17.3.2015

- Moi, sanoin iloisesti mun vieressä istuvalle vaaleatukkaiselle sinisilmäiselle pojalle. - En oo suakaan ennen nähnyt. Hemmetti, täällä taitaa olla porukat kokonaan uusiksi.
Laitoin kämmenelläni olevia karkkeja yksitellen suuhun.

//Niimpä näkyy, JellyXD

Nousin pois paikaltani ja istuin yksinään nojatuoliin. Alkoi ottaa pattiin kun en osannut olla sosiaalinen. Kaivoin koulukirjat repustani etteeni. "Mitä hittoa!" Huusin ihmeissäni ja olin miltein purskahtaa itkuun kun näin kirjani. Lopulta silmäkulmastani valui yksi kyynel. Anni oli tuhonnut kirjani ja lisännyt vielä lapun jossa luki: TÄSTÄ SAAT HITON HIKKE! Minua nolotti tunnustaa koulukiusaamiseni mutta sain kieltämättä kysyviä katseita.

Nyökkään. "Oon siis Andreas, mut lempinimet on tervetulleita" esittäydyn varmaan tuhanteen kertaan ja siirrän katseena muualle. Yhtäkkiä Clara huudahtaa jotain ja käännyn katsomaan tätä. Mitä sä metelöit? Räpsäytän silmiä ja kohotan kulmia kysyvästi.

Mä..mä... Itken Hiljaa ja peitä silmät kämmenilläni.

Säpsähdin tytön huudahtaessa äkkiä.
"A...are you... Oletko sä kunosa?" pomppasin seisomaan, ja sitten näinkin harmituksen syyn. Joku hauska oli mennyt pilaamaan tuon koulukirjat. Huokaisin hiljaa.
"Mula on ömm.. tape, autako se?"

Kirja oli kokonaan tuhottu. Muistan opettajan sanat vieläkin: Olette vastuussa näistä uusista kirjoista! ....vastuussa... Mutisin ja vilkaisin Alanaa.
-Öööh..?

"Voihan, toi näyttää ikävältä", irvistin Claralle. "Emmä tiiä auttaako teippikään tohon paljoa." Pudistin päätäni, tuho näytti tosi hirvittävältä.

Teippi! Se se oli! Katsoin hiljaa kirjaa, ja laskin vaalean nahkalaukkuni takaisin maahan. Ei teippi tuota korjaisi.. Katsoin sohvalla vierekkäin istuvia poikia, ja muistelin noiden nimiä. Miro, hoitohevosena Palle. Yritin muistella mikä hevosista oli Palle, kunnes tajusin sen olevan se tinkeri. Toinen poika oli kaiketi nimeltään Andreas, mutta hoitohevosen identiteetistä minulla ei ollut hajuakaan.

//hihittelen täällä ittekseni, paras musavideo ikinä xD

Heitin koulukirjan menemään.
-Ööh.. Tuota.. Okei. Elkää sitten kertoko muille. Kellekään. Sanoin erityisesti Janelle. En halunnut kenenkään tietävän siitä.
-Mua kiusataan koulussa aina näin. On ne kauheempiakin asioita tehny. Mutta mä.. Sanani hiipuivat. Mitä olin juuri äsken sanonut. Puristin käteni nyrkkiin ja purin kieltäni. En tiennyt mitä tehdä.

//mä taas naureskelen ku mun oma isoveli on Miro XDD silläki oli joskus mustat pystyt hiukset mut nykyää vaaleet

Nyökkäilen vain hämmentyneenä. Emmä osaa lohduttaa.. Onneks tääl on muita tyttöjä jotka tietää mitä pitää tehä. Kiusataan? "Se on typerää" nurisen itsekseni. Kiusaaminen on yksi typerimmistä asioista. "Muaki haukuttii yhes vaihees natsiksi, mutta en enää kuunnellu ja sit ne lopetti. Mut toi on kyl pahempi" puhelen.

"En tietenkään kerro", vakuutin pehmeästi ja kurkottauduin taputtamaan pehmeästi Claran polvea.
"Mutta musta sun pitäis kertoo jollekulle, jos sua kiusataan. Ei ne aikuiset aina osaa kaikkea korjata, mutta parempi se on yrittää kuin antaa niiden noin vain tuhota valtion omaisuutta. Sellaisesta pitäs saada rangaistus."

//Mäkin teen tässä samaan aikaan matikanläksyjä...

Janelle lohdutti minua. En kuunnellut paljoa mutta halasin lopulta tyttöä.
-Sä oot oikeassa. Huokaisin. Unohdetaan tää juttu. Mun pitäis pian lähtee kotiin. Sanoin jo hyvän tuulisena ja vilkaisin kelloa.

//Matiikan koe D:

"Minua on kutsutu "ladhar iora":ksi se tarkoitaa umm... o... oravan ummm.. toe", yritin etsiä oikeita suomenkielisiä sanoja. "Irlannisa se oli, muta siten sain kavereita. Sisko autoi", hymyilin ujosti.

