Slow motion - tallinvintin juorukellot

Maikilta jos joltakulta olisin halunnut kysyä, kenestä tämä oli viimeksi ihastunut. Ei sillä, että minua olisi se jotenkin hetkauttanut, tai että olisin edes halunnut tietää, mutta Maikissa oli jotakin mitä hän piti sisällään. Ihan varmasti. Sellaisella kysymyksellä sitä sisusta olisi kai saatu vähän liikuteltua, vaikkei Maikki vaikuttanutkaan tavanomaiselta tytöltä. Pohdin vaihtoehtoja mielessäni, muttä päätin sitten odottaa, mitä muut halusivat Maikista tietää.
Ilma alkoi jo viiletä Lotan riehumisen jälkeen, joten nostin jalat paalin päälle ka nojauduin halaamaan jalkojani. Päässäni alkoi soida The Rolling Stonesia, joten naputtelin sormiani sen tahtiin.

// sori ku tungen kokoajan, mutta mulla on tylsää ku en saa unta D:

Äh, tylsää... mutta silti niin kovasti halusin kuulla kuinka Maikki vastaisi mielenkiintoiseen kysymykseen. Haroin hiuksiani ja unohdin itsesäälin, oltiinhan täällä sentään pitämässä hauskaa!

Olin jo pitkän aikaa tarkkaillut nuorisoa heinäkasan seassa, ja huomasin, että Mikki oli unohtanut hupparinsa tai minkä lie heinien alle. Ajattelin tehdä pikku kepposen, joten loihdin paidan teleportaali-loitsulla katoamaan kuin tuhka tuuleen, aivan lantalaan asti! Siellä kylmettynyttä poikaa odottaa haiseva yllätys! >:-)

Salla näytti olevan aivan omissa maailmoissaan, joten sukelsin tämän heinäpaalin sekaan ryhdyin pistelemään tämän takapuolta terävillä heinänkorsilla. Nopea kun olen, tein saman myös Nannalle, Lotalle ja Valmalle, ja pian ihmetellään, että mikä näitä neitejä oikein vaivaa, kun yhtäkkiä kaikilla tuntuu kummaa pistelyä takapuolessa! ;-) Minä niiin rakastan kaaosta!

"No Maikki, jos kukaan muu ei saa kysymystä sulle väsättyä, niin miepä kysyn. Kenestäs tyttö tällä hetkellä tykkää tai kuka oli viimesin ihastus?" utelin ilkikurisesti.

Hymy levisi kasvoileni, mutta samalla se ilkikurinen punastus. Jos nyt ei niin ei milloinkaan. Sanoi muut mitä sanoivat, arvelutti kertoa mutta kai se oli pakko. Maikkihan ei häpeä itseensä, joten nyt on pakko.
-Ne kellä on nyt vakaamuksia seksuaalivähemmistöjä kohtaan niin, ovi on tuolla päin. Näin suoraan sanottuna olen bi. Totesin ja ehkä olin varmis nauramaan, kuulostin tyhmältä.
-Amy, on tämän tytön nimi. Hymähdin enkä tiennyt mitä pitäisi ajatella. Jäin odottamaan muiden reaktioita. Vilkuilin jokaisen päänuppia

Katsoin Maikkia ällistyneenä. Heti perään tulin ajatelleeksi, että olin halannut häntä. Sehän oli vähän niin kuin olisin halannut poikaa... Ei, Valma, et ole enää siinä iässä, että tytöt ja pojat eivät voi olla kavereita keskenään, tiuskaisin mielessäni. Niin kuin heterot ja bitkään. Kamala, mitä rasismia! Maikki oli Maikki ihan omana itsenään, sellaisena, kuin hän oli.

Olin tietenkin yllättynyt, mutta Maikkihan olikin erilainen. Hymyilin tytölle ja nojauduin tuota päin taputtaakseni varovaisesti Maikin olkaa.
"Tuo oli rohkeasti sanottu", kuiskasin hymyillen ja näytin tytölle peukkua. Ja mieleeni kävi se yksi ilta kun Maikki oli halannut minua ja Mikkiä... en tiedä miksi. Suloistahan ystävyys oli, ei tästä tulisi sen enempää eikä kukaan halunnutkaan, että tulisi. Sitten vain unohdin koko jutun ja hölmöt ajatukseni, odotin kiltisti että Maikki pyöräyttää.

Hymyilin Maikille, ja ajattelin, kuinka rohkea tämä oli. Oikeastaan mitään muuta ei mielessäni käynyt. Eiväthän tytöt ja pojat ajattele toisistaan heteroina välttämättä mitään ystävyyttä pidemmälle, joten miksei bi'täkään voisi kohdella kuin ketä tahansa muuta ihmistä. Sitäpaitsi noin kolmasosa maailman ihmisistä oli bi-seksuaalisia. Vai oliko niitä enemmän?

Kun olin yhden pitkän hetken vain uppoutunut seuraamaan tapahtumia, havahduin kuullessani Maikin vastauksen. No, Maikki oli yhä Maikki, mukava tyttö, jonka kanssa oli kiva jutella ja hoitaa poneja yhdessä. Hymyilin Maikille rohkaisevasti ja ajattelin, että tuollaista rohkeutta ei ainakaan itseltäni löytyisi.

