Juhannuksen viettoa tallilla

"Oho", sain sanotuksi, kun tajusin mitä oli juuri tapahtunut. Alana säntäsi tuvasta, jolloin vasta ymmärsin, että se oli tainnut karata laitumelta. Yritin miettiä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.

Tallin pihalla (?) oli kunnon porukka keskenään keskustelemassa. Olin päättänyt pyöräillä paikalle ja en ollut onneksi ainut paikalla. Jätin pyöräni nojaamaan seinään ja astelin porukan luokse.
"Moikka, mitäs ootte suunnitellu?"

INKA: "Jos Fae on karannut, niin onkohan se tullut ihan langoista läpi... ei kai se ollu laitumella? Koska jos oli, niin meillä on pieni ongelma..." mietin ääneen, ja mulle osui kyllä pieni paniikki päälle. Entä jos Rana ja kaikki muut hevoset karkais??

Käännän katseeni hevosiin Inkan puhuessa.
"No toivotaan ettei oo", henkäisen ja yritän katsella onko muita hevosia tulossa.

Vilkuilin ympärilleni.
"Meidän täytyy mennä auttamaan Alanaa", sanoin enemmän itselleni kuin muille, ja heitin katseen blondiin tyttöön. "Pitäiskö meidän ajaa se johonkin tarhaan?"

- Mun mielestä Fae ei ole laitumella, sanoin ja yritin muistella hetki sitten näkemääni laidunmaisemaa. - Ei, ei ollut.
Käännyin katsomaan Sallia nopeasti.
- Moi, ehkä lähdetään uimaan, mutta tässä on nyt pikku välikohtaus...
Sitten käännyin taas tihrustamaan kohti Alanaa, Faea, Chrisiä ja Pandaa.

- Odotetaan nyt hetki tässä rauhassa, sanoin. - Musta tuntuu että Alana ja Chris saa sen kiinni, mutta jos ei saa niin mennään avuksi.

"Whoa, heeeey Fae..." puhelin itsestään todella superylpeälle näyttävälle tammalle, joka pysähtyi nyt puhisemaan haistellessaan Pandan turpaa. Laskin kolmeen, ja kas kummaa, oma tammani hypähti vinkuen taaksepäin samalla kun Panda katseli aavistuksen hämmentyneenä.
"Umm... Öö..." mutisin nähdessäni Christianin kysyvän katseen. "Jos tullaan vähän takaa, mutta varo se potkii ihan oikeasti."

"Okei", nyökkäsin Valmalle, vaikka musta kuitenkin tuntui siltä, ettei Fae antaisi ihan helpolla kiinni.

"Ai aivan", kiitän mielessäni siitä että edes Valma huomasi tuloni.
"Alana saa sen kyl kiinni", sanoin ehkä hieman liian tylysti, mutta tarkoitin sitä.

Huomasin nyt vasta Sallin tulon. Sveitsiläisheppatyttö.
"Ai moi", hymyilin brunetelle. "Tässä on tosiaan menossa pikku jännitysmomentti."

Pukkasin Sallia hiukan kyynärpäälläni ja katsoin häntä kysyvästi. Tyttö ei ollut oma, tavallinen ja pirteä itsensä.

CHRIS: "Potkii?? Ookei..." vastasin vähän niskaani hieroen, mutta sitten mä muistin että Oscar katseli sivusta Valman kanssa. Ja jos kerran Alanakin uskalsi tammaansa jahdata, niin kyllä mäkin... "Mikä on suunnitelma? Ajetaanko se johonkin tarhaan tyyliin?" mä kysyin. Piti keksiä kyllä suunnitelma mahdollisimman pian, ettei Fae tajuaisi ottaa jalkoja alleen.

Panda ravaili tarhassa vähän levottoman oloisenan, mutta pysähtyi välillä tarkkailemaan tilannetta.

Tilanne venyi ja venyi. Varjostin kädellä silmiäni ja tihrustin tarhojen suuntaan.
- Tarviitteko apua? huikkasin.

"Huomaan", sanoin pisteliäästi. Tunsin Valman pukkauksen ja tajusin olleeni hieman tökerö.
"Kyllä ne saa sen kiinni. Alana on hyvä Faen kanssa", yritin kuulostaa tsemppaavalta.

