Juhannuksen viettoa tallilla

CHRIS: Panda ravaili kauniisti Dunjan takana, mutta jouduin vähän jarruttelemaan ettei iso hevonen heti tavoittaisi pienempää ponia. Mua vähän turhautti, etten voinut jutella Valman kanssa, mutta ehkä sitten joella. Nyt keskityin miettimään, mitä mä sanoisin. Sitten Valma horjahti satulassa ja mun huomio keskittyi kokonaan eteen. Panda pysähtyi heti. "Ootko ok?" mä kysyin Valmalta, vaikka eihän tuo ollut paha ollut. Silti huoli paistoi mun kasvoilta - toivottavasti tyttö ei ollut säikähtänyt?

EMMA: Oreo käyttäytyi nätisti ja mä myötäilin tamman liikkeitä taputellen sitä kaulalle. Mun ei tarvinnut jarrutella tammaa ollenkaan, se sääteli hienosti nopeuttaan Pandan tahtiin sopivaksi. Kumarruin vähän, etten saisi koivunoksia päin kasvoja. "Kyllä mulle käy laukka", vastasin Alanalle. Ja sitten virkkuukoukkusankarimme hypähtikin alas poninsa selästä ja jono pysähtyi. Huoh.

Katsoin eteenpäin hiukan huolestuneena.
"Ootko kunnossa Valma?"

Valma huusi jonoa pysähtymään, ja Fae pysähtyikin aika nätisti. Se ei vaan halunnut seistä. Käänsinkin tamman turvan jonoa päin, ja vilkaisin steppailevan hevoseni selästä pudonnutta Valmaa. Fae viskeli päätään ja yritti nousta pystyyn, hypähtäen vain ehkä 20cm ylös ennen kuin jatkoi hermostunutta pyörimistään.
"Mitä kävi?" en voinut olla kuulostamatta ärtyneeltä, mutta suurin osa siitä oli kyllä vain Fae, joka ei vain tahtonut seistä sekuntiakaan aloillaan.

- Juu, totta kai, sanoin nopeasti. Pomppasin pysähdyksen aikana nopeasti takaisin selkään. Dunja vilkaisi minua kummeksuen. Tämä putoaminen ei ollut ollut paha, mutta entä jos sama tapahtuisi laukassa? Kokosin kuitenkin itseni. En saanut vaikuttaa jänishousulta.
- Kuka ei halua laukata? kysyin. - Mitä mieltä Inka ja Oscar on?

Katsoin alas. Alanaa kai harmitti matkan keskeytyminen. Tunsin, miten poskiani kuumotti.
- Ei mitään, tyhmä pikkujuttu vaan... Voidaan jatkaa jo.

// salli ja minca palaa takaisin, anteeksi sähläys:D

Katsoin kysyvästi Inkaa.
"En tiedä onko laukkaaminen ihan turvallista, mutta... Mitä sanot?"

INKA: Valman päästyä takaisin selkään ja kysyttyä mielipidettä laukasta, mä vilkaisin Oscariin. "Mitä mieltä oot? Laukassa on kyllä paljon helpompi istua kuin ravissa, sen mä voin luvata. Ja sä voit vaan pitää musta kiinni ja mennä mukana."

"No, laukataan sitten vaan", hymyilin Inkan rohkeudelle. Olin jotenkin ajatellut, että hän oli vähän arempaa tyyppiä.

Valma kipusi takaisin selkään helposti. Mincan kanssa ravasin Darcyn kiinni ja siirryin käyntiin. Mincan ravi ilman satulaa oli mukavaa, kun oltiin kentällä. Maastossa se tahtoi kiihtyä ompelukonemaiseksi joten laukka houkutti.

Kukaan ei näyttänyt kieltäytyvän laukasta, joten nyökkäsin.
"We might mennä vähän kovaa, Valma, mutta ei Dunja lähe perään. Me voidaan mennä Faen kanssa niin paljon edessä, mutta mun on pakko vähän laukata tän kanssa", selitin hermostuneen hevoseni selästä, ennen kuin käänsin sen turvan takaisin kohti oikeaa suuntaa ja pyysin käyntiä.

