7.5.2015 18.30

Nanna käveli sisään kysyen voisiko liittyä seuraan. Minä nyökkäsin sanomatta mitään, tämän päiväisestä tapaamisesta ei ollut jäänyt kauheasti hyviä vaikutelmia tytöstä, joten suhtauduin tähän vähän varautuneesti. Valma kuitenkin vaikutti helpottuneelta joten pystyin vähän rentoutumaan.

Istahdin hillitysti risti-istuntaan ja katseeni kiersi porukassa. Kaikkiin olin joskus törmännyt tallilla, vaikka Alanaan ja Viliin en ollutkaan vielä ehtinyt kunnolla tutustua.

"Umm.... Isä, mikä tarkoittaa myös hevosia, ja umm... Musiikki eli Billy Talent, ja Fae...?" arvailin ja päätin vastaukseni siihen. Saisi nyt riittää änkyttävä vastaukseni. Kännykkäni värähti taskussa, ja nopeasti vilkaisin ruutua, jossa komeili Tom Hiddlestonin mustavalkoinen, varsin huolestuneen näköinen naama. Havahduin sen olevan minun vuoroni pyörittää, ja tartuin pulloon joka pysähtyi Vilin kohdalle.

//käväsen syömässä, ihan pian tuun takas

Huomasin pullon olevan minun suuntaan. Sydämmeni tykytti jännityksestä kun vastasin:
"Totuus", vilkaisin Valmaan apua huutavasti ja vilkaisin varovaisesti Alanaa. Toivottavasti ei mitään kipreää, näin alkuun.

Hymyilin Alanalle rohkaisevasti. Hevoset tuntuivat olevan suuressa osassa hänen elämäänsä. Luultavasti vielä suuremmassa kuin minun, ratsastuskoululaisen.
Sitten käännyin katsomaan Viliä, jonka vuoro tulisi seuraavaksi.

Käänsin katseeni Viliin, johon pullo oli osunut. En vielä tiennyt tuosta juuri mitään, joten odotin enemmän tai vähemmän innoissani mitä tuo joutuisi paljastamaan.

"Hmm... Kerro elämäsi tärkeimmästä ihmisestä?" naurahdin kuivasti, ja tein tilaa rinkiin liittyneelle Nannalle.

Virnistin Vilille rohkaisevasti. Jo ihan ensimmäisestä Hallavan pullonpyörityksestä olin oppinut, että kysymyksiä voisi olla millaisia tahansa, mutta niitä ei kannattanut pelätä. Täällä kaikki tiesivät toistensa syvimmät salaisuudet, ajattelin. Ajatus sai minut naurahtamaan.

"Tärkeimmästä ihmisestä?" Toistin hitaasti. Minulla pyöri kaikki kuvat sukulaisista ja ystävistä, muttei oikeastaan mikään kohdannut kysymyksen kanssa, kunnes keksin:
"Jaa-a.. Noooh sanoisinko Sofia...?" Sitten katsoin Valmaa. "Älä luule et se on mun tyttöystävä" kuiskasin hiljaa hymyillen tämän korvaan.

Seurailin pullon liikettä ja ihmisten ilmeitä. Mihin Aleksi oli hävinny täsä välissä?
-Mihin Aleksi matkasi jo tässä ajassa? ihmettelin.

Kieltämättä ajatus kirpaisi mielessäni, ja kun Vili kääntyi kuiskaamaan korvaani, lehahdin tomaatinpunaiseksi ja käännyin poispäin. Mikähän minua taas vaivasi?

Vilkaisin Viliin, joka kuiskasi jotain Valma korvaan kuin pahoitellen. Erinäiset mielikuvat alkoivat heti pyöriä päässäni, mutta annoin asian olla. Vili ei näyttänyt siltä, että aikoisi selittää kuka Sofia oli, joten viitoin poikaa pyöräyttämään pulloa.