Katsoin huvittuneena Sallia, mutten ottanut tämän sanoja itseeni. Kaikilla oli huonoja päiviä.
"Nojaa, en tiedä onnistuuko tuo kaksistaan", mutisin.

"Jos näyttää toivottomalta niin mennään sit auttamaan", sanoin hiukan huvittuneesti, mutta oikeasti tilanne näytti jännittävältä.

"Joo, ajetaan, sun ei tartte mennä hirveän lähelle, se liikkuu kyllä", totesin. Valma taisi kysyä jotain avusta, mutten ehtinyt vastaamaan kun keskityin estämään yhtäkkiä laukkaan singonneen Faen pääsyn. Christian sattui olemaan sopivasti siinä sen uuden suunnan esteenä, joten tamma päätti keksiä oman suunnitelman ja hyppäsi kepeästi aidan yli Pandan seuraksi. No selvisipä ainakin miten se pääsi pois tarhastaan.
Tarhasta tamma oli helpompi pyydystää, kun se keskittyi hieromaan tarkempaa tuttavuutta Pandan kanssa. Sain Faen riimusta kiinni samalla kun se yritti vinkuen ponkaista takasilleen (koska hyi Panda koski sen turpaan), mutta sen polvi kolahti selkääni. Noh, ainakin oli kiinni, murisin itselleni ja roikuin toikkaroivan hevoseni riimussa kiinni samalla kun talutin sitä tallia kohti. Joku oli kiltti ja avasi meille portinkin.

Katsoin Alanan toimintaa ja Faen "potkaisu" näytti inhottavalta.
"Homma hoidossa. On tolla hevosella aikamoinen hyppykapasiteetti. Sattuikohan Alanaa?"

Riensin avaamaan Alanalle porttia, ja katsoin häntä huolestuneena.
"Ei kai sattunut?"

Rypistelin otsaani näylle. Hevonen oli kiinni ja turvallisesti matkalla kohti tallia, mutta sen potku oli näyttänyt kivuliaalta.
- Voisitko kysyä Alanalta mun puolesta onko se ihan kunnossa, mutisin suupielestäni Inkalle. - Mua se vaan mulkoilee. Tuvan ensiapukaapissa on jäitä jos tarvii.

CHRIS: Tilanne oli sitten kumminkin ohi kummallisen nopeasti. Panda näytti lähinnä järkyttyneeltä siihen miten Fae reagoi hänen viattomiin tutustumisyrityksiinsä. Kun Alanalla oli Fae riimussa, mä lähdin kävelemään muiden luokse. En kyllä välttämättä haluaisi olla Faesta vastuussa, vaikka maksettaisiinkin. Alana oli aika sitkeä tyyppi.

Katsoin sivusta Valmaa ja huokaisin.
"Se saattais tykätä jos just sä kävisit kysymyssä, koska pelastaviaenkeleitä yleensä rakastetaan", nyt kuulostin oikeasti hieman rohkaisevalle.

"Oh, ei paljoa", hymyilin vaitonaisesti Oscarille. Fae olisi kovasti halunnut ravata, ja ärähtäessäni se vain viskoi päätään niin paljon kuin käteni antoi myöden. Tamman ollessa turvallisesti karsinassaan tarkastin sen nopeasti haavojen varalta, ja suuntasin takaisin pihalle. Nyt vasta selkää alkoi kunnolla jomottamaan, muttei kuitenkaan mitenkään hirveästi.

INKA: Mä katsoin Valmaa hetken, mutta nyökkäsin sitten. "Ömm... okei." Oscar riensi avaamaan kaksikolle porttia, kun mä kävelin Alanan rinnalle. Ei me tunnettu erityisen hyvin, mutta oikeastaan tyttö vaikutti aika mukavalta. "Ootko ihan ok? Tuolla tallituvassa on kyllä kylmäpusseja ja kaikkea, varmaan tarvis sellasta laittaa..?"