- Eli laukka! huikkasin. Seuraavan mutkan takana olisi pitkä suora. - Ei liian kovaa! Pitäkää välimatkat ja pysykää jonossa.
Esitin ajattelevani kaksi päällä ratsastavia Oscaria ja Inkaa, mutta oikeasti minua kammotti. Joka solua kihelmöi, ja tartuin Dunjan harjaan.

Nostin Mincalla laukan ja lyhensin vähän ohjaa. Minca lähti laukkaamaan ilman mitään ihmeellisyyksiä ja kiitin sitä taputuksella. Kaksi lettiä löi rytmiä selkääni ja tunsin kuinka harja ja ohjat hiersivät paljaita käsiäni. Se ei haitannut, kun oli niin mukavaa.

Tartuin Inkaa tiukemmin vyötäröltä, ja odotin että jonossa nostettaisiin laukka. Meidän keskustelu oli jäänyt vähän kesken, mutta tuskinpa pystyisimme kunnolla puhumaan laukassa.

INKA: Oikeastaan mua vähän hirvitti, mutta kaikki mitä sanoin Oscarille oli silti totta. Oscar ei käsittääkseni ollut kovin kokenut ratsastaja, joten yritin pysyä rauhallisena enkä aiheuttaa mitään huolenaiheita hänelle. Kulman jälkeen Oreo edessämme nosti laukan, ja kun annoin Darcylle pohjetta, tamma vaihtoi ravinsa kauniin pyöreään laukkaan. Horjahdin vähän eteenpäin, mutta tartuin vaan harjasta ja korjasin istunnan takaisin.

CHRIS: Mä tunsin kyllä Valman hyvin. Huomasin tytöstä, että sitä jännitti. "Hyvin se menee", mä sanoin aika hiljaa, en tiedä kuuliko toinen sitä. Kulman jälkeen annoin Pandan laukata, ja tamma lähtikin eteenpäin aika reippaaseen tahtiin. Sain pidätellä tammaa vähän, ettei oltais jyrätty edellä menevää ratsukkoa.

EMMA: Oreo lähti ketterästi laukkaan Pandan perässä, ja mun ei tarvinnut tehdä muuta kuin nauttia keinuvasta liikkeestä. Selässä pysymisessä ei ollut mitään ongelmaa.

Ehdin kuulla Christianin sanat. Säälittävää, että hänen täytyi rauhoitella minua, koska minä en pystynyt pitämään itseäni aikuismaisen tyynenä. Suoristin ryhtini. Samalla ajattelin, että Chris tunsi minut melkoisen hyvin pystyessään näkemään minusta hermostumisen merkit.
Nostimme laukan. Takerruin harjaan ja yritin nojata vähän taaksepäin päästäkseni mukavaan asentoon. Oli vaikea rentoutua, kun polvet puristivat Dunjaa. Otteeni tiukkeni entisestään, kun Dunja heitti pari pukkia, mutta en lentänyt selästä.

Nautin Darcyn suurista laukka-askeleista, ja huomasin yllätyksekseni, ettei se edes jännittänyt mua. Pidin silti tiukasti Inkasta kiinni, koska maankamara näytti olevan hieman kauempana mitä olin muistanut. Tuskinpa haluaisin tippua kesken laukan. Yritin kuitenkin unohtaa hetkeksi kaikki murheet, ja nauttia kevyestä tuulenvireestä kasvoillani. Ja kesästä, kun kerrankin oli lämmintä.

Huokaisin helpotuksesta, kun palasimme käyntiin suoran lopussa. Katsoin taakseni varmistaakseni, että kaikki olivat kyydissä.
- Ranta on seuraavan mutkan takana! tiedotin.

