30.8.2015 klo 17->

Tallilla alkaa ukkostaa

Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun mä parkkeerasin mun moottoripyörän Hallavan pihaan, mutta ilmassa oli outoa sähköisyyttä ja tuuli puhalsi kylmästi. Vedin nahkatakkini vetoketjun kaulaan asti kiinni ja lähdin lampsimaan kohti tallirakennusta.

//siis alkaaki nyt

- Nanna! huhuilin reipastaen askeliani saadakseni tytön kiinni tallinpihassa. Hymyni oli ollut koko päivän korvissa, sillä olimme olleet Chrisin kanssa aamulla ratsastamassa. Silloin oli ollut parempi sää kuin nyt... Tummat pilvet taivaalla näyttivät huolestuttavilta.

Hidastin askeliani kuullessani Valman tutun äänen takaani.
- Hei Valma! en voinut olla vastaamatta porkkanapään leveään hymyyn.

- Miten menee? kysyin vähän hengästyneenä ja avasin tallituvan oven. Sisällä oli ihanan lämmintä, eikä onneksi tuullut. Ripustin takkini naulakkoon. - Ja onkohan tänne tulossa muita tänään?

"Ihan jees, ei tässä sen kummempia. Lukion viimenen vuosi alko samanlaisissa merkeissa kun aina ennenkin, kiirettä on pitänyt", vastasin Valmalle mennessäni tuon perässä tallitupaan.
"Kyllä luulis että muitakin ilmestyy, onhan tänään sunnuntai."

Ajelin harmaan taivaan alla äitini tuliterällä bemarilla, ja toivoin ettei tallilla olisi paljoa porukkaa. Muistelin nostalgisesti ekaa kertaa kun olin ajanut autolla, ja se oli ollut Kaliforniassa, kun jätkät olivat varastaneet keltaisen urheiluauton meille ajettavaksi. Se oli ollut viimeinen viikko Kaliforniassa, ennenkuin olin palannut Suomeen.. Ja äiti ja isä olivat eronneet, ja me muuttaneet Janitan kanssa Pronssijoelle.

Huomasin tallipihaan saapuessa, että parkissa oli yksi auto ja moottoripyörä, jonka luota turkoosihiuksinen tyttö oli lähtemässä. Kun huomasin pyöräjonon, tajusin, että olin saapunut tallille väärään aikaan. Ehkä menisin taluttelemaan Celleä, niin kukaan ei ainakaan tulisi kyselemään mitään taustoistani. Ainakaan Valma. Ja dämn, olin luvannut että ratsastaisin Cellellä tänään! Perkle.

Tepastelin kohti tallirakennusta, mutta katseeni oli niin nauliintunut uljaisiin pilviröykkiöihin jotka tuijottivat minua uhkaavasti kaukaisuudesta metsän takaa. Hymyilin. Taivas on aina niin upea.

Kuulin ääniä tallilta. Saattaisin tutustua tänään vähän paremmin tallin väkeen, suunnitelmissa kun oli lähinnä vain tulla hengailemaan.

Menin Tintun kaapille ja vaihdoin nahkatakkini hevoselta haisevaan isoon huppariin, josta karisi tintun punaruskeita karvoja lattialle. "Mites sulla?"

//Jerry, Cellellä ei oo tänään vapaapäivä, eli periaatteessa se ei oo voinu "lupautuu" ratsastaa Cellellä kun ei Aleksi (mä) oo pyytänyt sellasta/siitä ei oo sovittu :-D

- Hmm... Mainiosti! sanoin ja suupieliäni nyki taas. - ihan sikaihanaa että Chris tuli takaisin!

//Apua mun netti katkeilee D:

Sammutin moottorin ja työnsin avaimet housuni taskuihin. Kävelin hitaasti maneesin viertä pitkin, ja oletin että muutama hoitaja olisi varmasti tallituvassa. Arvoin hetken tallituvan oven ja pelkän tallin oven väliltä, mutta päädyin jokatapauksessa ensimmäiseen. Mulla oli jäänyt puhelin kaappiin, ja tuskin pysyttelisin näkymättömänä tallissakaan, joten astuin puuskuttaen sisälle tupaan.

//Sovitaan et Jerry muisti väärin:-DD Sorry

"Uskon", sanoin hieman haikeasti, mutta sitten työnsin omat synkeät ajatukseni taka-alalle. Olihan miron lähdostä jo kuukausi.
"Mä en vaan oikeen ymmärrä miten otit sen niin helposti takaisin... Onko se ees selittänyt miks se katos niin äkkiä, ilman mitään ennakkovarotusta?"

Yhtäkkiä sisään astui tummatukkainen poika, jota en ollut aikaisemmin tavannut. Suljin äkkiä suuni ja vilkuilin poikaa epäluuloisesti.


