17.11.2015 klo 19.00 --->

"Vaikka Mirri on pieni, se on vahva! Tuskin se huomaa mitään eroa vaikka kaksi pientä keijukaista sen selkään hyppäisikin", naurahdin ja jäin odottamaan Alanan mielipidettä.

/sori, mulla on kauhee paine pysyä perässä xD

"Otetaan kypärä mukaan kaiken varalta", ehdotin Ellenille samalla kun pujotin suitset issikkaruunan päähän.

"Juu ollaan!" huikkasin Alanalle kun sain heijastimet paikoilleen ja kokeilin vielä otsalampun toimivuutta.

"Jos sua tai Mirriä ei haittaa, voin myös jättää Bambon karsinaansa ja hypätä kyytiin", tokaisin virnistäen. Issikat olivat kyllä yleensä hyvinkin vahvoja. "Mutta saat ite päättää"

"No ei kun selkään vaan!" naurahdin Ellenille, joka selvästi halusi päästä ratsastamaan Mirrillä. Mutta kukapa ei haluaisi!

"Kerkeät vielä juosta hakemaan kypärän, nähdään tossa ulkona", sanoin tytölle ja huikkasin Alanalle että lähdetään. Mirri oli selvästi piristynyt ja innoissaan ohjelmasta.

Kipaisin tallituvassa hakemaan lokerostani kypärän. Muistin vielä kirkkaasti junnuaikojen issikkavaellukset, ja halusin palavasti taas palata niihin aikoihin. Toivoin vain, ettei Kukkaa haittaisi vaikka änkeäisin Mirrin selkään. Palasin takaisin ulos, jossa Kukka jo odotti.
"Mä voin vaikka tulla taakse", totesin hymyillen, ja katsoin ihailevasti Mirrin upeaa karvapeitettä. Reissusta tulisi varmasti hauska.

Minäkin päätin ottaa varoiksi kypärän mukaan, ja tungin ohjatkin taskuuni. Kypärän vedin päähäni jo valmiiksi, olisi se hyvä pitää päässä jos uljas hevoseni päättäisi olla edustavimmillaan ja tehdä jotain erittäin tyhmää. Lähdimme Faen kanssa ensimmäisenä ulos tallista, ja tamma kiirehti niin kovasti, että sen kylki törmäsi ovenkarmiin. Siitäkös tamma riemastui ja vinkuen pomppasi tasajalkaa tallipihalle. Tunsin häpeän punan hiipivän naamalleni, eikö se osaisi kerrankin käyttäytyä...

"Mä voin kyllä kävellä tässä vieressä!" naurahdin ja valmistauduin punttaamaan Ellenin Mirrin selkään.

Mirri ei ollut moksiskaan Faen temppuilusta, eikä minuakaan huolettanut ylimääräinen energia, kun huomasin Alanan olevan kokenut hevosten kanssa.

"Ai.. No mikäs siinä, pääset kyllä selkään kun tahdot", hymyilin naiselle takaisin ja kapusin tämän avulla Mirrin selkään. Oijoi, miten se olikin ihanan turvallinen ja rauhallinen mun alla.

"Etkös sä sanonut sisällä ettet voi ratsastaa? Taisin ymmärtää jotenkin väärin", naurahdin hieman kun jäin muistelemaan tallituvan tapahtumia ja mukavia keskusteluja.

"Joo she's just kolme, almost four. Se on vähän tyhmä", selitin nopeasti, ettei hevoseni antaisi itsestään ihan ääliön kuvaa. Ellen meinasi ratstastaa Mirrillä, ja minä kävelytin tanssahtelevaa Faeta ympyrällä.

"Bambo on vielä varsa", selitin Kukalle, joka kysyi ratsastamisesta. "Sitä opetetaan ratsuksi joulun tienoilla".

Vilkaisin Alanaa, jolla näytti olevan ongelmia Faen kanssa. Toivoin, että tyttölle ei tapahtuisi mitään ikävää hevosensa kanssa.

"Ahaa, ymmärsin jotenkin että sulla olisi selkä kipeänä tai jotain", nauroin tajutessani väärinkäsityksen. No nyt pääsee tyttö tölttäämään!

"Fae on kyllä suloinen, ihanan eloisa tapaus", ihailin nuorta hevosta, jolla oli "himan" ylimääräistä virtaa.

"Me mennään vaikka edeltä, ja Ellen, sä saat toimia navigaattorina!" hihkaisin ja lähdin hyppelemään johonkin suuntaan, vaikkei minulla ollut hajuakaan missä päin maastoreitit olivat.

"Mä tykkään myös vauhdikkaista hevosista, mutta pelkään aina että tapahtuu jotain ikävää. Multa katkes monta luuta kun olin lapsi", irvistin Kukalle. "Koska onhan nää rauhalliset hepat ihania", lisäsin hymyillen.

--

"Juu, mennään vaikka tonnepäin, siellä on kiva ja suojainen maastoreitti!", sanoin ja viitoin lähelle Kukan menemää suuntaan ja painoin kevyesti pohkeet Mirrin kylkiin.

"Ja on kanssa Oreo, se on saman ikäinen kun Bambo", lisäsin hymyillen muiden keskusteluun. Kukan kommentoidessa Faen suloisuutta tirskahdin.
"You're the first että se on suloinen, se ei ole yleinen mielipide", virnistin. "But she's my baby", hymähdin lisänä, ja tammakin oli alkanut osoittaa sen krokotiilikuoren sisällä piilevää, ihan mukavaa hevosta.

Lähdin seuraamaan muita Fae vieressäni pärskien.
"Joo, ja hampaita kanssa", selitin lisänä Ellenin luidenmurtumiin. Minulta ainakin oli lähtenyt pari heiluvaa maitohammasta hevosten kanssa touhutessa.

"Auts", totesin Alanalle. "Mulla oli joskus hoitohevonen, joka oli shire.. Äärimmäisen kömpelö ja häsähösö tapaus", naurahdin. Kingin kanssa oli kyllä sattunut ja tapahtunut.

//Äh, pakko lopettaa D:

//Mua saa sit autohitata vaikka.. Nyt pitää kuitenkin mennä

"Heh, musta kaikki hevoset ovat ihan yltiösuloisia", hihitin Alanalle.
"Mun kämppis kultamussukkani on murtanut jokaisen luunsa vähintään kahdesti, vaikkei se ole edes hevosihminen", liioittelin hieman ja jäin miettimään mikä kaikki Niilon kertomista tarinoista Repestä oli totta.

//väy, kahdestaan on vähän höpöä ropettaa, mitä tehään Alana?

// ää mun pitää mennä, jos jatketaan joskus toiste..?

Eiköhän se ollu tältä erää tässä :-)