Epäröin vähän ihmisten ilmeitä, jotenkin teki mieli juosta pois ja jotenkin huutaa kaikille että emmä teitä vilkule kaikkia, nauroin mielessäni. Tyydyin olemaan hiljaa.

"Okei, sun vuoro pyörittää", päätin sitten sanoa ja hymyilin mahdollisimman rennosti vilkuillen katonrajassa häilyviä hämähäkinseittejä.

Nyökkäisin Micin tokaisulle, ja pyöräytin pullon. Pullonsuu osuikin Emppuun.

-Noh, totuus vai tehtävä? hymähdin tytölle.

Voi ei, nyt pullo osui minuun, hätkähdin ja tuijotin vuoroin pulloa, vuoroin Maikkia.
- No, totuus, henkäisin jännittyneenä.

Hmph.. Aloin miettimään päässäni mitä haluaisin kysyä Empulta.
-Mmm mikä on sinun epäsallituin teppu hevosten kanssa? Siis simmoinen mitä ei saisi tehdä? Kysäisin.

Tuijotin Maikkia hetken ja virnistin.
- Nooh, mun äitin kaverilla on vuonohevonen ja kerran, kun me oltiin sen kaverin tykönä käymässä, niin mä menin käymään siellä sen hepan tarhassa. Kukaan ei nähnyt, joten mä käväsin nopeesti sen selässä ilman kypärää. Se oli onneksi aika rauhallinen, kerroin.

En malttanut lopettaa hymyilemistä kuullessani Empun hellyyttävän vastauksen. Muistelin äitini kertomia lapsuustarinoita itsestään, jolloin meno oli kyllä niin villiä minunkin korviini. Saattoi vain ottaa naapurin sumenhevoset ja mennä salaa pellolle laukkaamaan kilpaa ilman satulaa ja kypärää ja kaikkea.

"No keneen pullo seuraavaksi osuu?" vihjailin yleisesti, että Emppu pyöräyttäisi pulloa. Minulle alkoi tulla jano. Olisimme voineet käydä porukalla lähimmässä putiikissa tai jotain muuta. Pullonoyörityskin alkoi tuntua puuduttavalta, mutta yritin näyttää luontevalta peinäpaalin päällä istuessani.

- Ai, se pyöräytys, muistin ja pyöräytin pulloa.
Pullo lähti pyörimään vauhdikkaasti. Lopulta vauhti alkoi hidastua ja se pysähtyi.

//joku muu saa keksiä keneen pullo osuu!

Kiipesin tallivintille vievät tikapuut ja huomasin muiden istuvan ringissä. Mitäköhän ne on nyt keksinyt? Mietin ja kävelin huomaamattani ringin luokse.
- Hei. Saanko liittyä seuraan? Kysyin.

-Siitä vaan, taputin paalin päälistä joka ammotti tyhjyyttään, hymähdin.

Istahdin Maikin näyttämälle paalille ja katsoin pulloa joka pyöri ja pyöri, kunnes viimein alkoi hidastamaan vahtia. Pullo pysähtyi, katsoin järkyttyneenä pulloa. Se osoitti minua, niin minun tuuriani ajattelin.

Uusi tyttö tuli huoneeseen ja istui minua vastapäätä olevaan tyhjään heinäpaaliin. Sillä välin pullo veteli viimeisiään ja pyöri hitaasti, lopulta pysähtyen kuitenkin siihen uuteen tyttöön.
- Ennen kuin kerrot haluutko totuuden vai tehtävän, haluaisin kysyä sulta yhden jutun. Mikä on sun nimi? Mä olen Inka, kerroin hymyillen jännittyneesti ja hermostuneena uuden tyypin seurasta. Ei enää sisäpiirisalaisuuksia. Älä mokaa, Inka.

- Mun nimi on Stina, sanoin.

- Moi Stina. Mä oon Emppu, esittäydyin Inkan esimerkkiä seuraten.
- Otatko totuuden vai tehtävän? kysyin vielä ja katselin odottavasti tyttöä.

- Tehtävän, vastasin.

Otin tukevan otteen tikapuista ja kapusin ne rauhallisesti ylös. Muut tallilaiset olivat pullon ympärillä. Käynnissä taisi olla maailman ärsyttävin peli. En vallunnut vaikuttaa ärsyttävältä joten päätin tervehtiä.
- Moikka, sanoin ja katselin heitä ja hymyilin ujosti.

Kuulin portaista ääniä jo ennen kuin käänsin katseeni kohti tyttöä jonka olin nähnyt joskus Aleksin junnutunneilla, taisi olla nimeltään Salli.
- Moi, etkös sä ollu Salli? Mun nimi on Inka. Jos haluut peliin mukaan, on täällä vielä muutama paikka vapaana, ilmoitin ja yllätyin itsekin rohkeudestani, tosin monta kaveria ympärilläni ja muutenkaan en pelännyt enää uusia tuttavuuksia Hallavassa, tallin ulkopuolella sen sijaan... ööh.

Katsahdan pinkkipääblondiin joka avaa vaivautuneen tilanteen hyvin.
-Joo Sallihan mä oon, vastaa hiljaisesti ja katselin peliä. Olisihan kiva tutustua muihin paremmin, mutta en pitänyt pelistä olkoon menneeksi.
-No joo voisinhan mä tulla, vastaan Inkan kysymykseen ja astelen rauhallisesti hiukan lähemmäs muita.