17.3.2015

Noni, sit mennään:D

Istuskelin taukotuvassa ja odottelin muita. Ainakin Valma ja pari muuta olivat luvanneet tulla mukaan. Minua jännitti sillä pelkäsin ettei kukaan pitäisi minusta. Mitä jos kaikki suuttuisivat..! Ja..ja... Äh, ei ei ei. Rauhoitu. Ei mitään hätää! Yritin vakuuttaa itselleni ja poimin kasasta hevoslehden luettavakseni.

"Heippa!" hihkaisin Claralle, kun pääsin vihdoin tupaan. Olin saanut Vanillan kuskattua tarhaansa loppuillaksi, joten saatoin ottaa rennosti. "Miten menee?" kysäisin ja astelin jääkaapille etsimään eväitäni, koska oli ihan hirveä nälkä.

Janelle astui sisään tupaan. Onneksi tyttö oli jo tuttu ja pystyin ottamaan rennosti.
-Moi! Veitkö Vanillan jo karsinaan? Kysäisin tytöltä pirteästi.

( ͡° ͜ʖ ͡°)


Kävelen käytävää pitkin kohti tallitupaa, katsellen karsinoissa olevia hevosia. Yksi niistä hörähtää kutsuvasti, mutta teen sille epämieluusti ja jätän kutsun huomiotta. Astun tallitupaan, ja huomaan joidenkin tyttöjen siellä jo istuvankin. Haron hiuksiani ja katson näitä hieman jännittyneesti, mennen istumaan. "Moi.." tervehdän tätä hymähtäen pikaisesti.

Saavuin tallitupaa hiljaa hiipien, katse visusti maassa. Olin saapunut suoraan koulusta, ja mustat revityt farkkuni hävettivät. Mitä tallilaisetkin ajattelisivat... Avasin oven, ja huomasin sisällä heti liikettä. Polvet meinasivat pettää alta, ja halusin paeta vaikka Cellen karsinalle, mutta urheana astuin sisään.

Henkäisin syvään, ja katsoin muita huoneessa olijoita hiusteni alta.

Oli tiistai-ilta. Ulkona oli lähemmäs kymmenen astetta lämmintä eikä lumesta enää tietoakaan. Kevät oli tullut yhellä rysäyksellä. Tiet oli ihan sulia ja mun moottoripyörä rullasi vaivattomasti hiekkaista tallitietä.
Mua vähän jännitti laittaessani Kawasakini jalkatuelle, sillä olin aika varma että joutuisin tänään sosialisoimaan muiden tallilaisten kanssa. Olin koittanut tässä nyt pari kuukautta vältellä sitä viimeseen asti käyden yleensä aamupäivästä tallilla, kun muut olivat koulussa. En mä oikein osannut sanoa, miksi, mutta jotenkin olin vaan halunnut olla omissa oloissani. Ehkä se oli tää kevät mikä nyt sai mut tulemaan ulos mukavuusalueeltani. Jokatapauksessa, tässä sitä nyt oltiin, viikon vilkkaimpaan aikaan seisoskelemassa tallinpihassa.
Jätin kypäräni pyörän sarveen ja lähdin tepastelemaan kohti tallitupaa. Tästä se lähtisi. Yhtäkkiä mua alkoi hirmuisesti hymyilyttää. Mä näkisin taas Hallavan porukkaa!


//tästä piti tulla hoitotarina, mut eipä sit vissiin xd

"Päätin viedä sen vielä tarhaan, kun on niin nätti ilmakin. Saa luvan piristyä auringosta oikein kunnolla ja mutustella vähän ekstraheiniä. Mitäs sä luet?" kysäisin vilkaisten pikkaisen lehteä, jota Clara piteli käsissään, kun availin kokispulloani.
"Ai moi!" huikkasin muillekin sisään tulijoille, väläytin heille hymyn.

