7.5.2015 18.30

"Täällä on uus poika, Vili, ja se on vissiin aika kuumana Valmaan... Ja se sai Valman vähän hämilleen, kuten voit kuvitella, joten nyt ne on tallissa selvittelemässä välejä", kohautin olkiani pahoittelevasti. "Ehkä parempi odottaa tilanteen rauhottumista. Ja sinuna en olis yhtään huolissani. Valma on järkevä."

"Valma, mä oon siis vaan joku.. Joku.. " änkytin tärisevällä äänellä. "Miks sä teit.. N-näin..." tunteeni Valmasn eivät olleet kadonneet vieläkään. Minkä mä sille mahdoin.

Tunnistin Nannan, mutta ei ollut kauaa aikaa kysellä kuulumisia kun kuulin vastauksen. Leukaperät kiristyivät, toinen kulma kohosi kysyvästi ylös. Mistä täällä oli näiden viikkojen aikana tapahtunut? Miksi juuri nyt?
"Mä kyllä luotan Valmaan, mutta siihen Viliin en tippaakaan... sun ilokses odotan minuutin. Sitten mä meen jo."

Palloilin kahden asian välillä. Lohduttaisinko toista lähemmin, vai kohtelisinko viileästi? Astuin taas askeleen eteenpäin.
- Anteeksi... sanoin ja räpyttelin kyyneleet silmistäni. Minun teki mieli puolustella itseäni, mutta en kyennyt.

"Valma! Sä sanot anteeksi?! Mitä se enää auttaa. Vastaa nyt: Miksi sä teit näin?!"

"Ei ei ei ei.. Valma ei oo tekemässä mitään pahaa. Se on tavallaan... antamassa Vilille pakkeja.. vaikka siis ei niiden välillä oo ollut mitään. Vili oli vaan iskeny silmänsä siihen."
Olimme aikaisemmin puhuneet asiasta Valman kanssa joten tiesin tasan tarkkaan missä mentiin tytön tunteiden kanssa. Valmahan oli melkein pillittänyt sitä kuinka ikävä tällä oli ollut Christiania. En kuitenkaan viitsinyt nolata Valmaa ja kertoa sitä miehelle.

Katsoin sanattomana Viliin.
- Mä... mä en tiedä, sanoin voimattomalla äänellä.

// tää on KIVAA

-Ei täällä mitään ihmeellistä muutakun että on tullut uusia hoitajia ja Wili kuuluu niihin. Sit se tais ihastuu Valmaan, ja no sä tunnet Valman. Se ei uskalla sanoo tai loukata ketään, lyö ittensä ahdinkoon, yritin selittää.

//jälkijuna

"Et tiedä? No huhhuh, sä oot erikoinen tyyppi." Sanoin kuivasti. "Pidä vaan se sun Christian."

//Alana trust me, täs on joku muuki loukkaantunu... DRAAMA <33

Halusin olla ihan järkyttävän vihainen sille jätkälle, ja kyllähän mä olinkin, eikä mua tippaakaan haitannut mitä Valma siitä ajatteli. Mutta koska mä tiesin ettei sille tytölle oo helppoa torjua ketään, halusin olla siellä myös lohduttamassa. Tai edes tekemässä jutun toisen puolesta. Täytyy sanoa että vaikka vähän nallekarhu oonkin, en kestä sekuntiakaan jos joku mun tyttöystävää tavoittelee.

Eikä kiinnostanut, tiesikö Vili vai ei. Tai ehkä vähän kiinnosti. Miksei Valma olisi kertonut sille?

"Sä siis et sanonu mitään. Ei siinä sit mitään, mut tää ei oo mun syy"

Seisoin vain paikoillani pällistelemässä. Sillä hetkellä ihmettelin, miteen kukaan saattoi ikinä tykätä minusta.
Vilihän oli todella ihana... mutta ystävänä. Ja nyt olin mennyt pilaamaan senkin.

"Valma! Mä en TIENNYT että sulla on poikaystävä. Oisit hitto SANONUT SEN!"

Siirryin hieman syrjään keskustelun kääntyessä draaman puoleen, ja join teeni loppuun kaikessa hiljaisuudessa seinään nojaten. Itse olin tavattoman huono selvittämään mitään parisuhdekriisejä, kolmiodraamoja tai mitään muitakaan, ja tyydyin vain osaani sivustaseuraajana.

- Mulla ei koskaan ollut mitään ajatusta edes... aloitin takellellen, mutta vaikenin. Väänsin vain veistä toisen haavassa.

Selvästikin oli joku tilanne päällä. Teki mieli kysyä, mistä oikein oli kyse, koska en tarkalleen tiennyt. Joku kolmiodraama vissiin. Olisi ollut tyhmää kysyä, eihän asia minulle kuulunut.

"Minuutti..." mutisin ja katsoin vaativasti Nannaa, ihan kuin mä olisin kuitenkin sen lupaa tarvinnut. Tiesinhän mä että vihaisena en ollut kovin harkintakykyinen, ja se voisi kostautua. Juuri nyt tuo sinitukka oli mua kolmesti fiksumpi.