- Mä en halua että mua rakastetaan, sanoin. - Mutta mä haluaisin, että mua kohdeltaisiin asiallisesti... mutisin viitaten Alanaan. Heti perään toivoin, ettei kukaan kuullut.
- Pitäiskö valmistautua lähtöön? ehdotin

Nyökkäsin Alanalle helpottuneena, mutten kuitenkaan ollut varma tytön kunnosta. Potku oli näyttänyt aika pahalta. Palasin muiden luo, jonne Christiankin oli mennyt.
"Huhhuh. Onneksi ei käynyt pahemmin", huokaisin.

"Joo, I'm fine, kylmäpussi ehkä joo ja tulee mustelma, mutta I will survive", hymisin Inkalle.

Kohautin olkiani. Eihän asia oikeastaan minulle mitenkään kuulunut.
"Joo pitäisi varmasti", sanoin ja katsoin hymyilleen Valmaa ja paikelle tullutta Oscaria.

- Hakisko joku Emman messiin? kysyin.

CHRIS: "Kyllä se mulle sopii", vastasin Valmalle. Hupparissa oli kuitenkin inhottava olla, enkä mä oikeastaan tiedä miksi olin ylipäätään sen vetänyt päälleni. "Mä käyn vaan nopeesti vaihtamassa jotain kevyempää päälle", sanoin sitten vähän kaikille sen suunnaten, ja lähdin tallitupaan. Adrenaliini virtasi vieläkin suonissa äskeisestä hetkestä. Mä en ollut varmaan ikinä aikaisemmin pelännyt, että hevonen potkasis mua otsaan, mutta nyt oli sekin koettu.

- Kysy Emmalta lähteekö se, huikkasin Chrisin perään.

"En usko että Emma suostuu, jos mä käyn kysymässä", totesin. "Mä taidan hakea nyt Darcyn."

"Messiin mihin?" minun oli pakko kysyä Valmalta kun satuin kuulemaan. Vaikka ei asia minulle kuulunut, enkä ollut varma olinko edes tervetullut mukaan. En varmaan.

CHRIS: "Juu, kysyn!"

"Ai mennääks me hevosten kanssa?" kysyin hiukan hämilläni. Yllätyin vielä lisää Alanan liittymisestä seuraamme.

- Uimaan, sanoin. - Pitäisiköhän sun jäädä huilaamaan tänne, se potku näytti pahalta...
Punastuin, kun tajusin, miltä sanani kuulostivat. Katsoin jalkoihini.

- Ei väliä, sanoin Sallille. - Mä voisin ottaa Dunjan mukaan kyllä.

Lähdin vähin äänin pikkulaitumelle päin, ja hymyilin Darcylle, joka hörähti jo pitkän matkan päästä. Riimu ja riimunnaru roikkuivat koivun oksalla, josta nappasin ne mukaani. Muut olivat jäänet vielä tallinpihaan. Pujahdin sähkölangan ali Darcyn luo, joka lampsi hitaasti luokseni.
"Mennäänkö uimaan?", kysyin matalalla äänellä, ja pujotin riimun tamman päähän. Se pärskähti (ilmeisesti myöntävästi) ja mun oli aivan pakko naurahtaa. Eiköhän se ollut kyllä.

"Oh", totesin. Minusta siis haluttiin eroon. "Ei se ollu paha, I'm not weak", lisäsin aavistuksen happamana.
"Kyllä mä voin tulla", hymyilin. Ihan vaan Valman kiusaksi. Ja jos menisimme hevosten kanssa, se olisi vielä parempi. Äskeisen näytöksen perusteella olin heittänyt haaveet tamman vapaapäivästä hiiteen. Se olisi muutenkin pitänyt liikuttaa kevyesti, sillä kokonaan vapaa päivä takasi Faen kanssa sen, että se oli hevosversio pikajunasta jossa ei ollut jarruja.

Naurahdin Alanan ja Valman päästelyille. Valman tuntien hän halusi taas olla hyväihminen.
"Tuu mukaan jos huvittaa", sanoin Alanalle ja käännyin Valman puoleen "jos sä otat Dunjan niin mä otan sit Mincan".

Napsautin riimunnarun kiinni Darcyn päitsiin, ja lähdin taluttamaan sitä takaisin päin. Sekin oli ilmeisesti seurannut Faen temppuilua laitumelta käsin, koska se hirnahteli korvat hörössä tarhojen suuntaan.
"Ketkä tulee mukaan?" Kysyin Valmalta ja vilkuilin tuvan ovea. Toivoin salaa, että Emma päättäisi jättää tulematta.