Katson tyttöjä vähän vaivautuneena ja hämmentyneenä. Mistä näitä sataa? ._. Nyökkäilen vain kaikille vuoron perään panikoiden henkisesti. Noniin, mistäs puhuttais. o//o

Jännityin kun joku poika tepasteli sisään.
-Moooiii... Vastasin hänelle. Itseasiassa hän oli ihan kivan näkönen.. ei ei Clara! Elä viitti! potkaisin itseäni henkisesti. Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa enkä saanut sanottua mitään. Janelle vastasi minulle että vei Vanillan tarhaan. Nyökkäsin hänelle jäykästi ja vilkuilin yhä poikaa.

Kävelin Kaviopolkua pitkin kohti parkkipaikkaa ja näin Nannan moottoripyörän vieressä. Mietin, jäisinkö hidastelemaan ja odottamaan, että Nanna ehtisi mennä talliin, ennen kuin menisin itse perässä. Päätin kuitenkin rohkaistua ja kävelin parkkipaikalle.
- Moi! huikkasin toiselle epävarmasti.

Näin muutaman hahmon kävelevän tallitupaan sillä aikaa kun kävelin itse tallipihan yli parkkipaikalta. Olin siis ollut oikeassa ja paikka oli täynnä hulinaa. Hetken meinasin jo jänistää, mutta päätin sitten tarttua itseäni niskasta kiinni. Jähmetin kasvoilleni päättäväisen ilmeen ja tartuin ronskisti ovenkahvaan ja nykäisin sen sitten (ehkä hieman turhan voimakkaasti) auki. Vilkuilin hieman epäluuloisena tuntematonta sakkia ja hiippailin Tintun kaapille.

//sovitaan Valma, että tällä oli kuulokkeet korvilla eikä huomannut D:

Well now they noticed you.. You little coward, man up! halusin muualle. Nyökkäsin kuitenkin vastaukseksi itseäni moikanneelle blondille, jonka olin tainnut nähdä joskus aikaisemminkin. Ennen minua sisälle saapunut poika sai osakseen hermostuneita vilkaisuja eräältä toiselta tytöltä, joka oli varmaan joku niistä uusista hoitajista.

Huomaan saavani katseita joltain tyttöltä. Noh, moi. Joo. Yhtäkkiä joku repäisee oven auki, ja käännyn katsomaan tulijaa. Ohhoh, täällähän on kaikenkarvasta porukkaa... Hyvä vaan, tunnistaa toiset helpommin. "Mä oon Andreas" esittäydyn ja yritän löytää rennompaa asentoa. "Hyvää mulle, kai" naurahdan hiljaa.

Hymyilin pikkaisen ja nielaisin oman ujouteni alas kurkusta. Ei kai tässä kaikkien kannattanut ihan hiljaisena olla. Tervehdin myös nahkatakkiin sonnustautunutta hymyllä ennen kuin avasin suuni suunnaten kysymykseni vähän kaikille.
"Joten... mitäs teille kuuluu?"

Aloin olla paniikissa. En tuntenut ketään. En sanonut mitään. Hiki alkoi jo virrata niskassani. A-P-U-A A-P-U-A A-P-U-A oli ainut sana joka pyöri päässäni

Nappasin kuulokkeet pois korviltani ja maailmani täyttyi vaivautuneesta puheensorinasta jylläävän punkin sijaan.

Joku punkkari astui sisään. Hirveetä.. Tilanne oli kamalan kiusaantunut työnnyin sohvan nurkkaan ja vilkuilin muita.

Huoneeseen saapuneen sinitukkaisen tytön kuulokkeista kantautui läpi yllättävän hyvä biisi, ja hymyilin ujosti omalle musiikkimaulleni. Varovasti hipsin tuota kohden aikeenani olla varsin tavanomainen ja tervehtiä.
"H-hey.." ääni väristen katsoin tuota. Tunsin naamani lehahtavan punaisen puolelle, niinkuin se teki aina vieraille puhuttaessa. Vedin harmaata pitkähihaista hieman alemmas ja vilkaisin vihreää kaulakoruani. St. Patrick's Day, Alina olisi tappanut minut ellen olisi laittanut edes jotain vihreää.