//juu ei mitää :-D
//Nanna on vähän epävarma uusien hahmojen kanssa, älä ota henk.kohtasesti sit :-D

- Kyllä mä tiedän missä se oli, mutta se ei halua puhua siitä enempää. Musta tuntuu että se salailee jotain.
Samassa ovi kolahti. Hätkähdin ja tervehdin Jerryä ystävällisesti mutta tungettelematta. Muistin, että hänelläkin oli salaisuuksia, joista halusin ottaa selvää.

"Moi", tervehdin Valmaa ja toista tyttöä, jonka katse oli vangittuna lattiaan. Riisuin takin päältäni, ja kävelin hanan luokse havitellen vesilasia. "Aijotteko mennä ratsastamaan?", kysyin muistaessani että oli Dunjan vapaapäivä. Löysin käsiini lasin, jonka täytin kirkkaalla vedellä. "Eiks tänään oon Dunjan vapaapäivä?" Jatkoin ystävällisesti.

//Juu:-D

Kävelin sisälle tallitupaan tummatukkaisen pojan perässä, olipas siellä paljon porukkaa. Nyökkäsin tervehdykseksi jokaiselle jonka kanssa satuin saamaan katsekontaktin ja istahdin tuolille seinän viereen. Ja tunsin itseni erittäin ulkopuoliseksi.

Katsahdin perässäni tulleeseen poikaan, ja nyökkäsin tälle hörpäten samalla vesilasistani. Hän istahti automaattisesti tuolille, ja minulle tuli siitä mieleen ohjailtu robotti.
"No hei", vastasin kun olin saanut kulauksen kurkusta alas. Tiskipöytä piti omituisen äänen, kun laskin mukini siihen odottamaan.

- On, mutta mä kävin jo aamulla ratsastamassa, sanoin vähän pettyneenä. Vilkuilin uteliaana toista poikaa, joka oli tullut Jerryn perässä. Häntä en ollut vielä tavannut.

Tallitupaan saapui toinenkin tuntematon poika enkä voinut olla ajattelematta kuinka pää puskassa olin koulun alettua käynyt tallilla. En nähtävästi tiennyt enää ollenkaan ketä täällä pyöri hoitamassa. Sisään ensimmäisenä astellut vaikutti ihan mukiinmenevältä, tai ainakin Valma näytti suhtautuvan tuohon ystävällisesti (kuten melkein kaikkiin), mutta viimeisenä tullut hiippari oli jokseenkin kummallisen oloinen hiljaisine sisäntuloineen ja joka suuntaan sojoittavine kultakutreineen.

Nyökkäsin tummatukkaiselle pojalle uudelleen ja tunsin itseni entistä typerämmäksi. Tuijotin mutaisia kynnenalusiani.

Tupaan tuli äkkiä kummallisen hiljaista. Minusta tuntui, että oli minun tehtäväni aloittaa keskustelu, ja yritin juuri keksiä jotain fiksua sanottavaa, kun pihalla välähti, ja välähdys valaisi hetkeksi koko tuvan. Katsahdin säikähtäneenä ulos.
- Alkaakohan tuolla ukkostaa? kysyin, ja heti perään kuului kaukaa vaimeaa jyrinää.

Mua vähän naurattaa, kun Valma onkin yhtäkkiä kaikkein sosiaalisin:D Yleensähän se on se hissukka...

En voinut mitään pienelle vinkaisulle joka kohosi syvältä kurkustani jyrinän täyttäessä huoneen. Yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, enhän mä pelännyt ukkosta.
"Näyttäis vähän siltä", mumisin Valmalle vastaukseksi ja kapusin sohvannurkkaan katselemaan ulos ikkunasta.

Poika vaikutti jotenkin kummalliselta. Jos olisin ollut vielä Kaliforniassa, olisin varmasti saanut katsella, kun joku kaverini olisi haukkunut poikaa friikiksi ja kumonnut vesilasini tämän pään päälle. Nauranut vielä räkäisesti päälle..

Ravistin ajatukset pois. Käteni oli lähestynyt vesilasia ja suuni tapaillut f:vää uhkaavasti, joten ehkä olisi paras pysyä neutraalina, mietin ja join vielä yhden hörpyn vettä, ennenkuin täytin lasin uudestaan viileällä vedellä.

Ukkosen jyrähtäessä koko tallituvan täytti jännittävä tunnelma. Itse en pelännyt ukkosta ollenkaan, oikeastaan pidin siitä.

Ukkosen jyristessä ulkona tyttöjen katseet terävöittivät. Olivatkohan hevoset ulkona, tajusin tuumivani, mutten ollut tippaakaan pelästynyt äsköisestä, vaikka tunnelma olikin sähköistynyt.

Vilkaisin muiden kasvoja. Nanna näytti pikkuisen säikähtäneeltä, Jerry ei ollut millänsäkään ja vieras poika taisi jopa hymyillä vähän.
- O-onko hepat ulkona? kysyin hiukan tärisevällä äänellä.