- Okei, sanoin helpottuneena. - Mutta käy nyt hakemassa ensin kylmää tuvasta. Lähdetään sitten kun ollaan kaikki valmiita.

Hetken kuluttua minä lampsin kohti tammojen laidunta Dunjan riimu kädessäni. Poni torkkui varjossa puun alla, mutta heräsi, kun menin sen luo. Laitoin sille riimun, ja lähdimme kohti tallia. Kesä hevosten kanssa oli ihanaa: tarvitsi vain suitsia hevonen ja hypätä selkään. Hain tuvasta pyyhkeen. Bikinit olin tajunnut laittaa aamulla T-paidan ja shortsien alle.

EMMA: Mä jouduin vaan teeskentelemään vastahakoista, kun nopeasti tallituvassa farkkushortseihin ja tank topiin vaatteita vaihtava Christian kysyi, haluaisinko mukaan uimaan. "Joo, tietty!" mä vastasin ja nappasin vielä kypäräni mukaan kaappini päältä ennen kuin lähdin tummahiuksisen perässä tallipihalle. Valitettavasti siellä odottivat kuitenkin meidän virkkuukoukkusankarimme ja... Oscar. Voi hemmetti.
"Ai, että tällä porukalla mennään", mä murahdin, mutta en viitsinyt Christianin seurassa olla oma ilkeä itseni.

INKA: Kävin nopeasti hakemassa Alanalle jääpussin. "Mä en kyllä tiedä, kannattaisko Ranaa ottaa maastoon ilman satulaa. Sillä lähtee niin helposti lapasesta. Voisinko tulla jonkun kanssa kakspäällä?"

Nyökkäsin ihmisiä kohti.
- Nämä kaikki, sanoin. Christian näytti olevan sekä helpotuksekseni että pettymyksekseni Emman seurassa, ja Emman läsnäolo taas hirvitti hiukan. Toivoin, että voisin pysytellä Inkan, Sallin ja Oscarin turvallisessa seurassa, mutta samalla toivoin, että voisin eksyä kahdestaan Chrisin kanssa muista eri reitille.

Lähdin Valman perään, mutta suuntasin kohti pihattoa. Minca mässäili heinän parissa aivan Astassa kiinni. Kävelin ponin luokse ja vedin sen pään ylös riimusta. Vedin Mincan liikkeelle kohti tallia. Minca laahusti uneliaasti perässäni.

"Kiitti", hymyilin Inkalle kiitollisena, ja painoin jääpussin selkääni. Emma ilmestyi Christianin perässä pihalle kypärä kädessään. Hetken pohdin ottaisinko satulan, mutta päätin etten jaksaisi pestä sitä reissun jälkeen. Käväisin tallituvassa palauttamassa lainasaappaat, vaihtamassa omat kenkäni ja hain samalla myös kypäräni ja hanskat. Kännykän tungin urheiluliiveihini, niissä oli ihan tasku sitä varten kyljessä, ja palasin sen jälkeen pihalle. Muut suitsivat jo ratsujaan, joten kiiruhdin myös talliin.

Vilkaisin syrjäkarein Emmaa, mutten sanonut mitään, vaan kiinnitin Darcyn hoitopuomiin. Sen jälkeen lähdin hakemaan tuvasta pyyhkeen, ja kevyempää vaatetta. Valitsin itselleni shortsit ja hihattoman paidan, jonka muistin ostaneeni joskus 30 eurolla. No, oli mulla ollut kalliimpiakin vaatteita, ajattelin olkiani kohauttaen. Nappasin vielä kypärän, jonka jälkeen lähdin hakemaan Darcyn suitsia.

Katselin sekalaista seurakuntaa, joka suitsi hevosia pihassa. Painoin kypärän päähäni, ja Dunjan ohjat roikkuivat käsikynkässäni. Inka näytti yksinäiseltä.
- Menkää Oscarin kanssa Darcylla kaks päällä, ehdotin iloisesti. - Darcy on vahva, se jaksaa teidät molemmat, ja sillä ei koskaan ole mitään metkuja.