Fae laukkasi reippaasti, mutten päästänyt sitä kiihdyttelemään. Se meni kuitenkin hieman kovempaa kuin muut, mutta nopea vilkaisu taakse paljasti muiden pärjäävän ihan hyvin.
"Käynti!" huusin taakseni jotta muutkin tajuaisivat hidastavani vauhtia, mutta pidätteen saatuaan Fae päätti nykäistä päänsä alas ja pukittaa.
"Oy!" ärähdin yrittäessäni saada Faen päätä takaisin ylös, mutta kun se ei tehonnut, ohjasin sen vain suoraan puskaan. Sinne se loppujen lopuksi pysähtyi, ja asteli tyytymättömänä takaisin tielle.
"Miten meni?"

Siirryimme raviin, ja kaikki näyttivät olevan vielä selässä. Yskähdin.
"Öö, tota.. Inka?"

- Kaikki hengissä, ei jalkamiehiä, raportoin.

Ohjasin Mincan toiselle puolelle tietä ja ehdin nähsä Dunjan pukit. Valma istui aika jäykästi ponin selässä. Jäykkänä oli inhottava ratsastaa ja tajusin kuinka itsekin olin hieman jäykkänä. Siirsin Mincan raviin joka pompotti yllättävän paljon. Hilauduin taakse päin selässä ja nostin uuden laukan.

CHRIS: Panda nosti päätään taivaalle kun Dunja pukitti, ja laukka kiihtyi taas. Mä vaan hammasta purren yritin pidätellä, sillä jos mun takia Valmalle sattuis jotain, en vois ikinä antaa ittelleni anteeksi. Lopulta Panda heilautti päätään rajusti sivulle ja antoi sitten periksi mun avuille hidastaen. Siirryttiin käyntiin.

INKA: "Eihän oo paha ollenkaan?" mä kysyin hymyillen Oscarilta, mutta koska en viitsinyt kääntyä, en tiedä kuuliko poika kysymystäni. Darcy käyttäytyi kyllä tosi nätisti ja laukkasi harvinaisen tasaisesti. Sitten Valma ilmoittikin rannan olevan lähellä, ja siirryttiin käyntiin. Kuulin Oscarin äänen takaani. "Niin?" mä kysyin.

Jatkoimme kohta matkaa rannalle. Jonosta kuului ihastuneita huudahduksia, kun näimme kimmeltävän joen. Hevosryhmä purkautui rannalle, ja minä talutin Dunjan kauemmas riisuakseni shortsit ja T-paidan uimapuvun päältä.

Ratsastin Novalla kaikessa hiljaisuudessa metsän keskellä. Aistin lähestyvän joenrannan ja sen viileyden. Reppu hiersi ja hiosti hartijoitani ja selkääni. Olin ollut pitkällä maastoretkellä ja olin ajatellut, että pieni viilennys reissun lopussa tekisi hyvää tammalle ja minulle. Tuijottelin vuoroin edessä menevää polkua ja vuoroin Novan liinaharjaa.

"Mä tiiän ettei me tunneta kovin hyvin", kuiskasin. "Mutta, lupaatko että jos kysyn sulta yhtä juttua, niin et kerro kenellekään että oon kysynyt sitä?"
Purin hammasta, sillä mulla oli jotenkin kiusallinen olo. Jos Inka naurais mulle, tai Emma sattuis kuulemaan jotain, tai... Rauhoitu Oscar, älä nyt hulluja puhu. Huokaisin. Inka vaikutti ihan kiltiltä tyypiltä, ja hänhän oli vielä Valmankin kaveri.

Ravasin vähän Darcyn perään ja siirsin Mincankin käyntiin. Poni puuskuutti joten annoin sille vähän pidempää ohjaa. Hilauduin taaemmas selässä ja nostin vasemman jalan Mincan kaulan päälle koukkuun. Asento oli mukava, mutta Minca ei nauttinut ja alkoi heilutella kovasti päätään. Naurahdin ja laskin jalkani alas.

Tulimme rantaan, joten luisuin hitaasti selästä. Katsoin silti Inkaa yhä kysyvästi.

//Ollaan ropetettu kolme tuntia :-D

Rannalle päästyämme otin topin pois suoraan selässä, ja sidoin sen vyötärölleni. Ehkä se kastuisi tässä vähemmän. Ja saattaisin ehkä ruskettua enemmän näin. Ohjasin Faen ensimmäisten joukossa veteen, johon se hyppäsi varmasti. Noh, kenttähevonen mikä kenttähevonen, se hyppäsi mielummin kuin käveli. Siihen olin kyllä varautunut, joten kiitin Faeta ja annoin sen kahlata.