Pureksin poskeni sisäpintaa mietteliäänä, mitä hittoa tällaisessa tilanteessa piti tehdä? Kaivelin pikkaisen reppuani, kun katselin ympärilleni muihin.
"Haluaako joku karkkia?" kysäisin kiskaisten avaamattoman TV Mix -pussin esiin.

Kaikki vaikuttivat tosi epävarmoilta omasta statuksestaan. Mikä niitä vaivasi? Ahaa, ehkä ne olikin ihan uusia, mä päättelin. En voinut millään tietää, sillä en ollut erityisemmin täällä iltaisin pyrinyt, mutta niin ainakin tyyppien käyttäytymisestä päättelin.Käänsin kasvoni pieneen hymyyn, jotten näyttäisi niin pelottavalta ja kävelin sitten vedenkeittimen luokse. "Ottaaks joku kaakaota?" sain sanottua jotenkuten ystävällisesti. Ehkä olisi pakko yrittää olla sosiaalinen ..

Havahduin siihen,etä joku pieni vaalea tyttö oli tullut viereeni tekemään tuttavuttaa. "Moi.." vastasin takaisin ja yritin hymyillä

Käännyn katsomaan blondia tummasilmäistä tyttöä ja heilautan otsahiukset pois tropiikinvihreiden silmieni edestä, jotka muistuttavat juuri nyt väritykseltään turkoosia. Vedän hymyn kasvoilleni. "Mä voin" vastaan. Sitten punkkari kysyy kaakaosta. Eh... "Mulle?" naurahdan.

Puistin päätäni tytölle, joka oli tajronnut kaakaota, oli niin lämmintä, ettei tehnyt mieli oikein mitään kuumaa. Sen sijaan nauttisin oikein mielelläni kokista, joka oli saanut viilentyä jääkaapissa. "Ota pois", sanoin ja repäisin karkkipussin auki ojentaen sitä Andreakselle."Pistä toki kiertämään, en mä niitä yksinäni jaksa syödä, jos joku muukin haluaa."

Tarjoilin halukkaille kaakaon ja kapusin sitten sohvannurkkaan hörppimään omaani.

//mun pitää mennä, Nanna istuskelee tallituvassa ja katselee mitä ympärillään tapahtuu

En mahtanut itselleni mitään. Tuijotin koko aikaa Andreasta. Viiiuhhh... Alkoi olla kuuma.
-Saisinks mää kans kokista...? Kysyin Janellelta tunnustelevasti.

Kerroin sinitukkaiselle tytölle nimeni hiljaa piipittäen, mutta tuo ei tainnut kuulla, ja siirtyi sohvannurkkaan istumaan. Joku tunki eteeni karkkipussia, josta otin varovasti yhden hedelmäkarkin. Istuin lähimmälle tuolille katsomaan tuvan porukkaa, hiukset turvallisesti olkapäiden eteen vedettynä.

Hymyilin oitis Claralle, joka kyseli kokiksen perään. Ehkä se olisi ihan hyvä ajatus, liika limu teki minut aina järjettömän energiseksi.
"Totta kai, jos sä vaan haet tuolta lasit", ehdotin ja sohin kohti kaappeja, joista löytyisi laseja ja mukeja.

Nappaan pussin itselleni. "Danke" kiitän ja tungen pari karkkia suuhuni, asettaen sitten pussin sohvalle viereeni kaikkien saataville. Vastaanotan myös kaakaon ja hörppään sitä. Ah, hyvää :3

Otin kokista ja palasin paikalleni. Hymyilen Andreakselle.
-Saanko mäkin karkkii? Kysyin vakkei juuri nyt tehnyt mieli.

Hörpin kokistani ja nyökkäsin vain Claralle kohti karkkipussia, joka oli nyt asetettu sohvalle odottamaan uutta halukasta. Käärin myös ensimmäisen voileipäni esiin ja iskin siihen kiinni.

Työnsin käteni pussiin ja otin pari karkkia. -Ollaanks pullonpyöritystä? Huudahdin ideani kaikkien ilmoille ja katsoin muita harkitsevasti. Toivoin että Andreas suostuisi.