Mieleni teki mennä pelastamaan Valma, mutta tämmönen rääpäle siellä tuskin ketään kiinostaa joten päätin jatkaa peliä.
-Alana jos sä keksit sen kysymyksen niin saadaan muuta touhuttavaa, mulla oli totuus, hymyilin.

"Ei ollu millonkaan? MIKSI SÄ ET SANONU!? K-kai.. Valma.. Sä vaan halusit loukata mua? Mistä mä oisin ikinä tienny et sulla on jo poikaystävä? Mistä oisin ikinä tiennyt ette pitäny musta? Mistä mä oisin voinu tietää mitään?"

"Onkohan vesi vielä kuumaa?" kysyin Alanalta kun huomasin tuon tyhjenevän teekupin. "Mäkin voisin haluta teetä.."
"Ja hei, mihin me jäätiin? Mehän oltiin pelaamassa totuutta ja tehtävää", naurahdin. Ilmassa oli todella paljon jännitystä.
Vilkaisin sivusilmällä Chrisuun.

"I said it already... The actor you're obsessed with.." mutisin hiljaa Maikille ja vein teekuppini tiskipöydälle.
"Joo, on se lämmintä", hymyilin Nannalle ja kaadoin itselleni vielä hieman vettä.

//se oli viimenen viesti tolla kakkossivulla (;

- Ei, en halunnut, yritin epätoivoisesti. - Anteeksi, kuiskasin. Minulla oli avuttomampi olo kuin ikinä ennen.

"Jes." Kiiruhdin vesipannulle ja kaadoin vettä itselleni. "Otatko sä teetä Vera? Entä Maikki? Chrisu?"

"Mä tarviin just nyt raitista ilmaa...", mutisin lopulta ja lähdin taukohuoneesta. Vastustin halua avata tallin ovi jonka takaa olin kuulevinani ääniä. Äh, varmaan mä kuvittelin. Ihan varmasti. Onneksi näin Pandan ulkona, se nosti päätään Ranan ja Halin välistä rientäen portille vaikka kävelymatkaa välissämme vielä riitti. Vaikka kuinka kamala fiilis ja masennus mulla oli päällä, Panda oli aina vastassa. Nytkin sen suloisen heleä hirnahdus toivotti rapsutukset tervetulleeksi. Lopulta mä pujahdin tarhan aidan ali nojaamaan ruskeaan kaulaan. Lopulta kaksi muutakin turpaa piirtelivät kuvioita selkääni. Tietysti, rutiinitarkastukset käyntiin. Hali löysi kuin löysikin Valman tuliaiset taskustani ja ennen kuin ehdin tehdä mitään, pussi oli maassa ja kahtia. Pelastin kaikki pussin suojissa pysyneet polkagrisarit, sen jälkeen poimin kaikki mutaan peittyneet ja laitoin toiseen taskuuni. Ne voisi hävittää myöhemminkin.

//en tietenkää häipyny! :-D

"En usko. Moikka Valma, nähään. Adios" sanoin ja ryntäsin kohti ulkoovea. Raivoaminen ei ollut millään tavoin tapaistani, minulle ei ikinä vain ollut käynyt näin. Murskauduin ulko-ovea vasten. Christian Perkele.

/haluun jäädä kattoo mitä tapahtuu Xd

"Joo voisin mä ottaa!" sanoin ja harpoin Nannan perään. Ehkä tämä jännitynyt tunnelma särkyisi kun pääsisimme jatkamaan peliä.

Näin jonkun tarhojen luona. Kiroisin koko paikan maasta taivaaseen jos se olisi Christian.

Kaadoin myös Veralle kuumaa vettä ja kurkotin sitten teevalikoiman kaapista. Otin itselleni vaniljanmakuista teetä ja palasin sitten takaisin rinkiin.
Toivoin ettei Christian ollut lähtenyt etsimään Viliä käsiinsä ja kuristamaan tämän..

Hieroin äkillisen uupuneena vatsaani. Missäköhän Christian oli? En ollut ikinä inhonnut itseäni näin paljon, ja olisin antanut koko elämäni, jotta olisin voinut jotenkin lohduttaa Viliä. Tiesin, että jonkun muun oli tehtävä se.
Laahustin ulko-ovelle ja pujahdin ovelle. Aluksi en nähnyt ketään, mutta sitten erotin kauempana tumma-asuisen hahmon. Oliko se Christian. Sydämessäni tuntui pieni kirpaisu.

-Onko mulla pakkomielteitä? jos käänsin kysymyksen oikein, olin kovin huono englannissa.
-Ei kiitos Nanna, hymähdin

Huomasin Valman tulevan ulos. Hän ei nähnyt minua. Nyt menisin seuraamaan häntä, jos hahmo olisi Christian.

"Pakkomielle...? Öö... Se näyttelijä joka... Umm...." vilkaisin epätoivoisena muita huoneessa olijoita ja toivoin jonkun heistä auttavan minua. Puna kohosi poskilleni ja kirosin itseni maasta taivaaseen. En sitten voinut opetella edes tämän maan kieltä..