INKA: "En tietenkään kerro", kuiskasin Oscarille olkani yli samalla kun ratsastin Darcyn rantaan ja pysäytin tamman vähän kauemmas muista, mutta en kuitenkaan niin, että oli selkeää meidän juttelevan jotain yksityisasioita. Oscar liukui alas selästä, ja mä tulin perässä katsoen sitten toista kysyvästi. Mitäköhän Oscar haluais kysyä multa?

"Sä kun tunnet Valman niin hyvin, niin.." (yskin tässä välissä) "Niin luuletko että se palaa Christianin kanssa yhteen, tai onko se kiinnostunut siitä?" Huomasin haluavani kysyä paljon muutakin, kuten kuinka monta poikaystävää Valmalla oli ollut. Mutta voisin ehkä kysyä sitä myöhemmin.

Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua polsketta ja ihmisten ääniä. Joenrannassa oli varmaan toisiakin. Toivottavasti sentään Hallavalaisia, eikä täysin tuntemattomia. Ratsastin lähemmäs ja näin muutamia ratsukoita vedessä. Nopeasti katsomalla en tunnistanut joukosta kuin vain pari kasvoa.

Ratsastin Mincan suoraan veteen, koska olin varustautunut ihan sopivalla asulla. Nauroin Faen pompulle. Minca meni yllättävän hyvin veteen, vaikka alkoi kiemurrella veden osuessa mahaan. Annoin reilusti pohjetta ja Minca oikein säntäsi eteenpäin. Pidätin ohjista ettei menisi aivan Faeen kiinni. Käänsin Mincan pois Faen luota ja meni koko ajan syvemmälle.

Vilkaisin vähän takanani olevaa Chrisiä ja heitin vaatteeni ruohikolle. Hyppäsin takaisin Dunjan selkään ja ohjasin tamman vesirajaan. Katsoin takanani koheltavia ratsukoita. Inka ja Oscar näyttivät juttelevan kauempana. Patistin Dunjaa vähän reippaammin veteen. Pikkutamma pärskähti ja loiskautti vettä etukaviollaan.

- Salli, kohta te olette uimasilla! hihkaisin iloisesti. Viitoin muitakin tulemaan veteen. Silloin huomasin Katriinan ja Novan, jotka kopistelivat rantaan. Heilutin heille. - Liittykää seuraan!

INKA: Mä hämmennyin Oscarin kysymyksestä vähän, ja käännyin katsomaan Valmaa ja Christiania hetkeksi. En ollut ihan tuollaista kysymystä odottanut. "No tota... mä en tiedä. Niiden ero jäi vissiin vähän sillain leijumaan. Valmalla on varmaan pää aika sekaisin just nyt, mutta jos Chris tekee aloitteen, niin ehkä se vois kiinnostuakkin. Tosin Chris on täällä vaan kesän, joten en osaa oikein sanoa. Valma on kyllä tosi järkevä, että kyllä se tajuaa jossain vaiheessa, kenen kanssa se haluaa olla."

Dunja asteli syvemmälle veteen, ja vinkaisin, kun varpaani kastuivat. Nostin jalkojani. Vesi oli hyisen kylmää.

"Katotaan uikotaa!" huudahdin Valmalle takaisin ja ohjasin Mincaa vielä syvemmälle ja vesi oli minua jo melkein polvissa. Minca pärskähti ja lähti kauhomaan rajusti etujaloilla.
"Apua!" hihkaisin ja ohjasin Mincan ympyrälle missä sen olisi hyvä uida. Annoin sille enemmän ohjaa ja nostin jalkojani ylös sillä en halunnut saada kaviosta.

Nyökkäsin Inkalle ja katsoin Valmaa. Oli selvää, ettei hän ollut kiinnostunut musta. Sen tiesin kysymättäkin. Paha mieli lävisti kehoni, mutta hymyilin silti väkinäisesti ja kysyin:
"Haluutko mennä ekana?"