//katoan roolipelistä hetkeksi, käyn roolimassa fs, luomassa yhen esittelyn ja jos jaksan niin kirjaamas ekat tapahtumat Darcylle ja Andreakselle 83

Istuin tuolillani ja annoin katseeni kiertää huoneessa olijoissa. Meikatut silmät suuntasivat sitten reisiini, ja farkkujen repeämään. Kangassuikaleiden välistä pilkotti ihoa, johon aioin 18 täytettyäni tatuoida ruusupääkallon. Hymyillen hiljaa itselleni yskäisin vahingossa. Hitsi...

Kukaan ei vastannut. Annoin katseeni kiertää huoneessa olijoita. Alana yskäisi ja punastui. Aloin olemaan hermostunut.

Mä kurkistin talltupaan ensin ikkunasta, sitten ovesta. Tuttuja ei juuri näkynyt.
- Moi! mä huikkasin ja potkin kengät nurkkaan. Jäin tumput suorina naulakoille. - What's going on?

Nanna ei nyt sitten istukaan sohvalla. Se meni vaikkapa käymään tallissa. SORI!

Huomasin jongun tulevan ovesta.
-Moi. Vastasin tälle ehkä liiankin tylysti. Kukaan ei vieläkään sanonut mitään. Ehdotukseni oli varmasti ollut idioottimainen. Kävelin jääkaapille ja riuhtaisin sen auki. Kaadoin lisää kokista ja istuuduin paikalleni.

anteeks, en osaa kirjottaa! D:

Huoneeseen saapui joku toinenkin poika, ja kun kukaan ei tuon kysymykseen vastannut, päätin avata suuni:
"Nothing much..." tuli automaattisesti englanniksi, aksentin sentään muistin jotenkuten piilottaa. Katsoin nopeasti tulijaa, jonka jälkeen katsoin taas maata. Turvallinen maa.

Kaikki näyttivät apaattisilta. Unohdin ujouteni ja rohkenin aloittamaan keskustelun.
-Noh, mitäs teille kuuluu? Mä oon Been uus hoitaja, entäs te? Kysyin hymyillen.

"Moikka!" heilautin kättäni pojalle, kun olin saanut nielaistua viimeisenkin palan leivästäni, jonka olin ahmaissut melkein kolmella haukkauksella. Hitto, oli vieläkin nälkä.
"No, sähän tiedätkin mut, mutta ne jotka ei tiedä, niin oon Janelle ja hoivaan Vanillaa."

- Moi, vastasin vaalealle nutturapäälle hiukan hämmenntyneenä tylystä vastaanotossa.
- Ekskusemua? kysyin jälkimmäisenä puhuneelta, kalpealta tytöltä.

Huokaisin syvään.
-Entäs sä? Kysyin toiselta blondipäältä ja yriitin sivuuttaa sisään tulleen pojan.

//okeilol en jaksanu tulin takas XDD oon laiska


Ihmisiä pomppaa esiin lisää ja lisää. Naurahdan itsekseni ja vilkaisen muita. "Hallo.. bin ich Andreas ja hoidan Darcya" esittäydyn itsekin ja huvikseni aloitin saksalla. Katsotaas kuinka moni osaa.

"Sanoin, etä nothing much. Ei paljon", mutisin hiljaa. Muiden alkaessa esitellä itseään, oli minunkin pakko puhua enemmän.
"Alana [Alannja], hoitohevoseni on Celle", yritin puhua mahdollisimman hyvää suomea.

Mä tungin muitta mutkitta sohvannurkkaan ja kurotuin kohti pöydällä olevaa karkkipussia.
- Mä oon Miro ja hoidan Pallea, mä totesin simppelisti. - Aika paljon uusia naamoja muuten.

Miron vieressä istuva tunnustautukoon!

Se Miro istuu viereeni. o///o Hai. "Moi" tervehdän tätä ja katson tutkivasti.

Kuinkahan monta sohvannurkkaa täällä on.

"Jep, keväthän on melko aktiivista aikaa, porukka alkaa herätä talvihorroksesta ja kaikkea", naurahdin. "Heitäpä sitä karkkipussia tännekin päin."