- To... aloitin, mutta jouduin karaisemaan kurkkuani. - Toimistoon, sillä on jotain paperihommia.
Naamani alkoi taas palautua normaalin väriseksi ja käännyin taas katsomaan Viliä.

Katsoin Valmaa joka lehahti tulipunaiseksi. Tönäisin tätä kylkeen kiusoitellen. Sitten katsahdin pulloon.
Pyöräytin pulloa joka jäi osoittamaan minua. Pyöräytin uudestaan ja se pysähtyi tällä kertaa Nannan kohdalle.
"Totuus vai tehtävä?" Kysyin Nannalta hymyillen varovaisesti.

Naureskelin hiljaa mielessäni Valman punastumiselle. En vihamielisesti, tyttö oli nimittäin vain melkolailla huvittavalla tavalla suloinen punastellessaan niin herkästi. Tyttöä vietiin taas kuin pässiä narussa.
Mietin mitäköhän tapahtuisi jos Christian pölähtäisi nyt paikalle.

Sitten huomioni kiinnittyi pulloon, joka oli juuri pyörähtänyt osoittamaan minua. "öäh.. totuus?" vastasin hieman epävarmana.

"Mmmhh.. Ääh, en mä keksi.. No vaikka että mikä on sun lempi bändi." Älähdin irvistäen. Olin todella huono keksimään kysymyksiä.

Kapusin kömpelösti seisomaan ja hipsin ovelle.
- Käyn moikkaamassa Dunjaa, sanoin, laitoin kengät jalkaani ja katosin ovesta pihalle. Ulkona oli vielä valoisaa, mutta aurinko laski jo. Jäin hetkeksi seisomaan auringonpaisteeseen ja marssin sitten talliin.

Valma häipyi pois. Pelkäsin, että olin tehnyt jotain, jota tuskin olin tehnyt. Jäin hermostuneena katsomaan sulkeutuvaa ovea ja toivoin salaa mielessäni, että Valma palaisi takaisin

"Periphery", vastasin automaattisesti. Olipa lälly kysymys. Hymyilin pojalle ja kumarruin sitten pyöräyttämään pulloa. Se pysähtyi osoittamaan Alanaa. "Totuus vai tehtävä?"

Valma luikahti hiljaisesti ulos ovesta ja jäin miettimään olikohan kaikki kunnossa.

Minun teki mieli mennä Valman perään. Sitten virnistin tytöille:
-Sorry, huutakaa mut jos tapahtuu jotain! Huikkasin ja häivyin ovesta ulos.
-Valma..? Huhuilin tyttöä, joka oli juuri äsken lähtenyt.

Hiippailin Dunjan karsinalle. Hevoset söivät iltaheiniään. Avasin oven, ja Dunja nosti heti päänsä heinistä ja otti pari askelta luokseni. Haroin ponin pystyssä sojottavaa harjaa.
- Mikäköhän mua taas vaivaa, pohdin hiljaisella äänellä. Ehkä Dunja osaisi vastata. - Miksi mä en voi koskaan olla tyytyväinen siihen, mitä mulla jo on? Helkkari, olisi paljon helpompaa vaan pitää silmät tiessä ja olla katselematta ympärilleen.

Jäädyin taas tuijottamaan pulloa, ja emmin hetken totuuden vai tehtävän välillä. En ikinä ollut uskaltanut tekemään tehtävää, mutta kerta kai se olisi ensimmäinenkin.
"Tehtävä...?" kuiskasin hieman epäröiden, ja vilkuilin ympärilleni.

"Valmaaaa...?" Huhuilin yhä tyttöä josta ei kuulunut mitään. Sitten kuulin hiljaista puhetta, mutten saanut sanoista mitään selvää.

Löin käden naamalleni, Wilin lähdettyä.
-Ja näin Valma rauha rikkontui, ja joku ei taida tajuta sitä, totesin ja katsahdin hymyillen Alanaa.
-Jee vihdoin tehtäviä

Huokaisin ajatuksiini vaipuneena ja slitin Dunjan kaulaa, kun se taas palasi heinien ääreen.
- Miten tyhmä ihminen voikaan olla, selitin. - Katsos, meillä ihmisellä on muutakin mietittävää kun se, milloin saa ruokaa. Hitto, missäköhän Christian on?