//nyyh, kaikkien pitää lähteä :<

Alanakin sepitti jotain lohduttavaa. Hymyilin tälle. Halasin häntäkin vaikkakin hieman hämmentyneenä tämän aksentista. -Lähteekö joku muukin? Jelly?

//pakko

"Oravan varvas?" kysäisin kohottaen pikkaisen kulmaani. "Ei kiva tosin, vaikka kuulostaakin hauskalta. Kiusaaminen on yllättävän yleistä, harmi vain", huokaisin ja puistin päätäni.
"Mä taidan jäädä vielä, ei oo mikään kiire kotiin. Mutta menekin sitten turvallisesti."

Mun ei! Pitäs kyl lukee tenttiin vielä yks artikkeli mutta nääh, ehtii sitä huomennaki.

Mä pidin turpani kiinni, kuun muut puhuivat kiusaamisesta. Olin yläasteaikoina kuulunut koulun pahimpin gangstoihin ja kiusannut järjestelmällisesti kaikkia vähänkin ujoja tai erilaisia. Nykyään häävetti niin paljon, etten tahtonut muistella sitä. Ihmiset kasvaa ja viisastuu, kelailin. Usein sitä vasta vuosien päästä pystyy tunnustamaan virheensä.

Miro oli hiljaa. Kohautin olkapäitäni ja katsahdin taas kelloon. -Ei mun vielä tarvitse lähteä. Mitä tehtäis?

Hymyilin hieman Janellen hämmentyneelle ilmeelle.
"Mina pidin oravista, ja olin very clumsy pienena. Somehow he keksivät varvaksen..? Varpaan?" jäin arpomaan sanan oikeaa taivutusta. Mustahiuksinen poika näytti aavistuksen epämukavalta, ja varovasti kysyin oliko tuo kunnossa.
"Me voidaan... Umm..." kohautin olkiani. Olin huono keksimään mitään tekemistä.

-Pullonpyöritystä? Täsmensin ja nappasin karkkia pöydältä.

"Mutta orvathan ovat söpöjä", vakuutin hymyillen kevyesti. Mietiskelin hetken aikaa jotakin hauskaa tekemistä, kun puheenaihe näytti siirtyvän muihin asioihin.
"Onko kellään mitään hauskoja ratsastustarinoita? Tiedättehän, hevosen selässä aina sattuu ja tapahtuu?" kysäisin ja katseeni alkoi hieman loistaa innosta, kun toivoin jollakulla olevan joku hauska tarina.

- Tä? Ai joo, sanoin vähän hämmentyneenä, kun kalpea, ontuvaa suomea puhuva tyttö kysyi, olinko kunnossa. - Muistelin menneitä, mä sanoin virnistäen ja haroin hiuksia otsalta taakse. - Pullonpyöritystä? Joko te joitte ne limut siitä pullosta?

Pullonpyörityksen ajattelu sai mahani pyörimään. En pitänyt totuudesta tai tehtävästä, siitä tuli usein kiusallista kun en uskaltanut tehdä mitään. Janellen ehdotus kuulosti paremmalta.
Hauskoja ratsastustarinoita? Olihan niitä, useita.
"Minula on!" hihkaisin yllättävän rohkeana, ja pyyhkäisin hiukset osittain olkapään taakse. "Ratsastustarina siis.." mutisin muiden alkaessa puhumaan pullonpyörityksestä.

Mun heppa on joskus pukittanu niin että mä raahauduin jalka jalustimessa ympäri metsää! Hihkaisin iloisesti. Hymyilin muille. Mietin oravan varvasta. Hassua että Alanaa oli haukuttu sellaiseksi. Oravat olivat ihania. Varvas? Mitäköhän kiusaajia hekin olivat?! Miro kysyi olimmeko juoneet limut.
-Ei olla mut mulla on yks tyhjä pullo. Vastasin.

Laitoin pullon keskelle lattiaa ja vilkaisin vaivaantunutta Alanaa. -Ei oo pakko tulla jos ei haluu.

"Kerro, kerro!" kannustin Claraa ja kuuntelin tämän tarinaa pikkaisen irvistäen. Jalustimesta roikkuminen ei takuulla ollut hauskaa.
"Ei sitten mitään liian kamalia tehtäviä, täällä on alaikäisiäkin", muistutin porukkaa.

Kuuntelen muiden puheita. Mulle käy kumpikin... Yhtäkkiä naurahdan. "Kerran mun pikkusisko vei mut kattoo sen hoitsua. Se oli sellane kunnon kisaponi, ja mäki olin sillo ponikokonen. Noh, kipasimpas selässä ja tulin niskoilleni alas. En oo siitä lähtie hirveesti perustanu kuumista hevosista" totean hymyillen vähän. Mukavaa porukkaa.

Nauroin Janen muistutukselle.
-Joojoo! Hihitin ja kysyin kuka haluaisi aloittaa. -Minkä ikänen sä muuten oot Jelly?