// oho, enhän mie täältä lähtenytkään vielä ::----D ja te ootte ollu ahkeria xD no jaa, joku voi tiivistää mitä on tapahtunu, mutta en taida tähän enää keretä

- Saa nähdä, hihitin Sallille. - Minca on kyllä sen verran herkkähipiäinen...
Yllätyksekseni Minca kuitenkin ui, ja Dunja päätti mennä perässä. Vingahdin, kun kylmä vesi ylettyi jo vyötäröön, ja pulahdin veteen Dunjan rinnalle.
Sillä hetkellä mikään murhe ei painanut mieltäni, ajatukseni eivät askarrelleet jatkuvien ihmissuhdeongelmien parissa, vaan nautin vain ihanasti viilentävästä vedestä ja ponien ja hilpeän Sallin seurasta.

Valma oli ensimmäisenä huomannut tuloni ja pyysi liittymään seuraan. Katselin toisia ja näin, että joukossa oli minulle joitain täysin tuntemattomia kasvoja. Ratsastin lähemmäs rantaa, mutta pudotin reppuni maahan sopivalle etäisyydelle vedestä.

CHRIS: Mä vilkaisin nyt pelkissä bikineissä olevaa Valmaa, heitin nopeasti paidan pois päältäni ja seurasin muita veteen. Panda loiskutteli vettä ja kauhoi sitä etujaloillaan, mutta suostui sitten kävelemään syvemmälle.

EMMA: Mä en ollut ihan henkisesti valmistautunut siihen, että Oreo innostuisi ja ryntäisi suoraan veteen. Niin siinä kuitenkin kävi, ja tamma räiskytti ilosta kiljahdellen vettä varmaan kaikkien muidenkin päälle. Mä istuin vaan tamman selässä hieman nolostuneena, suu tiukkana viivana. Miksiköhän mä edes lähdin mukaan? Vaatteetkin kastui. Eniten harmitti, ettäjos Oreo olis vaan malttanut, mulla olis kyllä ollut bikinit alla.

INKA: "Et sä haluais tulla mun seuraks? Kyllähän se onnistui kakspäällä tuollakin..?" mä kysyin vähän ujosti samalla kun etsin katseellani jotain kiveä jolta hypätä selkään.

"No, mikä ettei", totesin ja autoin Inkaa kapuamaan takaisin selkään.

//Täytyy lopettaa, Inka, saat autohitata mua :-D Heiiippa

Dunja palasi rantaan niin, että yletti kavioilla pohjaan, ja minä kapusin taas selkään. Poni jäi pärskyttämään vettä. Pidättelin nauruani nähdessäni Emman ilmeen, kun hän kastui. Oreo oli vauhdikas tapaus...

Nauroin Valmalle jonka ilme kertoi mielipiteen veden lämpötilasta. Katseeni osui Chrisiin, joka tuli kohti Valmaa Pandan kanssa ilman paitaa. Naurahdin tilanteelle. Olihan tämä oikea kyttäysparatiisi jos niin halusi.

Nova asteli varmoin askelin veteen ja näytti nauttivan siitä. Joukosta tunsin ehkä parhaiten Valman, joka oli jo pitkällä vedessä. Minulla ei ollut mukana bikineitä, sekä Novalla oli satula selässään. Ehkä tyytyisimme matalassa vedessä polskutteluun.

// ;___; okeij t. inks

INKA: Mä katsoin Oscaria vähän mietteliäänä. Mun sanat oli varmaan satuttaneet sitä, ja tuli vähän huono mielentila. "Mä taidan itse asiassa jäädä vaan tänne kattelemaan", Oscar mutisi. Mä yritin saada toista tulemaan, mutta lopulta annoin hänen olla rauhassa. Ehkä Oscar tarvitsi vaan aikaan. Mä ratsastin Darcyn muiden sekaan, mutta tunsin oloni aika yksinäiseksi, kun yhtäkkiä ei ollutkaan jotakuta takana istumassa ja juttuseurana.