Mietin pitäisikö päästää piru valloilleen... Ja jostain syystä päätin. Ehkä siksi että poika oli ollut jo valmiiksi vähän ..mm.. etäinen/varuillaan/pelokas minua kohtaan, joten ehkä olisi aika laittaa lisää vettä myllyyn. "Mene etsimään Valma, ja mene halaamaan tätä oiiikein romanttisesti ja kysy: 'ootko kunnossa rakas?'"
Kikatin juonelleni, vaikkei kikattaminen ollut yhtään tapaistani.

Ehkä tämä saisi Valman paremmalle mielelle ja hämmentäisi Viliä.

Virnuilin tehtävälle. Tosin minua kävi sääliksi ujoa Alanaa.

Kuulin sanat. Okei, nyt ainakin tiesin missä mennään.
"Valma?" Kysyin tytöltä. Olin kuullut selvästi mitä hän puhui, mutta ääneni oli silti hyvin lempeä ja hellävarainen.

"Ai minä?" sopersin, ja valahdin sitten punaiseksi. Tietenkin minä, minunhan piti se tehtävä suorittaa. Varovasti nousin seisomaan ja hiipparoin tallituvan ovelle. Sujautin kengät jalkaan ja astelin talliin, nähdäkseni Valman seisovan Dunjan karsinan edessä. Hiivin tuon luokse ja halasin tyttöä takaapäin, ehken niin romanttisesti vaan awkwardisti, ja kysyin ontuvalla suomellani määrätyn kysymyksen. Päästin sitten irti ja hiipparoin sitten ripeästi takaisin tallitupaan.

"No, mitä Valma sano? Oliko se OK?" kysyin punastelevalta Alanalta kun työ juoksi punastellen takaisin tallitupaan. Tyttö vaikutti nolostuneelta.

//just alanalle (:

/nanna??! XD

-Valma. Sanoin kuuluvammalla äänellä. Mietin, että jos se helvetin Christian ilmestyisi paikalle, en kestäisi hetkeäkään.

Katsoin Alanan perään äärimmäisen hämmentyneenä. Aika suloista kylläkin, mutta tuvan pullonpyöritys tuli heti mieleeni.

Huomasin Alanan käyvän halaamassa Valmaa. Aah, siksi hän ei huomannut. Kävelin nyt karsinan ovelle. Kysyin mitä lenpeimmällä äänelläni:
"Valma, onko kaikki hyvin?"

Kuulin Vilin äänen. Vedin syvään henkeä. Nyt pokan täytyisi pitää. En lankeaisi tähän.
Kurkkasin karsinan ovesta ja näin Vilin käytävällä.
- Täällä ollaan, sanoin ja pakotin huulilleni pienen hymyn.

"Umm...." kohautin olkiani ja vastasin ettei Valma ollut sanonut mitään. Pyöräytin nopeasti pulloa, ja sainkin sen osumaan Maikkiin.
"Totuus vai tehtävä?" olin innokas vaihtamaan aihetta

"Mä kuuulin mitä sä puhuit. Ei tarvii yrittää." Sanoin hiljaa Valmalle katsoen tätä suoraan silmiin. Melkein kyyneleet tulivat.

- On on, vakuuttelin (omissa korvissani epäuskottavan kuuloisesti). En lankeaisi noihin ruskeisiin hauvansilmiin.

Olin juuri tullut hoitamasta Klikkiä, ja ajattelin mennä katsomaan mitä tallituvassa tapahtuu. Huomasin siellä olevan paljon hoitajia, tervehdin heitä ja kysyin mitä he olivat duunaamassa.

//Sori ku oon näin myöhäs..