- Ei, ei, mä hörähdin Janellelle. Tiesin kohta saavani varoittavan mulkaisun, joten nostin kämmeneni ilmaan. - Ei vaan, mä sanoin, jotta jokainen ymmärsi vitsin. - Hei, tää on mainio tutustumisleikki, mä suostuttelin varautuneen oloista Alanaa.

"Mina kerran ratsastin isan umm.... green..." mutisin etsiessäni oikeaa sanaa koulutukseltaan raa'asta hevosesta. ".. nuori ori, ja kun se on kentahevonen, minun piti saada se lapi vesin. Se hyppasi veteen with a huge leap, ja mina putosin naama edela mutaan", virnistin hieman. Siinä se kenttäratsastuksen hienous piilikin, kaikki joutuivat mutaan, olit sitten kovan luokan kisaaja taikka ihan harrastaja. Huokaisin helpotuksesta Janellen kieltäessä kamalat tehtävät. Mirokin suostutteli leikkiä. Ehkä voisinkin tulla mukaan.

Pyöräytin pulloa. Se pyöri pitkään mutta lopulta pysähtyi itseni kohdalle. Okei, uudestaan. Pyöräytin pulloa ja nyt se osoitti Andreasta. -Totuus vai Tehtävä? Kysyin virallisesti.

Virnistin, muiden ratsastustarinat kirvoittivat hauskoja mielikuvia.
- Nonni, pyörittäkää nyt joku, mä sanoin ja tiputtauduin sohvalta lattialle istumaan.

Irvistän Alanalle. Auts D: sitten hyppään sohvan reunan yli istumaan lattialle. "Missä pullo nii alotettais?" tokaisen ja vilkaisen muita odottavasti.

"Joo, kuumat pollet osaa olla hankalia", nyökyttelin Andreaksen suuntaan. "Ei sillä, että mulla niistä kovasti ois kokemusta, oon enemmän ollu tuntiponien kanssa. Joskus ois kyl kiva olla oma ponikin, mutta onneks on sentään Vanilla."
Käännyin Claran suuntaan, kun tämä kyseli ikääni. "Oon kuustoista."
"Oh, just ton takia mä en oikeestaa tykkää esteistä, koulu on enemmän mun makuun", irvistin Alanalle.

//jaaha, meikän pitää käydä syömässä, Alana saakoon varautuneena katsella ja kuunnella muiden pelaamista siihen asti kunnes uskaltautuu mukaan (eli tuun takas)

//ouu sori XD

"Totuus" vastaan kysyjälle ja jään katsomaan tätä suoraan silmiin. Mitähän nyt tapahtuu..


//ah penkokaa Andreaksen salaisuudet esiin. XD

//Paineita Clara:D

-Totuus. Poika sanoi.
-Okei. -Noh, lämmittelyks vaikka et soitatko jotain instrumenttia? Naurahdin vuorenvarmana ettei näin ollut.

//en keksiny mitään paitsi liian yliampuvaa

Kikatin pikkaisen, kun Andreas valitsi totuuden, ja käännyin katsomaan uteliaana Claraa odottaen jotain mehukasta kysymystä. Joskaan se ei osoittautunut kovin jännäksi, mutta pitihän sitä pikkaisen hitaammin aloittaa kieltämättä.

//hohoho kaikki yliampuva on sallittua XD mikää ei oo hauskempaa ku omien hahmojen kiusaaminen

"Juu, poikkihuilua" vastaan Claralle. Huh, mä ehin jo oottaa jotain superkamalaa... Vilkaisen muita. Pyöritänköhä mä seuraavaksi?

Mä vilkaisin vieressä istuvaa poikaa. Ei varmasti soittanut mitään, ei ollut yhtään sen oloinen.

Mä olin ällistynyt, mutta yritin peittää sen.
- Pyöritä, kehotin Andreasta.

Yllätyin pojan vastauksesta. -pyöräytä vaan vastasin tälle ja vilkuilin taas kelloa.

// Köh köh, seuraavaks tulee sitten paha andreas!!

Katselin penkiltäni muita, ja heidän esimerkkiään seuraten istuuduin lattialle sopivaan rakoseen, joka sattui olemaan Janellen sekä Miron välissä. Huokaisin hiljaa helpotuksesta kysymyksen ollessa varsin normaali, eihän ventovierailta kuulunut sopimattomia kysyä, eihän?
"I can play.." hymyilin ujosti.

"Loistavaa!" hihkaisin innosta, kun Alanakin päätti liittyä seuraamme, ja jäin odottamaan, kehen pullo osuisi.

Hymyilen vähän. Ei varmaan oottanu mun soittavan mitään. Tartun pulloon ja pyöräytän sitä riuskasti, ja hetken kuluttua se osuu Janellea kohden. "Totuus vai tehtävä?" kysyn.

Soin Alanalle rohkaisevan hymyn, kun tyttö istahti viereen.

-Tehtävä, tehtävä, tehtävä! Kannustin Janellea. Kikatin innoissani ja napsin karkkeja pöydältä.