löysin erään kaapin päältä pahvilaatikollisen heijastimia, taskulamppuja ja otsalamppuja.
"Täällä ne on!!" hihkaisin riemuissani ja kokeilin niiden toimivuutta. Ainakin muutamissa oli patterit.

"Loistavaa", sanoin Alanan esitellessä lamppuvarastonsa. "Tästä saadaan jalkamiehille taskulamput - ja kun Kukka vielä löysi lisää otsalamppuja, saadaan vaikka kaikkien kypäriin omat."

"Nyt meiltä ei valoa puutu!" sanoin ja ojensin pari toimivaa valoa muille.
"Mun pitää käydä kyllä eka vessassa", totesin ja kiiruhdin vessaan heti kun tajusin missä se sijaitsee.

/ =irl-vessatauko

"Hyvä, kyllä meille varmaan riittää nyt ihan hyvin", hymyilin, ja sysäsin tonkimani laatikon takaisin paikoilleen. "Mun pitää enää vaihtaa tallivaatteet, ne on mun kaapissa", selitin muille ja otin muutamia askelia omaa lokeroani kohti.

Mä olin tosi tosi innoissani maastoreissusta, en ollut pitkään aikaan päässyt tekemään mitään Hallavan porukan kanssa. Olin lähinnä vain köpötellyt yhdessä Bambon kanssa ja auttanut Kettua varsojen kouluttamisessa. Maastoreissu kunnon porukan kanssa olisi kivaa vaihtelua.

// Äää, lupauduin katselemaan leffaa puolison kanssa, joudun katoamaan tältä illalta! Eevi voi, hmm, saada puhelun ja joutua lähtemään... jonnekin?

//juu ei mitään, pidä kiva ilta!

ja mun on pakko hakee jotain syötävää.... jos olis. pakasteherneitä ees?

//Hööh, no sovitaan et se lähti sinne jonnekkin (juu turha viesti xD)

Hymyilin innoissani, ja kaivoin kaapistani Faen heijastinloimen. Sekin oli ollut isän mielestä aivan täysin pakollinen varuste, heijastinratsastusloimen lisäksi, "Suomen pilkkopimeään metsään". Oikeasti mummoni oli ommellut sen heijastinliivikankaasta, siitä ohuesta kirkkaankeltaisesta, ja ommellut siihen heijastinnauhaa. Mutta lopputulos oli oikeastaan aika hieno, eikä näyttänyt edes kotikutoiselta nopeasti vilkaistuna.
"Shall we go?"

//voi hitsi eevi, mutta pidä hyvä ilta!

"Jees, let's go!" hihkaisin tarttuneella englanninkielellä asiaa ajattelematta ja pinkaisin ylös otsalamppu otsallani.

/sovitaan et Ellen heitti tallikamat täs välis päälle :-D

"Joo, menoks vaan!", hihkaisin Kukan perässä, ja kiskoin toisen saappaistani jalkaan samalla, kun heitin harmaan toppaliivin hupparini päälle ja yritin yhtäaikaa sitoa hiuksia kiinni. Okei, ei ehkä niin fiksu idea, sillä mä mätkähdin kyljelleni. Nauroin lattialla hetken, ja nousin sitten ylös. "Ihan kuin mulla olis kiire", hihitin muille ja jatkoin kenkien laittoa ja tälläkertaa ainoastaan sitä.

Hihitin hieman Ellenin kaatuessaan kyljelleen, sillä tuo näytti olevan kunnossa. "Ehkä vähän..?" hymyilin tuolle ja vedin kumisaappaat jalkaani.

"Voi ei eikai sattunut?" säikähdin hieman tytön kellahtaessa, mutta naurusta päätellen kaikki oli hyvin. Tilanne olikin kaikin puolin huvittava.

--


Olin jo harjannut Mirrin, joten se olisi nopea laittaa kuntoon. Otin ruitset satulahuoneesta, heijastinliivin itselleni ja Mirrille heijastintarrat jalkoihin.

"Nyt kun Eevi ei tule mukaan, niin ratsastaako kukaan? Minulle käy kumpi vain", kysyin hymyillen kulkiessani Mirrin karsinalle.

Oikaisin itseni seisomaa ja hymyilin Kukalle.
"Mullekkin käy miten vain, pystyykö sillä menee kaks päällä?", kysyin hetken mielijohteesta ja virnistin sitten. Oli mullakin villit ideat, ja sitäpaitsi se oli toisen hevonen.

//kukka on sairaan nopee xD

"Ehkä me kävelemme..?" vastasin Faen karsinasta, jossa olin laittamassa sen haavan päälle jotain, jolla pystyin peittämään sen. Sen jälkeen heitin sen niskaan ensin fleeceloimen, sitten heijastinloimen. Vaaleanruskeat suitset eksyivät tamman päähän, ja heitin sen ohjat karsinanoveen roikkumaan. Turvallisempaa olisi liinan kanssa. Suojia oli hieman hankalaa laittaa ympäri karsinaa pyörivän tamman jalkoihin, mutta ärähtäessäni sille napakan "Quidditch!" -komennon se suostui seisomaan paikoillaan.
"Oletteko te valmiita?"