"Mitä?" Kysyin tarkastellen Valman ilmettä. "Mä kyl kuulin. Tuskin sulla on 'kaikki hyvin'"

- Yrittää mitä? sanoin tekopirteästi ja katsoin Vilin vakavia kasvoja. Tiesin vallan hyvin, mistä hän puhui. - Mä en yritä mitään.
Vili näytti surulliselta, ja totta kai ankea fiilis tuli minullekin.

"Me ollaan pullonpyöritystä", vastasin sisään tulleelle tummahiuksiselle tytölle, jolla oli paljon lävistyksiä ja tummat meikit. Aika Cool.
Liity vaan seuraan. "Mä oon Nanna."

Cruiserin pyörät rullasivat vasten asfalttia, kun lähestyin tallia Adidaksen mustissa urheiluhousuissa sekä tummansinisessä t-paidassa. Vaikka ei ollut erityisen kylmä, mulla oli silti takki päällä, mutta olin aukaissut vetoketjun suunnilleen viisi askelta pihasta käveltyäni. Siirryin tallitielle, annoin hiekan narista. Oli ensimmäinen kerta tallilla muutamien viikkojen poissaolon jälkeen, ja elämässä oli nyt tärkeämpiäkin asioita kuin neonvihreän cruiserin laakerit.

Tallipihassa nostin kulkupelin käteeni ja menin reippaasti tallituvalle. Avattuani oven näin paljon uusia naamoja. Olinko oikein tutustunut heihin? En, mutta olihan silti tervehdittävä. Harmikseni Valmaa ei näkynyt... mistäköhän hän oli? Kai tyttö oli tallilla, hän oli yksi niistä harvoista syistä miksi ylipäätään raahauduin tänne!
"Moikka kaikki", sanoin leveästi hymyillen. Jätin cruiserin aulaan. "Onko Valmaa näkynyt? Mulla on sille jotain", ilmoitin hymyillen ja taputtelin takkini taskua. Tosiaan, mä olin tuonut tytölle Ruotsista tuliaisia. Herkullisia sellaisia.

-Totuus ehdottomasti, virnistin.

"Valma ihan oikeesti nyt!" Murahdin. En kestänyt totuutta, en mitenkään. "Sä et tykkää musta vai? Mikset oo sanonu!?"

"Sä tykkäät jostain helvetin Christianista!?"

"Kiva, mun nimi on Vera", esittäydyin ja istuutuin heidän seurakseen. Nannaksi esittäytynyt tyttö vaikutti aika rohkealta ainakin hiustensa ja pukeutumisensa perusteella.

///// DRAAAMAAAAA!!!


"Moikka Chrisu", tervehdin sisään tullutta poikaa. "Valma on tallissa, mutta sinuna en menis häiritsemään just nyt... Odota hetki niin mä selitän tilanteen"

Katsoin jakoihini.
- Anteeksi, Vili... Oon tosi pahoillani.
En tiennyt, mitä minun pitäisi sanoa.
Sitten Vili sanoi vähän ärtyneen kuuloisesti:
- Sä tykkäät jostain helvetin Christianista!?
Astuin säikähtäneenä askeleen taaksepäin.
- J-joo, sanoin varovasti - ja kauhuissani. Miten olin taas onnistunut loukkaamaan jotain ihmistä näin? Miksi en osannut asetella sanojani?

"Hey", tervehdin muita huoneeseen saapuneita, ja jatkoin teeni siemailua sivistyneeseen brittityyliin. Tummatukkainen poika kyseli Valman perään, ja annoin hymyn kohota kasvoilleni. No, ainakin jostakusta oltiin kiinnostuneita, itse olin aina liian hiljainen herättääkseni kenenkään huomion.
"Valma on tallisa", yritin puhua mahdollisimman hyvin. Maikki pyysi totuutta, ja jouduin miettimään hetken.
"Umm.... Actor you are obsessed with?" kysyin heti automaattisesti englanniksi, ja mielessäni läpsäisin itseäni samalla kun mieleeni tunkeutui taas Tom Hiddleston. Voih, enhän minä sille mitään voinut.