Kohotin olkapäitäni ja hörpin taas vettä.
"Pitää kysyä Aleksilta", totesin ja vilkaisin toimiston suuntaan. Riippui olivatko hevoset missä tarhaamassa, mutta en itse ainakaan nähnyt ikkunasta hevosia.

Hymähdin pojan kommentille. Kyllähän ikkunasta katsomalla olisi nähnyt onko hevoset ulkona vai ei.

// ja en ottanut valman terävää huomiota itselleni, älkää peljätkö

//joo on ne xd

- Pelkääköhän ne jos ukkonen tulee ihan päälle? pohdiskelin. Äkkiä valtavia rakeita alkoi kopsahdella viistosti ikkunalasiin. - Ainakaan kaikilla ei ole loimia, totesin.

"Tuollahan ne on", totesin nähdessäni paremmin ulos. "Ainakin kaikki tammat", jatkoin.

"Mie voin kyllä auttaa hakemahan ne sisälle", ilmoitin yleisluontoisesti.

"Hitto, pitää varmaan lähtee hakee ne tuolta pois", sanoin yrittäen kuulostaa välinpitämättömältä, mutta ääneni värähti hieman viimeisen tavun kohdalla. Ukkosella ulos? Ei missääään nimessä.

- Mennään, sanoin ja hyppäsin kenkiini ja kiskoin takin ylleni. Ajatus raesateella ja ukonilmalla ulos menemisestä inhotti, mutta nyt ei muukaan auttanut.

Noudatin Valman esimerkkiä ja vedin hupun tiukasti päähäni. Nahkatakkiani en menisi sateeseen pilaamaan, joten huppari sai kelvata.

Nanna näytti jo todella pelästyneeltä, ja minua melkein hymyilytti, kun kovan kuoren alta paljastuikin ujo ja ukkostapelkäävä tyttönen. Pojat näyttivät kuitenkin tyyniltä, enkä halunnut, että he huomasivat meidän tyttöjen pelkäävän.

Jätin vastahakoisesti vesilasin tiskipöydälle, ja seurasin Valmaa naulakoille. Vedin hupun päähän ja astuin räntäsateeseen salamoiden saattelemana.

Menimme Nannan kanssa ensimmäisenä pihalle.
- Se ukkonen on vasta kaukana, mutisin matalasti, etteivät pojat kuulisi. Jättimäinen rae osui poskeeni.
- Auts, vinkaisin ja kiskoin hupun päähäni.

Kuulin Valman sanat, ja minua alkoi hymyilyttämään. Niinpä niin, tietysti.

"No hyvä", kuiskasin takaisin Valmalle. Suuntasimme ensimmäisenä tammojen tarhoille ja nappasin heti ensimmisenä Tintun riimun käteeni.

Tammat kyhjottivät vieri vieressä takapuolet tuulensuuntaan käännettöinä. Darcy hörisi lempeästi Valman nähdessään ja Tinttukin pujotti suoraan päänsä riimusta läpi. Se halusi sisälle. Nyt.

Hölkötimme päät kumarassa tuulta ja raesadetta vastaan ponitammojen tarhalle. Nappasin aidantolpasta Dunjan  ja Darlin riimut. Pojat voisivat hakea poniruunat.

/Mukkosen
//Muokkasin XD Se on vaikee sana.

Kävin hakemassa ensimmäisenä Cellen riimunnarun, ja suuntasin ruunien tarhaan. Äkkiä kuului jyrinää aivan yläpuolelta. Ukkonen oli lähestynyt nopeasti.

Kun olimme vieneet hevostammat sisälle, menimme Valman kanssa hakemaan poneja. Valma nappasi Dunja ja Darlin, joten minä otin menin hakemaan Nikitaa ja Vanillaa.

//mentiin vähän ristiin eli tässä mennään:
Nanna ja Valma otti eka Kyyhkyn, Darcyn ja Tintun
Seuraavaks Valma otti Dunja, Darlin

pojat: Celle, Palle
Nanna: Nikita, Vanilla

Cellen ollessa karsinassaan, nappasin tarhasta Pallen ja Halin.

Kovaääninen jyrinä sai Darlin tepastelemaan hermostuneesti, ja käteni vapisivat hienoisesti. Huokaisin helpotuksesta, kun sain ne turvallisesti karsinoihinsa.

//Nää menee ihan ristiin rastiinxD

//Eiku hetkinen, Minca ja Asta jääkin ulos....

//Älä:D Mihin muuten Kakku hävis?

Vihdoinkin kaikki hevoset olivat tallissa. Kävin katsomassa Pandaa, joka näytti olevan ookoo, joskin erittäin hermostunut. Silittelin lempeästi sen päätä ja puhelin rauhoittavasti.

Ei luoja XDD
//Siis Kaiku, ei Kakku

//Palataan käykö tupaan?