Palasin teeni kanssa rinkiin. Selvitin hieman kurkkuani ja sanoin sitten:
"Mä oon aika pihalla mitä täällä tapahtuu", tokaisin.

-Ups, naurahdin


//oon oikeasti tosi huone englannissa. kjähkjäh ehkä vois koittaa nostaa päättötodistusta varten

Panda lähti nätisti mukaan ja blokkasi peräpäällään tarhakavereiden karkaamisen, kun talutin tamman otsaharjasta tarhan ulkopuolelle.
"Fiksu tyttö", virnistin ja taputin tammaa. Voi Pandaa, se oli aina niin kiltti ja ihana. Vaikka se ei kaikkien hevosten kanssa välttämättä tullut toimeen, oli sillä koko maapallon suurin sydän. Ja sekin vielä puhdasta kultaa. "Seuraa", pyysin. Tätä oli harjoiteltu ennenkin, ja tamma kulki vierelläni nätisti vähän ympärilleen katsellen. Uskalsin jopa irroittaa otteeni koko hevosesta.

SYdän jätti ylimääräisen lyönnin, kun joku oli tallin ovella. Poika. Ja surullisen, ehkä vähän katkerankin näköinen. Se oli ihan satavarmasti Vili. Ärsytti, teki mieli sanoa pari valittua sanaa. Mutta sitten muistin, että munhan ei pitänyt tietää tapahtuneesta.
"Hei, ootko sä kunnossa?" kysyin ja yritin vääntää jotain tekohymyä. Panda ei kestä surullisia ihmisiä, sen askel piteni ja tamma päätyi nuuskimaan ilmaa sen ja Vilin välillä.

Silmäkulmastani näin Valmankin tulevan ulos. Vähän hymyilytti, mutta olin kahden vaiheilla. Lopettaakko esitys ja mennä suoraan huolehtimaan tytöstä, vaiko jäädä tähän katsomaan että Vilillä oli kaikki hyvin. Eihän hänen kai pitänyt tietää miltä näytin... kai? Vai olimmeko joskus tavanneet? Kasvot olivat ihan tutut. Vaikka vähän kirpaisi, esitin etten huomannut Valmaa ja pidin katseeni intensiivisesti Vilissä. Sydäntä raastoi kun en voinut sulkea porkkanatukkaani käsivarsieni suojaan... ääh...

"Me ollaan pullonpyöritystä ja jossain tuolla ulkoan on kolmiodraama meneillään." selitin Veralle.
"Siis maikki... joku näytteliä johon oot ihan hulluna", yritin selittää tytölle.

Katsoin Christiania kuin ruttoa.
"Painu säkin helvettiin." Sanoin kylmän rauhallisesti. Katsoin Valmaa. "on ihanaa nähä tyttöystävä, vai mitä?"

//Käyn syömässä : D

Nojasin apaattisena tallin seinään. En ollut varma, oliko Chris huomannut minua, mutta olin huomannut (ilmeisesti hänkin) Vilin. Yritin korvat höröllä kuunnella kahden nuoren miehen keskustelua.

"Kurista mut vaan mut mä en tienny susta. Eikä Valma sanonu. Se loukkaa mua tahallaan"

-Kiitos tulkki, virnistin.
-Mä en kato leffoja, mut sarjoja kyllä joten Simone Jade Mc'Kinnon, hymähdin.

//:'-D

"Pyöritäs pulloa", hihkaisin Maikille. Olin jostain syystä melko hysteerisellä duracelpupu tuulella, vaikka ilta ei ollutkaan ollut erityisen iloinen. Ehkä se johtui jännittyneestä ilmapiiristä.

//käyn suihkus

Vähän sävähdin, jätkä oli selkeästi tunnistanut mut. Kulmani kohosivat. Millonkohan kukaan oli sanonut minulle noin?
"En tiiä mistä sä oikeen puhut, mutta parempi sekin kuin että joku jätkä joka alkaa heti v*ttuilla. Varsinkin kun en yhtään tiedä miksi", sanoin ja vaihdoin kurssia kokonaan kohti Valmaa. Sulin hetkeksi hymyyn, mutta tajutessani missä tilassa tyttö oli, oli suuni taas tiukkana kuin viiva.
"Hei", sanoin yllättävän pehmeällä äänellä. "Valma... mä nään kyllä ettei kaikki oo okei... mikä hätänä?" mä kysyin. Ehkä olisi parempi että esittäisin tiedotonta. Ja saisinpahan samalla nähdä, kertoisiko tyttö vapaaehtoisesti mitä ihmettä oli meneillään.

Panda oli jäänyt Vilin luokse, mutta juuri silloin en jaksanut tammaa siihen viereen puskemaan väliin. Kyllä se täällä pysyttelisi.

Mulla alkoi vähitellen keittää yli tää suunnitelma. Halusin kääntyä ja kuristaa Vilin, niin kuin se itse oli sanonut. Tää ei tosiaan ollu mulle tyypillistä.

Vilillä näytti olevan teräviä sanoja, ja mietin, uskaltaisinko mennä jätkien väliin, jos he päättäisivät aloittaa tappelun.